Abhorrence – Megalohydrothalassophobic

Aidon death metalin paluu

Muidenkin Amorphis-jäsenten veressä virtaa death metal kuin vain vokalistinsa Tomi Joutsenen, joka kitaroi vanhan liiton kuolometallibändi Corpse Molester Cultin riveissä. Abhorrencea onkin sanottu Amorphiksen esiasteeksi kitaristin Tomi Koivusaaren vuoksi. Abhorrence oli yksi ensimmäisistä tunnetuista äärimetalliyhtyeistä Suomessa. Nyt 28 vuotta edellisestä levytyksestä, ukot virittävät soittimensa jälleen alavireeseen ja uutta musiikkia on viimein julkaistu.

Svart Records julkaisi syyskuussa hirviömäisen Megalohydrothalassophobic -nimen omaavan, neljä hyökkäävää kappaletta ja painostavan intron sisältävän 23-minuuttisen EP:n. Edellisillä Abhorrence-levyillä musiikki soi brutaalin death metalin tyyliin. EP:lle puolestaan ammennetaan monia muitakin sävyjä hitaasta laahauksesta äärinopeaan grindaukseen, kuitenkaan liiaksi vanhalta polulta poikkeamatta.

The Mesh -intro imaisee syöveriinsä ja puolentoista minuutin jälkeen mennään! Erittäin raskaat kitarat murisevat pahaenteisesti kun Anthem for the Anthropocene vyöryy päälle. Kaikki on harkittua ja osaavissa käsissä synnytettyä. Musisointi kuulostaa olevan valovuoden kehittyneempää menneisiin levytyksiin verrattuna. Bändi on liikkeellä lähes alkuperäisellä kokoonpanolla, ainoastaan rumpali on vaihtunut ja mukaan on napattu Paradise Lostissa ja Vallenfyressä soittava Waltteri Väyrynen. Jukka Kolehmainen murisee, Kalle Mattsson toisessa kitarassa sekä Jussi Ahlroth bassossa – jo mainittujen lisäksi.

Toisena kuultava The Four Billion Year Dream rullaa eteenpäin tappotahdilla helvetillisten hienojen metalliriffien kera. Levyn alkupuolelle on sijoitettu selkeämmin timantinkovat rallit, vaikka taso ei hirmuisesti tipahda peräpäässäkään. Levy kauttaaltaan tarjoaa tinkimätöntä vanhaa liittoa nykysoundein.

Sanoista ei tietenkään saa selvää, paitsi lukemalla ne kansivihkosta. Levyn sanoitusten inspiraatio tulee H. P. Lovecraftin sekä filosofi Timothy Mortonin kauhistuttavista ajatuksista ihmiskunnan tuhoisasta aikakaudesta sekä ekologisesta katastrofista. Kuten tyyliin kuuluu, on teemat tuiki tavallisia.

Vaikkei Abhorrence keksikään Megalohydrothalassophobic-julkaisulleen brutaalia death metalia uudestaan tai ole järin omaperäinen, on se loistava tekele, joka on varmasti kova sana bändin originaaleille kolmen vuosikymmenen takaisille faneille. Toki myöskin nuoremman polven pitkätukkien kannattaa tsekata mistä se isi tykkäsi aikoinaan – ja tykkää vieläkin!

 

Megalohydrothalassophobic
Abhorrence

Svart Records


LISÄÄ JUTTUJA:

Sirpa Särkijärvi, Transkriptio 6 Michelle Obama Minun tarina kirja Arthemesia: Devs-Iratvs