Uleåborg Festival of Psychedelia -Winterfest, 19. joulukuuta

Uleåborg Festival of Psychedelia on oululainen yhdistys, joka järjestää alueella progressiivisemman tyylisuunnan keikkoja. Tällä kertaa vuorossa oli Winterfest, jonne oli saatu hengästyttävän kovat esiintyjät. Winterfest tarjosikin joulun alla Nousun toimittajalle vuoden 2015 kovimman keikkakokemuksen.

Winterfestin tapahtumapaikkana oli muista yhdistyksen tapahtumista tuttu DIY-mesta Tukikohta, joka todisti muuntautumiskykynsä keikkapaikkana. Hässäkkäpäivillä tutuksi tullut sisälava oli käynyt läpi metamorfoosin ja syntyi nyt uudelleen chillout loungena. Loungen tiloissa DJ J-Honeyn sävelmien alla pystyi uppoutumaan sohvalle vetämään happea pääesiintyjien välissä. Verraten toimiva ratkaisu.

Illan keikat pääsalin puolella aloitti progejammailulla hieman tuntemattomampi instrumentaaliyhtye Harhama. Ulosanti oli mukiinmenevää kikkailua, mutta aloitusbändin osa on kova. Yleisöä oli vielä vähänlaisesti, ja vähäisen yleisön tunnelma oli parin metrin päässä lavasta kyräilevä. Harhama on hyvää höpinää, vielä kun saavat jostakin lavaenergiansa kuntoon, jotta homma ei puolin ja toisin jää kangisteluksi. Solisti voisi olla paikallaan?

Riutta, UFOP, Tukikohta, Proge

Riutta. Elävän taustakankaan taikoi Liquid Space Dreams.

Riutta iski Harhaman jälkeen astetta tehokkaamman progeaaltokoneen käymään. Maininkien mukana myös yleisö uskaltautui askeleen lähemmän vesirajaa, tuota yhtyeen ja lavan välistä sopimusaitaa. Riutan anti oli, kuten jo esiraportissa toivoin, painottunut uuden helmikuussa ilmestyvän albumin tuotantoon. Yhtyeen esikoisalbumi Kaikki on hyvin oli omiin korviini mukavan eteerinen ja lennokas progepop-albumi. Keikan perusteella uusi kakkonen, Sinun täytyy elää vielä kerran tulee jatkamaan samalla, ehkä jopa kevyemmällä linjalla. Toivottavasti levylle saadaan myös progressiivista äkkivääryyttä ja tummia nuotteja. Myös Riutan kohdalla aktista puuttui vielä jokin, joka rikkoisi rajan soittajan ja kuuntelijan välillä.

Yhdeksän jälkeen tehtiin historiaa. Ainakin minun aikakirjoissani. Death Hawks aloitti keikkansa suhteellisen neutraaleista lähtökohdista. Pari biisiä meni ihan kivasti, yleisö oli jo uskaltautunut lavan läheisyyteen ja talo alkoi olla täynnä. Noin kolmannen kappaleen jälkeen haukkojen hypnoottinen äänivalli teki tehtävänsä ja lumosi minut, ja kaikesta päätellen myös muun yleisön. Huima jammailu imi mukaansa. Ilmeisesti Petri Wallin henki laskeutui Tukikohtaan ja tunnelma oli kuin Suomen parhaan progebändi Kingston Wallin keikoilla kultavuosinaan. Lavakarisma ja yhteys oli käsinkosketeltava. Tuoppi jäi tiskille kun bändin musiikki humallutti zenmäiseen olotilaan. Ainoa asia, joka keikasta jäi harmittamaan oli se, että yhtyeen uusin LP ei mahtunut kameralaukkuun ja sekin piti jättää tiskille.

Circle, Ufop, Proge, Tukikohta

Läpivalaisussa Circle

Illan kruunannut Circle on hämmentävä bändi. Ennen heidän keikkaansa ilmapiirissä tapahtui pieni muutos. Tunnelma muuttui innostuneen odottavaksi, kuin aattoiltana. Lavan reunakin oli suljettu hermeettisesti ihmismassan alle. Kameran kanssa sullouduttuani eturiviin minua tervehtii pari kaveria: ”Me ollaan Vantaalta ja me tultiin katsoa Circlea!” Fanaattista, fantastista!
Soiton alettua bändi siirtyi kuin riivattuna omalle astraalitasolleen. Happopäisiä hulluja eläimiä! – mietin. Todistin lavalla kiihkeää, maanista ja ennennäkemätöntä energiaa. Circlen keikkaa ei voi kuvailla, se hyppi tyylistä toiseen kevyen hallitusti, lopettaen huimaan finaaliin, joka saa monen metallibändin kalpenemaan silkasta häpeästä. Lavalla tapahtui intensiivisen keikan aikana niin paljon, että en voinut kuin harmitella, miten upeita tilannekuvia bändistä olisi saanut, jos olisi uskaltautunut raivoisasti eläytyvän yleisön hellään syleilyyn.

Hienoja hetkiä ja upeaa tunnelmaa. Kiitos UFOP ja Tukikohta!




LISÄÄ JUTTUJA:

Reijo Mäki Svart