Tummilla seinillä kirkkaat ikkunat – sanojen ja sävelten salaperäinen liitto

25.03.2017
Teksti:

Kirjallisuus ja musiikki kietoutuvat tasavertaisina toisiinsa Tummilla seinillä kirkkaat ikkunat -esityksessä. Jukka Perko Avara -yhtye ja Hannu-Pekka Björkman esiintyivät osana Oulun musiikkijuhlien ohjelmistoa. He tarjosivat hienon illan Teatteriravintola Vänmannissa torstaina 23. maaliskuuta täydelle salille kuulijoita.

Trio Jukka Perko Avara aloitti esityksen aavemaisella soitolla, vangiten kuulijan huomion heti esityksen alusta saakka. Hannu-Pekka Björkman lausui Finlandia-palkitun Antti Hyryn novelleja ja katkelmia hänen romaaneista. Björkman aloitti Hyryn tekstistä Kivi auringonpaisteessa. Jo tämän ensimmäisen kappaleen aikana, kävi ilmi kuinka hienosti musiikki tukee sanoja – tai lausutut sanat musiikkia. Kun tekstissä käsiteltiin jousipyssynnuolen vuolemista, musiikki oli kuin jousipyssyillä olisi ammuttu. Sanat ja sävelet yhdistyivät toisiinsa, luoden uuden erilaisen kokemuksen, mihin teksti tai sävel yksinään ei yltäisi.

Hyryn tekstit sopivat esitykseen, sillä ne kuvaavat pieniä tapahtumia ja välähdyksenomaisia hetkiä elämästä, joissa myös odotetaan elämän kulumista. Tekstien ajankulku ja ihmiselämän mietteet ovat sanomia, joista saa helposti kiinni ja ajatukset pysyvät vaivattomasti tekstin mukana. Esimerkiksi novellissa Kivi auringonpaisteessa teemana on elämän kiertokulku ja jatkuvuus. Se lähtee nuoren pojan kokemuksista ja vasta lopussa kerrotaan pojan jälkeläisten kokevan samat asiat kuten auringonlämmittämä kivi. Björkman katkaisi välillä lukemisen ja antoi tilaa musiikille. Kitara- ja saksofonisoolojen aikana ajatuksilla oli tilaa tulkita kuultua. Musiikki kehysti luentaa, ja auttoi keskittymään sanoihin. Sanojen äärelle pysähtyi miettimään merkityksiä.

Kappaleiden välissä Björkman avasi hieman Antti Hyryn ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Nämä humoristisetkin mietteet saivat yleisön usein nauramaan. Välillä päästiin syvällisempiin Hyryn mietteisiin, sillä hänen kerrotaan todenneen, että lause tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan ja ympärillä oleva on jotain muuta.

Erityisesti Maantieltä hän lähti -teksti toimi musiikin kanssa. Teksti kertoo etsimisestä ja maailman tutkimisesta. Novellissa kuljetaan, mutta aina päädytään takaisin alkupisteeseen. Tekstin matkanteon kuvaaminen yhdistettynä rytmiseen musiikkiin sai tuntemaan kuin itse vaeltaisi − jokainen isku oli kuin askel, mieletön kokemus paikallaan istuen. Tässä sanataide ja musiikki sulautuivat tiiviisti toisiinsa.

Esityksen ydin oli musiikin ja kirjallisuuden tasavertainen kohtaaminen, molemmat vahvistivat toista ja muodostivat symbioosin, jossa oli voimaa, herkkyyttä ja aisteja hyväilevää kerrontaa. Ilta oli taianomaista kuunneltavaa, olo oli kuin olisi tuntenut musiikin ja tekstin iholla. Jäin miettimään mihin sanat loppuvat ja missä musiikki alkaa, tai tarvitseeko niitä edes erottaa toisistaan. Päällimmäiseksi jäi tunne, että parhaimmillaan kaksi taidelajia tukee toisiaan ja vahvistavat sanomaa tarjoten kuulijalle suuria elämyksiä ja ainutlaatuisen keikan.

Esiintyjät:
Hannu-Pekka Björkman – Hyryn tekstien luenta
Jukka Perko – saksofonit
Teemu Viinikainen – akustinen kitara
Jarmo Saari – sähkökitara

Oulun musiikkijuhlat




LISÄÄ JUTTUJA:

qstock 2016 Arthemesia: Devs-Iratvs Putkinotko