Uleåborg Festival Of Psychedelia

Sähkön jumalten paluu

24.07.2017
Teksti:
Kuvat:
T

UFOP 2017 tarjosi vahvimman elektronisen tarjonnan tähän asti. Miten käy kun syntetisaattorit ja sekvensserit ottavat vallan akustisista hippikitaroista ja cajóneista? Pysyvätkö toimittajat tolpillaan ja saako tapahtuma ensikertalaiselta hyväksynnän?


Ajatus sateesta häiritsee. Voiko festareilla viihtyä sateessa? Onneksi pian Facebookin kautta tulee varmistus siitä, että kolmas Uleåborg Festival Of Psychedelia luottaa edelleen kahteen sisälavaan. Sisälavoista pienempi, nimeltään Liquid Space Dreams, sijaitsee Oulun Tukihodan tiloissa, joka on muutaman lyhyen vuoden sisällä ansainnut nimensä; siitä on eittämättä tullut paikallisen musiikin ja kulttuurin tukikohta. Paikkaa voi äkkiseltään luonnehtia rumaksi, mutta useimmille se on persoonallinen, ja ennen kaikkia se on tärkeä. Suuntaan perjantaina suoraan paikan LSD-lavalle tsekkaamaan Missikisoja.

Missikisat - UFOP 2017

Missikisat

On suunnaton onni, että lavalla ei ole menossa uimapukukierros, vaan railakas rockbändi, joka onkin yllättäen ihan älyttömän kova. Solisti sylkee kiipparin ääressä tyylipuhdasta ilolla kuunneltavaa lyriikkaa, ja soitanta on mainota old school -rockia uudella vivahteella. Bändin taustat jäävät pikaisen googlauksen jälkeen melko arvoitukseksi, mutta keikan perusteella ryhmä ei tule jäämään tuntemattomaksi. Tätä jäädään kaipaamaan lisää.

Tune in, sanoo toinen muhkempi lava samaisen rakennnuksen toisella puolen, space out kuiskii viettelevästi E-musikgruppe LUX OHR. Ryhmän, jonka tämän kertaiseen kokoonpanoon kuului pari syntikkavelhoa ja kitaristi, jonka plektra oli korvattu ruuvitaltalla – loivat eteen kosmisia äänimaisemia. Moog vinkuu ja Memotron sykkii kuin pulsari rintalastan alla. Keikka on käsittämättön hieno – niin hieno, että vinyylit lähtevät heti tilaukseen.

E-Musikgruppe Lux Ohr - UFOP 2017

E-Musikgruppe LUX OHR

Tässä vaiheessa on hyvä tasoittaa tunelmaa pienellä aperatiivilla. Koko festarialue on anniskelualuetta, joten karsinan sisällä olutta ei onneksi tarvitse särpiä. Tarjonta on hyvästä palvelusta huolimatta valitettavan nuiva, löytyy kotimaista ja ulkomaista vaaleaa lageria sekä yhtä tummempaa merkkiä. Tänne jos minne, kaipaisin muutamaa mielenkiintoisempaa olutmerkkiä. Perinteisten graffitien lisäksi ulkoalueen tiloja puhuttivat mystiset jätesäkkihahmot.

UFOP

Punainen tähti ei kerro kommunismista, vaan jostain paljon pahemmasta

Sisälavalle palatessa jo aiemmasta UFOP:ista vanha tuttu Boar runnoi tiukempaa ja tummempaa ääniaaltoa kuin päivän muut nimet. Stoneria ja doomia tuntuu mahtuvan keikkasettiin vain parin biisin verran. Liekö kyse musiikkin uppoutumisesta vai sairaan pitkistä biiseista? Bändi toi sopivaa vaihtelua hieman raskaammalla otteella ja veti keikkansa samalla vanhalla tinkimättömyydellä.

Boar - UFOP2017

Boar

Illan edetessä meno yltyi sekopaisemmäksi, kun odotettu Tähtiportti viimein avautui. Yhtyeen ulosanti ei löydä kaltaistaan. Sekopäinen runonlausunta ja taustalla mouruavat syntikat jättävät sanattomiksi. Soitettu materiaali oli pääosin uusimmalta Superdepressio-levyltä. Tähtiportti on livenä mielenkiintoinen kokemus, mutta musiikin perusteella olisi voinut odottaa astetta kovempaa kaahausta ja arvaamattomia tilanteita lavalla.

Tahtiportti - UFOP2017

Tahtiportti

Tähtiportin runttauksen jälkeen esiintynyt Horte lipui keveydellään sormien lävitse. Toisessa ajassa ja paikassa keikka olisi saattanut olla nappiosuma. Bändin kepeän raikas fillistely kuitenkin lähti ”tsekkaa bändin tuotanto” -listalle.

