Alcest – Spiritual Instinct

Blackgaze-liitelyä Ranskasta

30.10.2019
Teksti:

Pitkä odotus sai viimein täyttymyksensä, kun blackgaze- ja postmetal -bändi Alcestin uusin albumi Spiritual Instinct (Nuclear Blast) julkaistiin lokakuun viimeisillä metreillä. Syksyn mittaan fanien korvia on hellitty peräti kahdella sinkkubiisillä ja musiikkivideolla, joista ensimmäisenä julkaistua Protectionia on Nousussakin makusteltu.

Albumin avauskappale Les Jardins De Minuit johdattelee kuulijan toiseen maailmaan kauniisti ja keveästi, vokalisti Neigen äänen liidellessä puhtaana korkeuksissa. Nopeasti meininki muuttuu tuhdiksi paahdoksi ja black metal -sävyiseksi, mutta soinnukkaaksi kitaroinniksi. Rumpujen takana Winterhalter takoo kuin viimeistä päivää, jokainen isku tuntuu uppoavan luihin ja ytimiin asti. Erityisesti kappaleen loppupuolella huutovokaalit kaikuvat eläimellisinä, ehkä epätoivoisinakin, ja ottavat kaikki luulot pois. Odotukset ovat täyttyneet melko lailla jo tässä vaiheessa.

Seuraavat kappaleet Protection ja Sapphire ovat alkupaloiksi tarjoillut sinkkubiisit. Protection soi yhä massiivisesti, huudon kutitellessa korvia ja sisintä. Sapphire tarjoilee mukavasti kaikuefektejä ja rullaa eteenpäin raskaasti groovaten. Lyriikoista on turha yrittää saada selkoa, sillä ne ovat Neigen omakeksimää fantasiakieltä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yllätys, vaan tuttua Alcestia. Jännästi sitä on silti kuulevinaan jotain, jota hyräillä itse kappaleen mukana. Tämä on bändin mukaan kuitenkin vain suotavaa.

L’Île Des Morts puolestaan on yhdeksänminuuttinen eepos, joka tuo mieleen Kodaman (2016) raskaat soundit. Neigen raastavalle huudolle vastapainoa tuovat puhtaat ja korkeat taustalaulut, joiden takana on norjalaisen Sylvainen eteerinen Kathrine Shepard. Viides kappale Le Miroir on taas hykerryttävästi fiilistä ja odotusta nostattava viisiminuuttinen. Erityisen nautittavia ovat avarina kaikuvat vokaalit, jotka paikoin sulavat osaksi muita instrumentteja.

Nimikkokappale Spiritual Instinct tiivistää albumin kaikki sävyt yhteen. Kappale on sekoitus synkkyyttä ja herkkyyttä, tummien sävyjen alkaessa muuttua hiljalleen kirkkaammiksi. Mieleen tulee haalean auringonvalon pilkahdus pilvirepeämän alta syysmyräkän jälkeen, jolloin kaikki tyyntyy, rintalastassa läikähtää ja suupieli nousee varovaiseen hymyyn.

Pimeitä puolia

Spiritual Instinctia Neige on haastatteluissa kuvannut matkaksi varjoista valoon, sekä sisäiseksi kamppailuksi ihmisyyden pimeämmän puolen kanssa. Oli taustatietojen ansiota tai ei, kokonaisuudesta on erotettavissa synkkyyden pyörteistä kohti valoa kurkottelu. Spiritual Instinct on tumma ja aijoittain raakakin, mutta samaan aikaan lämmin ja lohduttava. Matka mielen pimeissä sopukoissa etenee hengästyttäen, liikuttaen ja lopulta hymyilyttäen. Pitkätukat näyttävät kyllä tietä.

Musiikkivideoiden lisäksi bändi on julkaissut lyhyen Spiritual Instinct -dokumentin, jossa pääsee kurkistelemaan levytyshommia ranskalaisten tyyliin.

Spiritual Instinct
Alcest

Nuclear Blast


LISÄÄ JUTTUJA:

Kuvauksellista valoa Mika Nyyssölä - Giant Killerin treeniatlas