Watch Dogs 2

Hack, hacker, hack!

San Franciscon modernissa kaupungissa kaikki järjestelmät ovat kytketty yhteen suureen ctOS-nimiseen tietoverkkoon. Isoveli valvoo tietenkin kaikkea, parhaaseen orweliaaniseen henkeen. Watch Dogs 2:ssa pelaaja istutetaan yhden haktivistiryhmä DedSecin jäsenen saappaisiin, jonka tarkoituksena on tuoda totuus ctOS:stä julkisuuteen ja saada se alasajetuksi. Eli ei muuta kuin luurit korville, playlist päälle ja sotkemaan tietojärjestelmiä siitä!

Alkuperäinen vuonna 2014 julkaistu Watch Dogs esitteli meille mielenkiintoisen hakkeriteemaisen konseptin avoimesta maailmasta. Se oli kuitenkin loppupeleissä melko perinteinen hiekkalaatikko, jossa vain joka puolella olevia sähkölaitteita pystyi kontrolloimaan erilaisilla tavoilla. Jos peliä haluaisi kuvailla yhdellä lauseella, niin “grand theft auto hakkerimaailmassa” ei varmaan olisi kovinkaan kaukaa haettu.

Jatko-osaa varten ensimmäisestä osasta saatua kritiikkiä on käyty läpi ja asioita korjattu. Suurimpana muutoksena on ehkä kuitenkin alkuperäisen synkän tunnelman väistyminen ja se on korvattu hieman kevyemmällä ja humoristisemmalla ilmapiirillä. DedSec-hakkeriryhmä koostuu nuorista idealisteista, joiden keskustelut onkin hyvin humoristisesti kirjoitettu ja täynnä popkulttuurireferenssejä. Heidän hahmoihin onkin helppo kiintyä, sillä heillä tuntuu olevan sydän oikealla paikalla.

watch dogs 2

Pelaaja hyppää Marcus Holloway -nimisen nuoren hakkerin saappaisiin, joka värvätään DedSecin riveihin. Tästä alkaa DedSecin pitkä taistelu ctOS-järjestelmän kehittänyttä Blume-yritystä vastaan. Tehtävän aikana San Franciscoon ja sen ympärille sijoittuva hiekkalaatikko tulee melko tutuksi. Ajettavina on monia eri tyyppisiä ajoneuvoja moottoripyöristä autoihin ja veneisiin. Tehtävää on myös paljon. Vaikka tehtävät sisältävät paljon samanlaisia elementtejä keskenään, tuntuvat ne slti tarpeeksi erilaisilta, eivätkä miltään leikkaa ja liimaa -menetelmää käyttämällä tehtyiltä toistensa kopioilta

Pasifistihakkerit

Kaikki ovat varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että hakkeroinnin käsite tarkoittaa jotakuinkin sitä, että ovela hakkeri tekee hämärää työtään pimeydessä ja muiden havaitsematta, murtautuen johonkin tietojärjestelmään. Tämä on pääasiassa kyllä mahdollista, mutta välillä voi huomata joutuneensa sen verran kiperään tilanteeseen, että konfliktilta on mahdotonta välttyä.

Näissä tapauksissa pelaaja joutuu päättämään, että kalppiakko kovaa kyytiä karkuun ja yrittää tilanteen rauhoituttua uudestaan, vai ottaako käyttöönsä järeämmät keinot ja raivata esteet tieltään tuliaseita käyttämällä.

watch dogs 2

Mielestäni aseiden käyttäminen ja vihollisten kylmä eliminointi tuntui pelin sisäisen logiikan kannalta ajateltuna melko moraalittomalta, sillä Marcus ja hänen DedSec-ryhmänsä ovat kuitenkin periaatteessa joukko pasifistisia haktivisteja, jotka haluavat vain lopulta tehdä maailmasta paremman paikan ja tuoda vääryys julkiseksi. He eivät ole mikään tappamiseen erikoistunut Navy Seals -erikoisryhmä. Toki tarinan edetessä myös panokset kovenevat, jolloin täyspasifistinen lähestymistapa ei ole enää aivan niin helppo.