Illan viimeisen esiintyjän paikka on annettu Jess And The Ancient Onesille. Meno on loistavaa ja keikkaenergia on käsin kosketeltava. Olen useamman kerran koittanut päästä bändin musiikin sisään, mutta tälläkään kertaa – kaikesta huolimatta – kolmas silmäni ei avaudu Jesselle. (Jari)

JATAO - UFOP2017

Lauantai

Olin ensikertalainen mitä tulee UFOP-festivaaliin. Tapahtuma-alueella eli Tukikohdassa olin nyt myös käymässä ensikertaa. Tulisiko siellä ufo tarjoamaan kaakaon? Nousisiko psyykeni uusiin ulottuvuuksiin? Oliko entiseen elämään enää paluuta? Myönnettävä on, että kaikenlaisia ennakkoluuloja saattoi olla takataskussani, mutta ne karisivat varsin pian. UFOP oli mitä antoisin ja rennon pieni festivaali, jonka kotikutoisuus oli viehättävää kaikkien megalomaanisiin mittasuhteisiin kasvaneiden festivaalien rinnalla. Myös UFOP:in anti oli mielenkiintoisinta kuulemaani ja näkemääni pitkään aikaan. (Tanja)

Festareiden aikana keikoilla ja niiden lomassa nähtiin monenlaista sivuesiintyyjää.

Disclaimer: tämä kappale sisältää tuotesijoittelua, mutta hyvästä syystä sillä kotimaisia toimijoita pitää aina tukea. Saavuin Tukikohtaan puolisen tuntia ennen ohjelman alkua. Ripeän akkreditoitumisen sekä narikkavierailun jälkeen menin ensitöikseni tutustumaan Koivulehdon Hunaja Oy:n myyntikojuun, jossa ystävällinen myyjä esitteli minulle maustettua hunajaa – tai tarkemmin ottaen makuja oli niin monia, etten kaikkia maistelemiani enää edes muista. Mukaani tarttui purkki tervalla höystettyä hunajaa. Maistiaisissa ja ostoksissa aika menikin hujauksessa niin että lähdin kiireen vilkkaa etsimään Tune In -lavaa, jossa Uleåborg Festival Of Psychedelian lauantain avaisi legendaarinen Esa Kotilainen. Lavaa etsiessäni ehdin hieman silmäillä Tukikohdan ympäristöä. Sateen jäljiltä oli aidatun alueen pihalla muutama vesilammikko, joissa uiskenteli keltaisia kumiankkoja. Erilaista maalaustaidetta oli joka puolella seinissä ja ilmeisesti tapahtumaa varten pystytetyissä aidoissa, ja sisällä Tune In -lavalla oli mustavalolampun hehkussa säihkyvää koristelua eri muodoissaan. (Tanja)

Vanhan koulukunnan moog-mestari Esa Kotilainen tunnetaan muun muassa legendaarisesta Wigwamista. Tällä kertaa Maesto asettautui mooginsa taakse ja yleisö ikään kuin vaistomaisesti istui alas nauttimaan vyöryvistä äänivalleista. Kotilaisen tuotannosta löytyy musiikkia laidasta laitaan, mutta tällä keikalla mentiin hyvin pitkälti 1977 ilmestyneen Ajatuslapsi-albumin vanavedessä. Itselleni keikka oli mahtava kokemus ja ehdottomasti päivän parasta antia. (Jari)

Kajaanilainen Hazard Wings tarjosi Liquid Space Dreams -lavalla vahvaa, synkkääkin tunnelmaa ja kaikuja ainakin 1960-luvun space-rockin ja mielesttäni jopa varhaisen Black Sabbathin sfääreistä. Kun yhtyeen musiikkiin on lisätty vielä ripaus autotallisoundeja sekä hyppysellinen doomia, on Hazard Wingsin resepti valmis – silti se ei ole – vaan se elää ja muuttuu. Solisti Vesa Moilanen toi äänellään kappaleisiin syviä tunteita ja tarinoita, joiden siivellä sukelsimme jonnekin kauas pimeän kosmoksen perukoille ja takaisin. Toimii. (Tanja)

Hazard Wingsin menoa

Seuraavana vuorossa oli päivän toinen Tune in -lavan keikka samalla teemalla kuin aiemmin. Tällä kertaa Esa Kotilaisen kanssa lavalle saapui Esa Rantanen, jotka ydessä muodostivat E=SA2-duon. Lavalle oli myös ilmestynyt vanha herätyskello, se antoi sielun keikalle, joka nimettiin ajan kaatopaikaksi. Kellon tikitys käynnisti hieman rauhallisemman ja verkkaisesti etenevän, miltei hypnoottisen keikan käyntiin, joka täsmällisesti hiipui loppuun kellon tikityksen taas vahvistuessa 45 minuutin kohdalla. Kokemus oli taas hieno, mutta olisin silti kaivannut suurempaa variaatiota ja paikoittaista intensiivisyyttä musiikkin. (Jari)

Festivaalin lauantai-iltaamme ilostutti erityisesti yhtye nimeltä Punaisen Kuningattaren Periaate, joka on oululais-tamperelainen progebändi psykedeelisillä viboilla höystettynä. Bändissä oli jo pelkän nimenkin perusteella positiivista imua; tuleehan seitsikon nimi Lewis Carrollin lasten fantasiaromaanista Liisan seikkailut peilimaailmassa. Bändi on levyttänyt Svart Recordsin tallissa viimeksi vuonna 2015 on julkaistun albumin Kaksi suuntaa, joka oli poppoon toinen kokopitkä levy. (Tanja)

