XCOM 2

Tervetuloa maahan!

Microprosen aikoinaan vuonna 1994 julkaisema UFO: Enemy Unknown on mielestäni maailman paras tietokonepeli. Sen jälkeen peliä on imitoitu ja sille on tehty monta jatkajaa. Vaan lopulta Firaxis Games sai järjestettyä X-COM-peleille arvoisan manttelinperijän vuonna 2012 uudella näkemyksellä pelissä XCOM: Enemy Unknown. Tänä vuonna sille julkaistu jatko-osa XCOM 2 parantaa vielä edelliseen osaan nähden kaikin puolin.

Kuvittelitko antaneesi edellisessä XCOM:in osassa oikein kunnolla kyytiä vieraillesi avaruudesta? Niin kuvittelin minäkin, mutta näin ei ilmeisesti sitten käynytkään. Tarinallisesti XCOM 2 jatkaa siltä pohjalta, että ihmiskunta hävisi. Edellisissä kähinöissä ei käynytkään sitten niin erityisen hyvin. Maailmaa hallitsee ADVENT-nimellä toimiva organisaatio, joka ajaa poliittisesti näennäisesti ihmisystävällistä agendaa. Kuten me kaikki hyvin tiedämme, varjoissa tapahtuu ja kävi jälleen kerran niin, ettei todellisuus olekkaan sitä mitä meille kerrottiin.

Tässä vaiheessa astuukin peliin mukaan XCOM-joukot, jotka heti ensitöikseen joutuvat pelastamaan vain Komentajan nimellä tunnetun strategisen neron. Komentaja on tuttavallisemmin luonnollisesti pelaaja itse. Tämä pelastusoperaatio polkaisee käyntiin kamppanjan muukalaisten karkoittamiseksi pois vehreältä planeetaltamme.

Pelaaminen on jaettu kahteen selkeästi erilaiseen osioon, joka jatkaa aikaisempien sarjan pelien hengen kanssa. Taktiset taistelut käydään kentillä vihollisjoukkoja vastaan erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun taas strategisessa osiossa pähkäillään mitä pitäisi tehdä ja mihin vähät resurssit suunnata.

Tulta munil… tai lonkero-mikä-lie-jutuille!

Yhteenotto vihollisjoukkojen kanssa on luonnollisesti väistämätöntä. Tuliaseet laulavat ja kuuma plasma roiskuu pitkin poikin pelikenttää. Edellisen osan sama vuoropohjainen sydän sykkii edelleen XCOM 2:n taistelumoottorissa. Pelaaja liikuttaa omia sotilaitaan toimintapisteiden avulla ja vihollinen taas omalla vuorollaan omia joukkoja. Jos vihollisyksiköt huomaavat pelaajan ilmestymän omaan näkökenttäänsä, saavat he yhden ylimääräisen liikkumisvuoron reaktiona siihen väliin, joten edesvastuuton ryntäily sinne tänne ei välttämättä ole aina paras taktiikka.

Vaikka pelaaminen onkin vuoropohjaista, on taktikointi silti kovin toimintapainotteista ja se on tehty hyvin elokuvamaiseksi. Miehistö juoksee suojasta toiseen, vartioimaan jätetyt sotilaat reagoivat tulittamalla esiin tulevia vihollisia ja tietysti myös toisin päin. Kamera myös menee usein elokuvamaisiin kuvakulmiin pidempien toimintojen aikana ja näyttää hidastettuna pelikentän tapahtumia.

Taistelutehtävissä on yleensä aina jonkinlainen tavoite, muu siis kuin pelkästään että: tapa kaikki! Tavoitteet tuovat mukavasti vaihtelua ja estävät taisteluista tulemasta täysin samaan kaavaan muotoutuvia monotonisia löylytyksiä. Esimerkiksi jossain tehtävässä pitää pelastaa, kaapata tai saattaa VIP turvaan. Toisessa taas käydään hakkeroimassa muukalaisten tietojärjestelmää tai tuhotaan joku tärkeä aparaatti. Variaatiota tehtävistä siis kuitenkin löytyy kiitettävästi, vaikka lähtökohtaisesti tulitaisteluksi ne aina jossain vaiheessa menevät.

Uutuutena useisiin tehtäviin on tullut myös kiinteät aikarajat. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi, että evakuointi ei onnistu enää tietyn vuoromäärän jälkeen, hakkeroitava systeemi on eristetty verkosta. Eli siis toisin sanoen tehtävä menee perseelleen. Aikarajojen lisääminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Hyvä puoli siinä on, että ne pakottavat pelaajan tekemään päätöksiä ja ottamaan riskejä, liian varman päälle pelaaminen ei oikein ole enää vaihtoehto.