Huomasin kuinka joutuessani turvautumaan syystä taikka toisesta aseisiin ja riistämään jonkun hengen, tunsin syyllisyyttä ja ajattelin pelaavani peliä jotenkin väärällä tavalla. Eihän se toki näin ole, vaan peliä voi pelata monella tapaa. Kevyiden RPG-pelien tapaan hahmolleen voi ostaa some-seuraajien karttuessa erilaisia kykyjä. Nämä kyvyt on jaoteltu kolmen erilaisen pelityylin ympärille. Aggressor painottaa nimensä mukaisesti taisteluun, Ghost hiiviskelyyn ja Trickster manipulaatioon ja etänä toimimiseen.

San Franciscon katoilla

Ei Marcus mikään Ezio Auditore de Firenze ole, mutta Ubisoftin toisen suositun pelisarjan tavoin, on Watch Dogs 2:ssakin meininki välillä aika akrobatista. Useaan otteeseen voi huomata joutuvansa kiipeämään korkean talon katolle, tasapainoilemaan reunoilla ja tunkeutumaan suljettuille alueille. Etenkin silloin kun pitää tehdä fyysisiä hakkerointeja IT-liitäntöihin, joita ei voi tehdä etänä.

Näissä fyysisissä hakkeroinneissa on myös yksi huvittava piirre, sillä ne tehdään siten, että Marcus hankkiutuu kyseisen laitteen viereen ja lopulta kuitenkin näppäilee jotain älypuhelimestaan. Miksi tätä ei voi tehdä etänä ja jäi epäselväksi mikä se varsinainen fyysinen hack tässä tapauksessa oli, mutta tämä nyt on vain pieni hupaisa huomaamani yksityiskohta.

watch dogs 2

Koulutukseni takia näkökulmani on IT-puolelta, mutta pelin käsitys “hakkeroinnista” pisti jonkin verran silmään. Se kun aina tapahtuu niin, että mennään jollekin laitteelle, painellaan vähän nappuloita tai näpytellään älypuhelinta. Pelaajalta ei vaadita varsinaisesti mitään muuta kuin paikalle pääseminen. Välillä vastaan tulee myös yksinkertaisia puzzleja, joissa ketjutetaan virtaa liikkumaan erilaisista palikoista muodostuvien noodien läpi, jotka muistuttavat tavallaan vanhaa Pipe Mania -klassikkoa.

Tietenkään mihinkään tekniseen ja realistiseen hakkeroinnin mallinnukseen ei ole mitään järkeä mennä, tuskin sellainen ketään kiinnostaisi. Olisin silti toivonut edes vähän konkreettisempia hakkerointeja kuin mitä nyt on tarjolla, edes muutaman kerran. Ei tämä nyt toki missään nimessä mikään deal breaker ole, mutta toisaalta tuntuu hassulta, että pelissä mikä pyörii hakkeroinnin maailmassa, ei varsinaisesti tehdä mitään varsinaista hakkerointia vaan se kaikki tapahtuu pelaajalta näkymättömissä.

watch dogs 2

Paikkojen tutkimisessa ja hakkeroinnissa Marcusin arsenaalissa on käytössä pari apuvälinettä. Pieni drone-lennokki, jolla voi lennellä ympäriinsä ja RC-auto, jolla voi kulkea kätevästi muun muassa ilmanvaihtokanavia pitkin ja päästä sellaisiin paikkoihin, jonne ei muuten pääsisi. Uutena ominaisuutena on niin sanottu NetHack-moodi, joka auttaa pelaajaa kuudennen aistin tavoin näkemään ympäriltään erilaisia asioita; ihmisiä, tehtäviä sekä kohteita joita voi hakkeroida.

Kontrollit ovat onnistuneet hyvin ja Marcus tottelee käskyjä pääasiassa vallan mainiosti. Välillä kiipeily ja reunojen lähellä häseltäminen saattoi laukaista toisenlaisen liikkeen Marcusin repertuaarista kuin oli tarkoitusta, mutta nämäkin kerrat olivat harvassa ja tapahtuivat yleensä silloin kuin Marcusilla yritti mennä sellaiseen paikkaan, jonne ei oikestaan edes ollut tarkoitus mennä.

Taisteleminen on ihan toimivaa ja mekaniikaltaan tuttua tatilla tähtäämistä ja liipasimella ampumista. Kohdallani en tosin ikinä päässyt ihan täysin sinuiksi sen kanssa ja osuminen oli aina vähän hankalaa, mutta se johtunee osittain myös siitä, etten satsannut taistelukykyihin ja muutenkin turvauduin aseisiin niin vähän kuin se vain kohdallani oli mahdollista. DedSecin tukikohdasta löytyy 3D-tulostin, jolla voi tulostella itselleen kaikenlaisia tussareita ja jos pystyi hiipimään vihollisten taakse, niin meleehyökkäyksellä viholliset sai tainnutettua yhdestä iskusta.

