NOUSU

Varjofestivaali – Urbaania menoa Oulussa

10.08.2017
Toimittanut: | Kuvat: Mari Kivioja

Samuli Putro

Hienot esiintyjät, reiviteltta, oheisohjelmaa sekä paikallisia makuja ihan likellä keskustaa – Varjofestivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Oulun Tukikohdassa 4.–5. elokuuta.

Taiteellisena johtajana toimi Bättre Folk -festivaalista tuttu Aki Roukala. Mielenkiintoista ja vähän vaihtoehtoista uutta musiikkia kuultiin kolmella lavalla. Nyt ei tarvitse niin paljon harmitella, jos ei pääse tulevana viikonloppuna Helsinkiin Flow-festareille. Paikalle saapunut yleisö oli silminnähden innostunut tapahtumasta.

Perjantaina julkaistiin viimehetken yllätys: lipun ostanut sai toisen sisäänpääsyn kaverille kaupanpäälle. Liput eivät olleet myyneet nähtävästi ihan odotetusti. Festivaali on uusi ja kuulin, että Tukikohta oli monelle ennestään tuntematon paikka. Lana Del Reyn kaltaista vetonaulaa ei ihan vähällä pohjoiseen liikauteta ja monilla saattoi myös painaa vielä jaloissa edellisen viikonlopun Qstock. Ilmainen kaverilippu oli oikea ratkaisu. Joillain pariskunnilla oli tullut kiire kaupata toinen lippu, mutta muuten en kuullut nurinaa asiasta. Kunnon bileet saatiin pystyyn isolla porukalla, mikä oli tietenkin kivaa sekä yleisölle että esiintyjille.

Anne ja Laura

Anne ja Laura

Perjantain helmiä

Perjantai-iltapäivänä klikkasin puolivahingossa Draama-Helmen videon: Kukkuu ruudulle. Hypnoottisessa videossa ja musiikissa oli jotain niin hauskaa ja kieroa viehätystä, että tämä oli nähtävä. Laittoin vauhdilla tennaria toisen eteen, sillä Tukikohtaan ei ihan joka suunnasta pääse kätevästi julkisilla. Reilun neljän kilometrin puolijuoksun jälkeen ansaitsin Maistilan maukkaan käsityöläisoluen, ja ehdin juuri parahiksi kakkoslavalle auringonpaisteeseen Draama-Helmen aloittaessa. Konesoundien päälle lausutut tarinat olivat viehättävää seurattavaa, mutta ihan kaikista sanoista en saanut selvää. Täydellinen Draama-Helmi -kokemus vaatisi tarinat selkeästi aistittavina.

Draama-Helmi

Draama-Helmi

Päälavan avasi Elias Gould pirteällä indie-rockilla. Porukkaa valui jo mukavasti aurinkoiselle keikalle. Elias Gouldilla on lavaesiintyminen hallussa ja sanoituksiin on panostettu. Ihmisiä virtasi koko ajan lisää lavan eteen, ja kaikilla näytti olevan kivaa.

Elias Gould

Elias Gould

Alkuun oli pieniä epäselvyyksiä narikan ja sallittujen virvokkeiden kanssa. Päätimme suunnata lähimarkettiin, sillä alueella ei ollut vesipistettä, ja useampi neljän euron vesipullo olisi alkanut jo tympiä. Nyt kun kerran valitetaan – mainitsen vielä, että kahvia emme löytäneet mistään. Kävimme matkalla kyselemässä fiiliksiä läheiseltä nurmialueelta ja juutuimme sinne hetkeksi höpöttelemään. Tuuttimörkö jäi nyt näkemättä. Möröllä oli kuulemma ollut mahtava keikka.

Lähialueen tunnelmaa

Lähialueen tunnelmaa

Aurinkoisten ihmisten seassa oli kiva kuljeskella ilman suurempaa päämäärää. Töölön ketterällä oli kova meno ja duetto Vestan kanssa oli sööttiä seurattavaa. Kauniilla ilmalla pysyttelimme ulkona, vaikka Ehkä olisi soittanut sisällä Pikkulavalla. Sini Sabotage kakkoslavalla sai jo porukkaan liikettä.

Töölön ketterä, mukana Vesta

Töölön ketterä, mukana Vesta

Päälavalla Yonan kesäinen ilme koivunlehtiä hiuksissa hurmasi yleisön. Musiikki on monipuolista ja kaikki tehtiin ammattimaisesti ja tyylillä. Myönnän, etten yhtään laulua tuntenut nimeltä, mutta tämä keikka lumosi alusta loppuun.

Yona

Yona

Illan pääesiintyjä oli Evelina, joka vetikin lavan edustan täyteen faneja. Keikka oli näyttävä tanssikoreografioineen. Vaikka tällainen tanssimeininki ei ole se omin juttu, sääskiverkon takaa laulavaa neitoa oli ilo seurata.

Evelina

Evelina

Perjantaina esiintyivät myös Deposit Man, Gasellit ja Katujen Äänet. Musiikkia oli moneen lähtöön. Eräs pariskunta kertoikin, ettei voi sietää toistensa musiikkimakua, mutta näihin juhliin oli kiva tulla, koska ”toi saa kuunnella punkkia ja mä saan tanssia”.

