Accept

Nostalginen heavy metal -ilta

15.08.2019

Saksan heavy metal -suuruus Accept vieraili viihdyttämässä pohjoista metallikansaa elokuun toisena perjantaina Club Teatrian lavalla Oulussa. Bändi oli selvästi toivottu vieras, sillä sen show´ta saapui katsomaan silmämääräisesti laskettuna parituhatta heavyn ystävää.

Acceptin lämppäriksi ei takuulla kenellä tahansa bändillä ole asiaa ja slotti varmistetaan korkeammilla tahoilla. Onni suosi monelle entuudestaan tuntematonta kotimaista Silver Bullet -yhtyettä. Pieni etukäteistaustoitus kertoi kuitenkin toimittajalle asioita, joista jotain muistijälkiä löytyi. Bändi toimi alussa nimellä Dirge Eternal ja onhan kyseiseltä nimeltä jokunen kiekko myös omassa levysoittimessa pistäytynyt.

Dirge Eternal aloitti toimintansa jo vuonna 2008, kun entiset jäsenet vokalisti Nils Nordling power metal -yhtye Dreamtalesta sekä Turisas-basisti Hans Horma löivät hynttyyn yhteen muiden jäsenten seuraan. Klassisten kauhuelokuvien teemoihin pureutuva debyyttialbumi Screamworks julkaistiin vuonna 2016. Sittemmin nimi muutettiin muotoon Silver Bullet ja tyyliksi oli jo vakiintunut kauhuteemainen sinfoninen power metal. Levy Mooncult tuli vuoroon tänä vuonna ja Silver Bullet oli valmis paketti jaettavaksi maailmalle.

Miltä se sitten kuulosti ja näytti livenä? Kun kappalemateriaali ei ole entuudestaan tuttua, keskittyy nyökyttelemään varovaisen hyväksyvästi päätään ja etsimään tarttumapintaa muista asioista. Silver Bulletin tapauksessa ensimmäisenä silmätikun asemaan joutui luonnollisesti vokalisti Nordling ja hänen persoonallinen esiintymisasunsa.

Mies oli pukeutunut jonkinlaiseen viikinkien käyttämään taisteluvaatteeseen ja kypärään, muiden musikanttien ollessa arkisemmissa tamineissa. Kontrasti oli jokseenkin alkuun sekava ja ristiriitainen ja mieleen hiipi ajatus, että onko herralla jotain salattavaa, kun pitää olla ”maskin” takana, mutta eipä tainnut asia ihan noin yksinkertainenkaan olla.

Silver Bulletin musiikki sen sijaan oli vaihtelevaa. Sinfonisia osia oli paljon sekä myös vanhempaa heavy metallia. Tarjolla oli nopeampaa laukkaa sekä hitaampaa tunnelmointia. Aivan koko keikan kestoa paletti ei tuntunut kantavan, mutta suvantokohdat olivat vähemmässä osassa ja lopulta jäätiin reilusti plussalle. Bändin musisointiin pitänee tutustua toisessa hetkessä enemmän. Tässä tilanteessa odotukset olivat luonnollisesti illan pääbändissä.

Oululainen yleisö ei välttämättä tiennyt paikalla olevan lämppäriä laisinkaan, sillä he saapuivat paikalle vasta Silver Bulletin vedellessä viimeisiään. Toki avausaktillekin riitti jonkin verran kuulijoita ja hyvä niin. Lavallakin näytti olevan oikein positiivinen ilmapiiri.

Accept aloitti uransa jo vuonna 1976 – tuskinpa tiesivät että keikkaa tehdään samalla nimellä vielä yli 40 vuoden kuluttua. Alkuperäisestä kokoonpanosta on jäljellä enää ainoastaan aina hyväntuulinen pitkänhulskea kitaristi Wolf Hoffmann. Äänellään yhdeksi heavy metallin ikoniksi noussut entinen vokalisti, sittemmin soolouraa tehnyt Udo Dirkschneider jäi pois jo viimeisimmässä hajoamisessa vuonna 2005. Moni uumoili silloin, että no niin, tähän tämän bändin mestarillinen taru päättyi.

Kuka kaipaa vielä Udoa – en ainakaan minä

Seuraavassa comebackissa kymmenen vuotta sitten vokalistiksi nousikin yllättäen yhdysvaltalainen TT Quick -yhtyeessä aiemmin uraa luonut herra nimeltään Mark Tornillo. Mies teki hyvin pian metallimaailmalle selväksi, että Dirkschneiderin jälkeensä jättämät suuret saappaat on täytettävissä. Tänä päivänä tuskin kukaan enää Udoa edes kaipaa Acceptiin, sen verran komeasti Tornillo hommaa hoitaa – ja on taatusti enemmän rock, kuin Udo koskaan! Eikä asiaa enää oikeastaan osannut edes ajatella Teatrian lavalla elokuussa 2019, että bändissä oli joskus eri laulaja.

Acceptin aloittaessa kellontarkasti silloin kun aikatauluun oli merkitty, iltakymmeneltä, oli Club Teatria jo ihmisiä täynnä. Setti startattiin vuonna 2017 ilmestyneen viimeisimmän levyn The Rise Of Chaos avausbiisillä Die By The Sword, kuten on taidettu avata kaikki keikat tuon levyn ilmestymisen jälkeen. Parin ensimmäisen biisin aikana taisi toisen puolen äänentoisto pätkiä, mutta ongelmaan puututtiin nopeasti ja jatkossa teknisiä onhelmia ei ollut. Soundikin oli oikein mainio ja selvä, olitpa missä kohti salia tahansa.

