NOUSU

W.A.S.P. – Ilta Blackien rock-oopperassa

03.10.2017
Toimittanut: | Kuvat: Aleksi Mäkelä

Legendaarinen hardrock-yhtye W.A.S.P. on parhaillaan Suomenkin tavoittaneella maailmankiertueella. Kyseessä on vuonna 1992 julkaistun konseptilevy Crimson Idolin 25-vuotisjuhlakiertue.

1980-luvun alussa perustettu W.A.S.P. nousi tunnetuksi samasta Los Angelesin klubiskenestä, kuin samoihin aikoihin hallinneet glam metal -yhtyeet. W.A.S.P. kuitenkin erosi selkeästi ”rockmusiikin poikabändit” -pilkkanimenkin saaneista glam-yhtyeistä. Naismaisen meikkauksen ja söpöimagon sijaan W.A.S.P. saavutti nimeä ulkoasulla, johon kuuluivat musta nahka ja sirkkelinterät.

Glam-bändien tapaan yhtyeen musiikkiin kuuluivat mahtipontisen tarttuvat kertosäkeet, mutta sanoituksissaan yhtye käsitteli muitakin aiheita, kuin bilettämistä ja rakkautta. Aiheet olivat myös synkempiä ja kappaleet sanoituksellisesti syvällisemmin kirjoitettuja, varsinkin 1980-luvun jälkimmäisen puoliskon levyistä lähtien. Lavashow`t tekivät myös aikanaan selkeän eron muihin yhtyeisiin. W.A.S.P. jalosti Alice Cooperin sarjakuvamaisen kauhuteatterin askeleen pidemmälle sisällyttäen alkuaikojen konsertteihinsa raakaa lihaa, verta ja s&m tyyliin käsistään kahlitun naisen.

Crimson Idol

Vuonna 1992 yhtye julkaisi konseptialbumin, jonka 25-vuotista taivalta nyt juhlistetaan. Tarkemmin sanottuna kyseessä on laulaja Blackie Lawlessin sooloalbumi, joka julkaistiin levy-yhtiön tahdosta W.A.S.P. -nimellä paremman myynnin toivossa. Kaikki kappaleet ovat Lawlessin kirjoittamia ja säveltämiä. Edellisen levyn Headless Childrenin (1989) kokoonpanosta Crimson Idolilla soitti vain osassa kappaleita ainoastaan rumpali Frankie Banali.

Crimson Idol on ikään kuin rockin täyttämä äänikirja, jossa etenevää tarinaa kappaleet kuljettavat eteenpäin. Tarina kertoo surullisten tähtien alle syntyneestä pojasta nimeltään Jonathan Steele.

Jonathanilla on viisi vuotta vanhempi rakas isoveli Michael. Myös isälle ja äidille Michael on silmäterä, joka ei koskaan tee mitään väärin. Veljeensä verrattuna erilainen Jonathan taas joutuu elämään mustan lampaan roolissa.  Uskonnollisen äidin ja ankaran isän inhon kohtaaminen niin sanallisesti, kuin myös pieksennän muodossa kuuluvat lapsuusvuosiin. Michaelin pikkuveljelleen antama tuki ja välittäminen auttavat Jonathania kuitenkin jaksamaan.

Laulun lisäksi Lawlessin soittamaa Crimson Idol-albumilla ovat basso, kosketinsoittimet ja osa kitaroista.

Jonathanin neljäntenätoista syntymäpäivänä hänen maailmansa romahtaa, kun Michael kuolee auto-onnettomuudessa. Jonathan ei kyennyt osallistumaan edes veljensä hautajaisiin, mikä kiristi välejä entisestään kotona. Välinpitämättömänä kaikesta Jonathan alkoi kuljeksia kaduilla löytäen alkoholin, huumeet ja kaikkea muuta uutta ja jännittävää. Millään ei ollut väliä. Eräänä päivänä hän käveli musiikkikaupan ohi, jonka ikkunassa komeili punainen kitara. Jonathan ihastui soittimeen ensisilmäyksellä, tuntien selittämätöntä vetovoimaa.

Hän huomaa heti, miten musiikki ja kappaleiden luominen auttavat keventämään sisäistä tuskaa. Jonathan tekee päätöksen, että musiikki olisi hänelle myös tulevaisuus ja kohtalo. Hän karkaa 16-vuotiaana kotoa isoon kaupunkiin tavoittelemaan unelmaa tähteydestä. Vuodet kuluvat ja Jonathan tapaa oikeita ihmisiä uransa kannalta, tehden enemmän ja enemmän nimeään tunnetuksi. Paheellinen elämäntyyli, joka alkoi isoveljen kuoleman jälkeen jatkuu edelleen. Nyt hän ei kuitenkaan joudu olemaan kadulla, sillä Jonathanista tuleekin lopulta rikas ja kuuluisa rocktähti. Lopulta hän havahtuu siihen, että haaveiden täyttyminen ei olekaan tuonut onnea. Jonathan yrittää tehdä sovintoa vielä kerran menneisyytensä kanssa, mutta joutuu toteamaan, etteivät kaikki haavat parane koskaan.