Koska hyvän kokoisessa hiekkalaatikossa seikkaillaan, on pikamatkustuksen ja jalkapatikan lisäksi mahdollista liikkua erilaisia ajoneuvoja käyttäen. Kaahaaminen pitkin kaupunkia on hauskaa puuhaa, riippuen tosin vähän siitäkin, minkälaisen ajoneuvon on saanut alleen. Ajomallinnusta onkin tuunattu alkuperäisen Watch Dogsin jäljiltä. Takaa-ajotilanteet olivat välillä turhauttavia. Aina kun lopulta kuvitteli päässeensä pois pälkähästä, ilmeistyi joku vihollinen autoltaan sopivan matkan päähän, joka bongasi Marcusin ja takaa-ajo jatkui taas. Tosin jonkun päivityksen jälkeen tuntui siltä kuin karkuun pääsemistä olisi helpotettu hieman.

watch dogs 2

Be cautious when online

Varoitus! Jos olet online, on mahdollista, että sinutkin hakkeroidaan! Moninpeli onkin Watch Dogs 2:ssa hauskasti integroituna saumattomasti yksinpeliin. Vierailevat hakkerit saattavatkin piipahtaa pelissäsi ja nämä tapahtumat muistuttavat hieman Dark Souls -pelisarjan invaasioita. Invaasioita voi tapahtua myös ilman PSN+ -tilausta, mikä on kiva juttu, mutta muita pelaajia ei pysty kuitenkaan kutsumaan peliinsä ilman jäsenyyttä.

Moninpelitapahtumia on useita erilaisia ja välillä invaasiot tapahtuvat hankalissa tilanteissa ja juuri silloin kun olet suorittamassa jotakin muuta tehtävää. Jos olet saanut takaa-ajajia perääsi ja aiheuttanut tarpeeksi isot hämminkitasot, voit saada perääsi myös muiden pelaajien ohjaamia palkkionmetsästäjiä – tai itse päätyä sellaiseksi. Moninpelitapahtumat ovat kuitenkin intuitiivisesti saumattomia ja halutessaan ne voi myös käydä kytkemässä pois päältä asetuksista, jos haluaa keskittyä häiriöittä yksinpeliin.

watch dogs 2

Marcusin kännykkä toimii myös pelin sisäisenä käyttöliittymänä ja monet pelin toiminnot ovat hauskasti integroitu siihen. Tämä on melko hauska ja pieni yksityiskohta, joka auttaa immersion luomisessa pelimaailmaan. Pakko antaa myös erikoismaininta pelin erinomaiselle soundtrackille. Etenkin rap, punk ja electro -soundtrackit olivat täynnä loistavia ja peliin käyviä kappaleita.

Audiovisuaalinen puoli onkin siis kunnossa; San Francisco ympäristöineen näyttää ja kuulostaa hienolta ja maisemat ovat komeaa katseltavaa. Vaihtuva valoisuus ja sääolosuhteet luovat oman makunsa ympäristön tutkimiseen ja ajoneuvoilla liikkumiseen. Peli pyörii pääasiassa vallan mainiosti, enkä juuri bugeihinkaan törmäillyt.

watch dogs 2Tehtävää pelissä on vaikka millä mitalla. Kadotin ajantajuni pelin parissa monen monta kertaa, enkä edes osaa sanoa kuinka paljon aikaa peliin lopulta käytin. Niille jotka haluavat nähdä kaiken mitä pelistä löytyy, onkin tarjolla melko tuhti paketti. Jos hyvin tehdyt hiekkalaatikkopelit, vastavirtakulttuuri ja tervehenkinen skeptisyys nykyistä tietotekniikkayhteiskuntaan ja jatkuvaa verkossa kiinni olemista kohtaan ovat sinun juttujasi, voin kyllä suositella Watch Dogs 2:sta varauksetta.

Watch Dogs 2

Genre: Toiminta
Ikäraja: 18
Ubisoft
Testattu: PS4
Saatavilla: PC, XBOX, SP4
Pelattu: Kampanja läpi ja lukuisia muita tehtäviä sieltä täältä, sekä etsitty kartalta löydettäviä tavaroita.


LISÄÄ JUTTUJA:

Resident Evil Revelations