Mukanani oli edellisviikonloppuiselta Rockstadt Extreme Festivalilta Romaniasta napattu settilista tuomassa jotain osviittaa. Matto vedettiin kuitenkin jalkojen alta jo kolmantena kuullun vanhan kunnon klassikon Restless And Wildin jälkeen, kun eetteriin jyräytettiinkin vuonna 1983 ilmestyneeltä mestarilliselta levyltä Balls To The Wall kakkosbiisi London Leatherboys ja tässä vaiheessa jo tiesi showtimen olevan pitempi kuin festareilla ja listan sai heittää roskikseen.

Bändi näytti lavalla olevan mielettömässä iskussa, eikä lähes 40 vuoden ura näy muussa kuin lavakarismassa ja ukkojen ulkonäössä. Tässä ei kuitenkaan mitään nuorisoidoleita enää musikantit ole, vaan hieman jo ikääntyneempää, kuten yleisökin, joka on elänyt bändin mukana kaikki nämä vuosikymmenet. Katsomossa olikin suuri ilo havaita jengiä juuri täysi-ikäistyneestä seitsemänkymppisiin, kaikki sulassa sovussa ja samalla asialla, katsomassa maailmanluokan huippu heavy metallia.

Helvetin kova bändi

Settilistassa kuultiin niin uutta kuin vanhaa, tämän vuosituhannen puolelta mukaan mahtui muun muassa Stalingrad, No Regret, Shadow Soldiers, Pandemic ja toiseksi viimeisenä kuultu Teutonic Terror ja vanhaa klassikkokamaa biiseinä kuten Breaker, Princess Of The Dawn ja vaikkapa Midnight Mover. Bändi huudatti mukavasti Teatrian yleisöä sekä kosi väkeä mukaan. Fiilis oli erittäin rento ja hyväntahtoinen. Missään vaiheessa ei tullut olo että Accept olisi Oulussa tekemässä jotain välikeikkaa, vaan herrat puskivat tunnin ja 45 minuutin setin täysillä alusta maaliin saakka.

Loppukimaran alkaessa biisillä Fast As A Shark, tuntui koko Teatria räjähtävän – ainakin mitä tulee yleisön mukana oloon. Bändi kiihdytti vaan uudelle entistäkin tiukemmalle vaihteelle. Tässä tiesi lopun lähestyvän. Metal Heart pärähti soimaan seuraavana ja jokainen yleisön edustaja oli takuulla messissä. Myös Teutonic Terror uudehkona biisinä piti yllä kovaa menoa yleisön puolella, vaikka pääasiallinen kiinnostuksen fokus taisi olla useilla nostalgisesti niissä 1980-luvun alkupuoliskon timanttisissa heavy-klassikoissa. Tämän vuosituhannen puolella julkaistua materiaalia ei sovi silti ollenkaan sivuuttaa, siellä on äärimmäisen kovaa kamaa, etenkin vuoden 2010 paluulevyllä Blood Of The Nations.

Kaikki tietävät mihin biisiin Accept-konsertti päättyy ja eipä se mikään yllätys ollut nytkään. Mitään encorea ei Oulussa varsinaisesti tullut, sillä yhtye ei poistunut lavalta ollenkaan, vaan täräytti soimaan poppoon tunnetuimman kappaleen Balls To The Wall, ja pohjoinen metalllikansa oli korkealla katossa! Osa toki kiiruhti jo narikkaa kohti, jotta ei joutuisi jonottamaan. Tätä ilmiötä en jostain syystä voi ymmärtää, ettei keikkoja katsota loppuun asti, vaikka lippu on hankittu jo puoli vuotta aiemmin, silti on kova kiire kotiin nukkumaan.

Keikka oli todella hieno. Bändi loistavassa iskussa ja hyväntuulinen, ihmiset kivoja, kaikilla hauskaa. Settiin mahtui lähes kaksikymmentä biisiä, joissa ei musiikillisesti tai show´n osalta oikeastaan aallonpohjia ollut, silkkaa timanttia!

Ilo tulla ja mennä

Teatrialla ei takkeja juurikaan tarvitse narikasta jonottaa, kuten ei myöskään saadakseen juomaa, eikä päästäkseen vessaan. Kaikki asiakkaan perustarpeet on otettu riittävästi huomioon tätä uutta keikkapyhättöä suunnitellessa. Kapasiteettia ja tilaa on riittävästi. Henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä, auttavaista sekä hyväntuulista olipa yleisön edustaja millä tuulella tahansa.

Oulun Teatrialle on ilo tulla ja ilo myös poistua. Jää aivan mahtava fiilis takuulla. Keikalta ei myöskään tarvitse nälässä lähteä vaeltamaan pimeään yöhön, sillä sisätiloissa saa muun muassa pizzaa ja ulkonakin ainakin tällä keikalla oli vielä telttaravintola nälkäisiä varten. Tähän oli hieno päättää ilta.




LISÄÄ JUTTUJA:

Hynynen Kadonnutta tavaraa etsimässä – Jouni Hynynen Steam talviale