The 69 Eyes rokkasi Virgin Oilin

"Helsingin vampyyrit" kotikentällään

27.02.2018

Ensi vuonna 30-vuotispäiviään viettävä The 69 Eyes esiintyi perjantaina Helsingissä.

Musiikkiteollisuuden kulkiessa tänä päivänä yhä enemmän kertakäyttökulttuurin ja artistiuden suuntaan ovat useamman vuosikymmenen ikäiset rehelliset rockbändit katoava ja kunnioitettava luonnonvara. Vaatimuslistaan lisättäessä vielä menestys ja kysyntä ulkomailla löytyy Suomesta vain kourallinen aktiivisia yhtyeitä, jotka täyttävät kriteerit.

Tällainen yhtye perustettiin Helsingissä 1989.  Bändillä on takana yksitoista studioalbumia, jotka loistavat yhteensä yli miljoonan kappalemyynnillä maailmanlaajuisesti. Myöhemmin on turvallista sanoa The 69 Eyesin kulkevan merkittävimpien suomalaisyhtyeiden joukkoon. The 69 Eyes on poikkeuksellisen tiiviinä pysynyt kahden kitaristin yhtye. Ensimmäisestä täyspitkästä albumista Bump`n`Grind (1992) lähtien on kokoonpano pysynyt täysin samana. Jussi69 oli viimeinen lisäys yhtyeeseen liittyen mukaan 1991. Tätä ennen rumpalina toimi Lottotaiteilijanimeä totellut kannuttaja.

YleX kysyi Jussi69:ltä vuonna 2012 salaisuutta kokoonpanon kestävyyteen. Rumpali ei itsekään osannut nimetä muuta syytä kuin, että kädet ja muutkin ruumiinosat ollaan aina pidetty erossa toisten tyttöystävistä.

”Maailmanlaajuiset Hirviöt” viimeisin henkäys uutta musiikkia

Tuorein Universal Monsters -albumi julkaistiin huhtikuussa 2016. Kauhuelokuvien maailmalle ja rockmusiikin historian menneille sivuille uusin levy iskee tuttuun tapaan yhtä ellei useampaa kuudestakymmenestäyhdeksästä silmästään. The 69 Eyes -niminen tuore rocktoivo oli jo olemassa, mutta ei ollut ehtinyt ensimmäiseen levyynsäkään Stiv Batorsin ja Johnny Thundersin kuollessa 1990 ja 1991. Stiv&Johnny-kappaleen esikuvat saattavat tosiaan olla tuntemattomia nuoremmille faneille, mutta biisi toimii yhtä kaikki lämpimänä kumarruksena kahdelle aliarvostetulle rocksielulle.

Tavaramerkit kuvassa: Jyrki69 mustine laseineen ja takana Jussi69- ilman paitaa, kuinkas muutenkaan. Oikealla Bazie. Kuva: Aleksi Mäkelä

Tavaramerkit kuvassa: Jyrki69 mustine laseineen ja takana Jussi69- ilman paitaa, kuinkas muutenkaan. Oikealla Bazie.

Pelkkiä ruusuja suomalaisen goottirockin lipunkantajan tuorein pitkäsoitto ei kuitenkaan saanut. Universal Monstersia kritisoitiin liiallisesta musiikillisen laadun heittelystä ja soundin tuomisesta kevyempään suuntaan, jota bändi edusti vuosituhannen vaihteen aikaan. Onko keski-ikäistyvillä setämiesgooteilla enää annettavaa vai joko Helsingin vampyyreille on lyöty valkosipulit suuhun?

Otin suunnakseni Virgin Oilin nähdäkseni vieläkö riffit purevat Draculan lailla suoraan suoneen.

Aurinkolaseja ja verenpunaisia ruusuja

Goottirock ja uuden aallon punk pauhaa taustanuhasta luoden tunnelmaa klubin elävän musiikin saliin. Vain yksinkertaisuudessaan tyrmäävä mustavalkoinen taustalakana kertoo illan esiintyjän. Savukone herää ainoastaan henkiin ilmoitettuna showtimena rumpusetin takaa luoden odottavaa tunnelmaa saliin, jota värikkäät spottivalot pyyhivät Transilvanian linnantorniin eksyneiden lepakkojen lailla.

Etelä-Amerikassa 60 000 hengen edessä esiintynyt yhtye on nähnyt suurempiakin estradeja urallaan ja nytkin yleisö saa suuren maailman malliin odottaa h-hetkeä hieman yli ilmoitetun alkamisen. Kymmentä yli yksitoista kitaristit Timo-Timo ja Bazie yhdessä basisti Archzien kanssa astuvat lavalle huutojen levitessä kulovalkean tavoin läpi salin. Jussi69 hyppää myös rumpujen taakse alkaen lyödä tahteja ensimmäiselle kappaleelle. Viimeisenä lavalle astuu hiukset tutusti gootti-irokeesillä pystyssä keulakuva Jyrki69 päässään aurinkolasit, kuten myös Timo-Timolla ja Archziella.

Niin käynnistyi puolitoistatuntinen, jonka aikana The 69 Eyes esitti suurimmat kappaleensa vuosien varrelta kuten Never Say Die, Lost Boys ja Gothic Girl. Myös uusimmalta levyltä saatiin pari kappaletta settiin, jotka sulautuivat ansiokkaasti vanhempien kappaleiden joukkoon. Yhtyeen historiaan aikaisemmin isommin perehtymättömänä oli hyvin silmiä avaavaa, kuinka samanlaisena yhtyeen musiikki on kokonaisuudessaan kestänyt läpi vuosien.

"It can`t rain all the time. Sometimes it gotta snow". The Crow- elokuvan vuorosanoja mukaileva, helmikuiseen viimaan sopiva spiikki johdatti "Brandon Lee"- kappaleeseen.

”It can`t rain all the time. Sometimes it gotta snow”. The Crow- elokuvan vuorosanoja mukaileva, helmikuiseen viimaan sopiva spiikki johdatti ”Brandon Lee”- kappaleeseen.

Useita, saati sitten pidempiä välispiikkejä ei juteltu vaan musiikin annettiin hoitaa kanssakäyminen yleisön kanssa. Suuria showelementtejäkään ei nähty vaan keskittyminen oli olennaisessa: rehellisessä rockissa. Ainoastaan setin lopulla Jyrki69 veti taikurin hihastaan dramaattisen punaisen ruusun, ilmentämään Dance D`Amourin synkän romanttista sanomaa.

Illan perusteella voi sanoa hyvin mahdolliseksi, että The 69 Eyes saattaa viettää aktiivisena 40-vuotisiaankin 2029, jos vielä motivaatiota löytyy. Sen verran iskevän setin Goth’n’Rollin suurlähettiläät pakkasen runtelemaan perjantaiyöhön tarjoilivat.




LISÄÄ JUTTUJA:

Joni Ekman thecrow