Punaisen Kuningattaren periaate

Liquid Space Dreams -lavalla Punaisen Kuningattaren Periaatteen jäsenten nähtiin ja kuultiin musisoivan perinteisten kitaroiden, rumpujen sekä syntikoiden lisäksi ainakin thereminillä, saksofonilla sekä melodikalla. Livenä tämä ryhmä kuulosti oikein mainiolta. Mokka Laitisen lämpimän sävyinen lauluääni ja laulujen päällisin puolin kepeät sanoitukset, mutta silti syvällisiä tarinoita sisältäneet laulut olivat sykähdyttävää ja lumoavaa kuunneltavaa. Kun Laitinen soitti thereminiään, oli kuin velho olisi tehnyt taikojaan ja tuonut jostain toisesta ulottuvuudesta häröjä soundeja, jotka istuivat luonnostaan kappaleisiin kuin nakutettu. (Tanja)

Mokka Laitinen ja theremin tuottivat ilmoille sulosointujaan.

Ilta jatkui erittäin mielenkiintoisena, ja vuorossa oli seuraavaksi helsinkiläinen Kap Kap. Yhtye tarjoilee melodisen maukasta vaihtoehtorockia, jossa on mukana vivahteita aina krautrockista psykedeliaan asti. Bändin viimeisin pitkäsoitto Flux of Solace on kolmen vuoden takaa. Viisikko esitti energisen settinsä Tune In -lavalla, ja olihan meininki sekä bändissä että yleisössä kohdillaan. Vokalisti toi jostain syystä mieleeni edesmenneen David Bowien olemukseltaan, ja olipa bändin musiikissakin jotain samaa; tanssittavuutta ja persoonallista tyylikkyyttä. (Tanja)

Kap Kap

UFOP:in janon- ja näläntorjuntajoukot olivat yhtä kuin paikallisen, legendaarisen Ykän pubin ylläpitämä anniskelubaari sekä Indian Cuisine -ravintolan maukkaat ja mutkattomat intialaiset sapuskat. Allekirjoittanut nautti sopivan tulisen kanaa ja riisiä sisältäneen ruoka-annoksen kyytipoikanaan raikas mangolassi, jotka kustansivat yhteensä alle kymmenen euroa. Tuopillinen hanaolutta maksoi viisi euroa, mikä on jo luonnehdittavissa halvaksi. Ainakin verrattuna siihen erääseen nimeltä mainitsemattomaan megaluokan konserttiin Hämeenlinnassa parisen viikkoa aiemmin, jossa olut oli niin kallista, ettei sitä saanut edes rahalla, naurettavan pitkien jonojen sekä oluen ainakin väliaikaisen loppumisen vuoksi muutamissa myyntikojuissa. (Tanja)

Albinö Rhino

Riston soolikeikka oli yksi odotetuimmista UFOP:in keikoista, eikä suotta. Yhden miehen showksi Risto veti keikkansa tiukalla ammattitaidolla ja rennolla kepeydellä. Yleisö tuntui nauttivan keikasta vähintään yhtä paljon kuin itse esittäjäkin. Risto ei petä koskaan! (Jari)

Jupiter

Alun perin viimeinen slotti oli pedattu saksalaiselle Electric Moonille, mutta äkillinen peruuntuminen vuoksi paikan otti haltuun Mara Balls. Hyväntuulinen bändi tuntui selkeäsi nauttivan pääesiintyjän paikasta ja sali olikin ammuttu täyteen. Mara Balls menee itselläni samaan kategoriaan kuin perjantain pääesiintyjä. Nimi on kaikille tuttu ja bändi saa osakseen paljon positiivista kohinaa, mutta itse en saa musiikista mitään irti vaikka kuinka koitan löytää siitä omalla taajuudella värähtelevän ytimen. (Jari)

Mara Balls

Jälleen kerran tuli todistetuksi, että kannattaa heittää ennakkoluulot nurkkaan ja siirtyä epämukavuusalueelle, sillä Uleåborg Festival Of Psychedelia oli kaikkineen erittäin mukava ja inspiroiva kokemus. Ufo ei tullut tarjoamaan minulle kaakaota, enkä kokenut valaistumista siten että olisin jättänyt entisen elämäni taakseni ja muuttanut elämäntapaintiaaniksi Kittilään, mutta sain festivaalilla innoituksen tutustua useisiin näkemiini yhtyeisiin ja heidän tuotoksiinsa hieman syvemmin. UFOP:issa tuli tunne, että olimme kaikki tervetulleita, palvelu pelasi ja meininki oli hyväntuulista ja rentoa. Sitä fiilistä haluan ehdottomasti tulla kokemaan ensi vuonnakin. (Tanja)




LISÄÄ JUTTUJA:

Manny, Grim Fandango