Train to Busan

Zombit junassa

Yeon Sang-hon ohjaama Train to Busan siirtää zombiegenren tapahtumat junamatkan maisemiin ja kuten kaikki voivat arvata – zombeja junassa – eihän siitä voi seurata mitään hyvää matkustajien kannalta.

Zombit alkavat olla jo vähän loppuunkaluttu aihe, kuten olen tainnut jo jossain aiemmissakin teksteissäni täällä voivotella. Eteläkorealainen Train to Busan ei siis kuulosta järin mielenkiintoiselta paperilla; zombie-epidemia puhkee sillä aikaa kun isä vie tytärtään junassa äitinsä luokse. Onneksi joskus ennakkoaavistukset ovat väärässä, sillä elokuvahan on hemmetin hyvä!

Train to Busanin kanssa ensimmäiset mieleen tulevat vertauskohdat ovat toinen eteläkorealainen junaleffa Snowpiercer sekä 28 Days Later, joka taisi olla ensimmäisiä elokuvia, joka toi nopeiden zombien käsitteen elokuviin. Vaikka olenkin aina ollut enemmän vanhan liiton laahustavien zombien kannalla, ei raivotautiset infektoituneetkaan ole huono juttu, jos ne on tehty oikein. Train to Busan tuntuu siltä, että se voisi olla 28 Days Laterin zombie-epidemian 0-päivä Etelä-Koreassa.

Gong Yoo näyttelee työlleen (ja rahalle) omistautunutta rahastonhoitajaa Seok-woota, joka on erkaantunut vaimostaan ja asuu Soulissa äitinsä ja Kim Su-anin esittämän tyttärensä kanssa. Tytär haluaa äitinsä luokse Busaniin, jonne vastahakoinen Seok-woo lähtee häntä junalla viemään. Junamatkan aikana se kauhein tapahtuu ja osa matkustajista alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Infektio leviää puremasta ja ei aikaakaan kun juna on jakautunut selvityjiin ja mielettömiin saastuneisiin, eikä muualla Etelä-Koreassa ole tilanne sen parempi.

Henkilöhahmojen suhteen elokuva laskee hieman liikaa stereotypioiden varaan, kuten itsekäs liikemies (Kim Eui-sung) sekä kova työmies ja jätkä (Ma Dong-seok). Useasta hahmosta voi jo etukäteen nähdä, mikä niiden kohtalo on ja miten ne vaikuttavat tarinaan. Ei se tosin elokuvassa juuri haitannut, sillä yleensä hahmostereotypiat ovat stereotypioita sen takia koska ne toimivat. Näyttelijät kuitenkin hoitavat roolinsa hyvin, joten mitään vaivaannuttavia hetkiä ei tunnu tulevan.

Zombie-elokuvaksi Train to Busan on yllättävänkin vähäverinen, eikä perinteisemmän lajityypin tapaan mässäillä sisäelimillä ja kuvottavuuksillakaan. Väkivalta eikä varsinaisesti kauhukaan ole elokuvan pointti, vaan se on enemmänkin kuvaus siitä miten ihmiset alkavat toimia tilanteessa kun paska lentää tuulettimeen oikein kunnolla. Paljon tyhjäkäyntiä elokuvassa ei ole, vaan koko ajan tapahtuu. Tapahtumapaikan ja toteutuksen ansiosta elokuva tuntuu myös melko raikkaalta tuulahdukselta zombiegenreen.




LISÄÄ JUTTUJA:

Scott Ian, John Wiederhorn Minä ja Anthrax - Kirjan kansi Juho Kuorikoski COMMODORE 64 Tasavallan tietokone