Kun kello tikittää, on pakko liikkua ja vihollistenkaan kanssa ei voi jäädä vaihtamaan tulta kovin monen vuoron ajaksi. Etenkin alkupuolella peli pistää aika pahasti hanttiin, kun oma varustustaso ei ole kovin hyvä ja muutenkin peli on hakusessa. Tällöin aikarajat tuntuvat hieman liian tiukilta ja tuntuu aika typerryttävältä päästä juuri evakuointipisteen vierelle ulkopuolelle kaikilla miehillä ja hävitä tehtävä sen takia.

Tekoäly pistää kokematonta pelaajaa aika hyvin turpaan. Minunkin oli pakko nöyrtyä ja laskea vaikeustaso helpoimmalle ja lopulta aloittaa ihan kokonaan uusi kampanja huomatessani tehneeni kaikenlaisia huonoja strategisia päätöksiä, jotka kuitenkin tulivat ilmi vasta paljon pidemmällä pelissä. Pelaaja oppii myös ajan mittaan rakastamaan räjähteitä, sillä vaikka ne eivät usein juuri sanottavasti vahinkoa tee, voi niitä kuitenkin käyttää siivoamaan suojia ja piilopaikkoja vihollisten ympäriltä, jolloin tietysti tussareillakin osuminen on taas asteen helpompaa.

Suuren linjan strategiaa

Mielestäni aina taistelemista mielenkiintoisempi osio sekä uusissa että vanhoissa X-COM-peleissä on ollut aina strategisten linjavetojen tekeminen. Tällä kertaa XCOM-joukoilla on vain yksi tukikohta. Se on hemmetin iso mobiili Avenger-niminen alus, jolla voidaan liikkua pitkin maapallon pintaa ja siirtyä tarvittaessa aina alueelta toiselle.

Pelisarjalle tuttuun tyyliin komentaja on vastuussa päätöksistä, että mitä tutkitaan, mitä rakennetaan ja minne ollaan menossa. Pitkin karttaa ilmestyy kerättäviä resursseja, tuhottavia muukalaisten tukikohtia, sissitehtäviä ja vaikka mitä muuta. Kello tikittää myös strategisessa osiossa ja pelaajalle annetaan usein muutama vaihtoehto, josta valita mitä tehdä. Valinnan seurauksesta muut vaihtoehdot seuraamuksineen luonnollisesti eliminoituvat pois. Kaikkea ei siis voi ajan ja resurssien puitteissa tehdä, joten päätöksillä voi olla pitkäaikaisiakin seurauksia. Myös loukkaantuneet sotilaat parantuvat melko pitkään, joten pelkällä yhdellä miehistöllä ei voi kovin pitkään hillua vaan varamiehiäkin pitää olla jemmassa.

Aikarajat tulevat konkreettisesti vastaan tässä osiossa, sillä vihulaisilla on koko ajan käynnissä niin sanottu Avatar Project. Pikkuhiljaa tämän pahaenteisen projektin mittari täyttyy vihollisten tehdessä edistymistään ja kun mittari on täynnä, niin se on sitten loppu se. Projekti ottaa onneksi takapakkia, kun pelaaja etenee juonellisissa tehtävissä ja tuhoaa esimerkiksi vihollisten tukikohtia. Liian pitkäksi aikaa ei kuitenkaan kannata jäädä vetelehtimään, sillä Avatar Project saattaa edistyä yllättävänkin nopeasti välillä ja joskus korjausliikkeet eivät vain onnistu enää tarpeeksi nopeasti. Itsellä tuli hiki hattuun kun mittari oli melkein täynnä ja yhtäkkiä sinne ilmaantui kolme palkkia lisää yhden yhden saman pelipäivän aikana kuin taikatempun seurauksesta.

Vanhaan X-COM-sarjaan verrattuna Firaxis on lähtenyt hieman eri suuntaan uudella XCOM-näkemyksellään. Enää pelaaja ei luo omaa tarinaansa pelin puitteissa, vaan ihmisten ja avaruusolioiden konfliktiin tuodaan tunnelmaa lihavammalla tarinalla ja siinä olevilla juonikuvioilla. Itselle ainakin tällainen lähestymistapa kelpaa vallan hyvin ja juonta kyllä seuraa mielenkiinnolla.