Hannu ja Minttu

Hannu ja Minttu

Yllättävän virkeä lauantai

Edellisenä festivaali-päivänä kertyi mittariin kotimatkoineen yli 25 000 askelta. Noin parinkymmenen kilometrin höntyily ees ja taas tuntui aamun kunnossa. Ilma oli synkkä, joten päätimme kuvaajan kanssa jättää Liemisen ja Kauriinmetsästäjät toiseen kertaan, ja tähtäsimme paikalle viideksi Riston keikalle.

Ristolla oli tällä kertaa bändi ja tuttuun tapaan tajuton meininki mukana. Siinä ei pieni sateen tihuutus häiritse, kun rockjumala vetää. Turha tähän on ylisanoja kauheasti listata, keikka oli mahtava – minulle sekä monelle muulle viikonlopun kohokohta. Risto soitti tärkeimmät biisit, ja saimme kuulla Rakkauden Rockin ja jopa Diskopallon. Joka keikalla vanhoihinkin hitteihin on lisätty jotain uutta. Loppuhuipennus oli tällä kertaa, Nina olen palasina.

Risto

Risto

Vesta saattaa pian olla kaikkien huulilla ja korvissa. Persoonallinen ääni ja hauskasti rakennetut sanoitukset erottuvat soittolistojen massasta. Läsnäoloon lavalla vaikutti alkuun vähän Vestaa häirinnyt meteli sisälavan Varjodiskosta, mutta viimeistää uusimman hitin, Sun katu aikana kaikki olivat mukana.

Vesta

Vesta

Ville Leinonen on lavalla kotonaan. Pääosin suomi- ja ruotsi-iskelmän klassikkoja sisältänyt keikka oli saanut iäkkäämpääkin väkeä paikalle. Kivahan sitä oli sateessa hetki katsella, mutta laulu soi nauhalta luvattoman lujaa. Tähän olisi tarvittu ehkä auringonpaiste tai ruotsinlaiva, mutta kohdeyleisöä ei mikään haitannut. Päätin poistua suojaan sateelta LaavU:n telttaan katsastamaan, miltä näyttää reivimeininki tänään.

Ville Leinonen

Ville Leinonen

Siitä on jo muutama vuosi ja kilo, kun tanhusin puolesta yöstä aamuun asti jossain varastohallissa. Vieläköhän Oulussa järjestetään noita hieman salamyhkäisiä warehouse-bileitä? No en kiusaa muisteloilla, ja en edes yritä sanoa teltan bileistä mitään asiantuntevaa. Dj paukutti tyylillä trancea, valot vilkkuivat pimeässä ja kansa tanssi kasvot kohti kioskia. Muutama neito kertoi, että oli tullut Varjofestareille pääasiassa tanssimaan. Hyvältä se näytti.

Tanssirekvisiittaa oli mukana

Tanssirekvisiittaa oli mukana

Tippa-T oli ihan uusi tuttavuus, raisu ja räävitön meno vähän yllätti. Mielentilani oli nyt lievästi ilmaisten väärä tälle, mutta pitkätukkainen Tippa-T kyllä erottuu nykyisin suurilukuisesta räppärien joukosta.

Tippa-T

Tippa-T

Asa & Band on sitä ammattitaitoisinta  räppimenoa. Pitkän linjan tekijä vakuutti jälleen täyspainoisella ja hyvällä otteella. Iso käsi Asalle ja taitavalle Bändille.

Asa

Asa

Illan pimettyä kakkoslavan valtasi kaikkien tuntema Stig. Pitkänhuiskean miehen tyyli ja artikulaatio ovat ihan omaa luokkaansa. Juhlakansa tunsi biisit ja sanat. Viimeiseksi vedetty Roy Orbison sai porukan mukaan kunnon yhteislauluun. Tästä jäi sitten mato korvaan häiriköimään seuraaviksi pariksi päiväksi: ”Mä ajan koko yön…”

Stig

Stig

Varjofestareiden viimeistä esiintyjää Samuli Putroa oli katsomassa paljon yllättävän virkeää väkeä. Lauantain surkea keli ei ollut lannistanut ketään. Putro antoi yleisölle sen, mitä oli tultu kuulemaan ja katsomaan. Poppoo oli teettänyt puvut Guantamo bayn ylijäämäkankaista, ja silti kehtasi kettuilla oululais-yleisölle välispiikeissä – toki se oli hyväntahtoista jutustelua. On makuasia, näyttikö se sitten niin hyvältä, mutta kyllä se kävi reippaaseen esitykseen. Näin nyt Putron ensimmäistä kertaa elävänä Zen Cafen jälkeen. Silloin tällöin olen kuullut radiosta hyviä biisejä, mutta en kuitenkaan odottanut keikalta juuri mitään. Ne odotukset oli helppo ylittää ja Samuli Putro veti bändeineen hyvän shown. Koskettava, biisitaivaan kärkisijoja tavoitteleva Olet puolisoni nyt sai kunnian päättää juhlat.

Pro Piknik Festivals oli uskaltanut järjestää nyt jotakin vähän uudenlaista. Tällaisia bileitä on Ouluun kaivattu. Tukikohta paikkana tämän kokoisille festareille toimi hyvin. Monipuolinen hienosti suunniteltu ohjelma tarjosi iloa monenlaiselle yleisölle. Oulussa on ollut tapana kaivaa haudoista menneiden vuosikymmenten esiintyjiä estradeille. Nyt oli viimeistään aika siirtyä tälle vuosituhannelle. Toivottavasti myös ensi vuonna nähdään Varjofestivaaleilla!


LISÄÄ JUTTUJA:

Ordog Tuska 20 vuotta