Show tarinan ehdoilla

Loppuunmyyty Helsingin The Circus 30. syyskuuta oli viimeinen kolmesta Suomen konsertista kiertueella Seinäjoen ja Tampereen ohella. Lava näytti todella pelkistetyltä, kun W.A.S.P. pian nousisi esiintymään. Mikkiständit, rumpusetti ja kolme valkokangasta. Siinä kaikki. Blackien ja muiden yhtyeen jäsenten astellessa lavalle, yleisölle selviääkin viimeistään valkokankaiden tarkoitus.

Vuonna 1992 Crimson Idolin tarina kuvattiin elokuvaksi, jota ei kuitenkaan julkaistu. Neljännesvuosisata myöhemmin se julkaistaan nyt myyntiin yhdessä uudelleen masteroidun albumin kanssa. Filmi toimii myös lavashown visuaalisena elementtinä, kun yhtye esittää albumin alusta loppuun elokuvan pyöriessä taustalla. Lopputuloksena on normaalista rock-konsertista poikkeava kokonaisuus. Keikka on kuin musikaali, jossa musiikki näyttelee suurempaa roolia ja näyttelijät ovat vain heijastettu kankaalle.

Vuonna 1996 yhtyeeseen liittynyt basisti Mike Duda on W.A.S.P.:in toiseksi pitkäaikaisin jäsen. Edellä vain ainoa alkuperäisjäsen Blackie Lawless.

Toisin kuin useat aikansa kollegat, 61-vuotiaalla Lawlessilla ote on läpi uran pysynyt musiikissa. Rock´n´roll -maailmaan kuuluvat houkutukset eivät ole missään vaiheessa vieneet keskittymistä olennaisesta. Tämä on helppo uskoa livenä, kun kuuntelee Lawlessin tunnistettavaa ääntä. Samaan aikaan karhea, mutta melodisen sointuva ulosanti ei ole vuosien saatossa juurikaan heikentynyt. Kolmas keikka perättäisenä iltana kuitenkin tuo kuormansa ja viimeisissä kappaleissa kitaristi Doug Blair ja basisti Mike Duda yhdessä yleisön kanssa pääsevät useammin vastuuseen kertosäkeistä.

Maksavalle yleisölle tarjoiltiin lähes kaksituntinen tiukka kattaus, joka ei jättänyt kylmäksi. Crimson Idolin viimeisen kappaleen jälkeen oli vuorossa hengähdystauko, jonka jälkeen W.A.S.P. tarjoili nostalgiaosuutena I Wanna Be Somebodyn ja Wild Childin kaltaisia klassikoita ensimmäisiltä levyiltään. Yksi päätöskappaleista oli myös yhtyeen uusimman albumin, Golgothan (2015) nimikkokappale.

Viihteen lisäksi opetus

Crimson Idolin julkaisun jälkeen Lawless on saanut vastata useasti kysymykseen, perustuuko tarinan päähenkilö hänen itseensä. Vastaus on kieltävä. Inspiraatio albumiin sai alkunsa nuorista faneista, jotka tulivat kysymään useasti ohjeita läpimurtoon rocktähdeksi.

– Kaikki haluavat mennä mereen pitämään hauskaa, mutta jonkun on reilua varoittaa. Siellä saattaa olla myös haita, Lawless kiteytti haastattelussa pian albumin julkaisun jälkeen.

Lawless on nimennyt Pete Townshendin yhdeksi rockin esikuvistaan. The Whon konseptialbumi ”Tommy” sisältääkin tarinassaan samankaltaisuutta Crimson Idoliin.

On kuitenkin pari yksityiskohtaa, jotka ovat peräisin Lawlessin omista kokemuksista. Kappaleessa Gypsy Meets the Boy vielä maailmalle tuntematon Jonathan tapaa mustalaisnaisen, joka ennustaa tarot-korteilla tulevaisuuden suuren menestyksen. Lawlessin mukaan hänelle kävi juuri niin, ennen W.A.S.P.in perustamista. Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue) kertoo suuren levy-yhtiön häikäilemättömästä johtajasta, joka tekee muusikoista omia sätkynukkejaan. Lawless onkin avautunut, että juuri tämä oli hänen ensivaikutelmansa musiikkibisneksestä.

Jonathanin tarina ja sen eheä musiikillinen toteutus kymmenen kappaleen albumiksi ovat suurimpia näytteitä Lawlessin aliarvostetusta asemasta musiikintekijänä. Suurimpia syitä tähän asemaan lienevät alkuaikojen överiksi vedetyt lavashowt, jotka teatraalisuudellaan söivät uskottavuutta vakavalta tuotannolta. Crimson Idolia voidaan pitää tarinana rocktähdestä tai huumeriippuvuudesta. Ennen kaikkea se on kuitenkin tarina rakkaudesta ja siitä, millaisen vuoren ihminen voi olla valmis kiipeämään sitä saadakseen.

Varo mitä toivot – se saattaa toteutua.


LISÄÄ JUTTUJA:

Mount Ninji Tie taipuu The Nice Guys