Keskeneräinen konversio

XCOM 2 on siis pelinä aivan hemmetin hyvä, se koukuttaa ja ei meinaa päästää irti otteestaan. Aina kun sen kuvittelee lopettavansa, huomaakin menevänsä kartalla vielä hakemaan jotain resursseja ja tekemään strategisia päätöksiä, kunnes onkin aika jo mennä seuraavaan taisteluun ja tämä kuvio saattaa jatkua pitempään kuin oli aikoimus. Hyvän pelin merkki se on kaikin puolin siis.

Ongelma tällä kertaa on se, että ainakin testaamani PS4-versio on aivan järkyttävän huonosti tehty. Se sisältää todella paljon teknisiä ongelmia ja pistää oikein ihmettelemään, kuinka tällä tavalla selkeästi keskeneräinen versio on kehdattu vielä julkaista. PC-versiota en ole pelannut, joten en osaa sanoa, onko samat ongelmat läsnä siinäkin. Yksi päivitys peliin oli julkaistu jo melkein heti, mutta arvostelujaksoni aikana ei uusia ongelmia korjaavia tai suorituskykyä parantavia päivityksiä tullut, vaikka vähän sellaisia odottelinkin.

Pahin ongelma pelissä on sitä vaivaava yleinen hitaus. Lataustauot ovat aivan mielettömän pitkiä ja loppupuolella tehtävältä palatessa strategiseen näkymään saattoi peli ladata valehtelematta kolmesta neljään minuuttiakin kunnes jotain tapahtui.

Yksi silmiinpistävä ongelma on myös todella epätasainen ruudunpäivitys. Peli tökkii mitä ihmeellisemmissä paikoissa, ilman että mitään suurempaa visuaalista ihmeellisyyttäkään olisi nähtävissä. Koko ajan tuntuu kuin tekoäly tai jokin muu taustalla rullaava asia olisi aivan liian raskas tai huonosti optimoitu, kun viholliset saattavat pysähtyä pitkäksikin aikaa paikoilleen tekemättä mitään.

Myös yksi sissitehtävien perustyyppi oli jo suunnittelupohjalta aivan hajalla, kun tietynlaista datasäilöä pitää vartioida ja suojella vihollisilta. Omalla kohdallani kävi vain aina, että näissä tehtävissä oli jo heti ensimmäisen vuoron aikana vihollinen datasäilön vieressä ampumassa sitä, jolloin se syttyi tuleen ja räjähti vuoron parin päästä, ennen kuin edes mitenkään olisin pystynyt pääsemään paikalle sitä puolustamaan. En siis olisi voinut mitenkään selvitä noista tehtävistä.

Tämän lisäksi peli kaatuili silloin tällöin, äänet napsuvat ja pätkivät välivideoissa ja joskus peli vain meni kesken taistelun aivan sekaisin, eivätkä ukkelit tehneet mitään järkevää. Pelasin peliä mielestäni aivan lopputehtäviin asti, kunnes vastaan tuli sellainen game killer -bugi, että pelini jäi sitten siihen. Erään juonitehtävän suoritettuani peli nimittäin jumittui aina välivideon jälkeen, eikä monen minuutin odottelunkaan jälkeen enää tapahtunut yhtään mitään, eikä peli antanut edes mitään viitteitä, että se jotain latailisi.

Näin ollen mielipiteeni XCOM 2:n PS4-versiosta on hyvinkin ristiriitainen. Peli itsessään on pieniä ongelmia lukuunottamatta todella koukuttava. Sen maailma on mielenkiintoinen ja pelimekaanisesti se parantaa käytännössä kaikkea edelliseen osaan verrattuna.

Toisaalta ainakin tämä testaamani konsoliversio on teknisesti aivan ala-arvoinen ja täynnä ongelmia. Ihme kyllä, niiden kanssa oppii olemaan ja konsolikontrollit toimivat pienen totuttelun jälkeen vallan mainiosti. Pitäytyisin kuitenkin ehkä siinä toivon mukaan paremmin toimivassa PC-versiossa, kunnes tämä versio on päivitetty kuntoon ja ainakin pahimmat bugit korjattu.

Edit: Arvostelun kirjoittamisen ja julkaisun välillä peliin on julkaistu yksi päivitys. Tätä päivitystä ei ole keretty testaamaan, mutta toivon mukaan se korjaa joitakin viimeisessä kappaleessa mainittuja ongelmia.

XCOM 2

Genre: Strategia
Ikäraja: 16
Firaxis Games / 2K Games
Testattu: PS4
Saatavilla: PC, PS4, XBOX
Pelattu: Alieneille annettu kampanjassa turpaan helpoimmalla loppupuolelle asti, kunnes peli ei enää tahtonut jatkaa eteenpäin. Aikaa tähän meni ainakin joku 40 tuntia.


LISÄÄ JUTTUJA:

J. Karjalainen