Total War: Warhammer

Ottakaa sotavasarat esiin

Aiemmin historiallisista aiheista kahinansa ammentanut Creative Assemblyn suositun Total War -pelisarjan uusin osa, Total War: Warhammer, on nyt aiemmin sarjaan perehtymättömän noviisin käsittelyssä. Tällä kertaa Total War -sarjan uusin tulokas on siirtynyt fantasiaan, jonka lopputuloksena on mahtava sotapeli, joka on varustettu sotimisella suurten armeijoiden välillä ja strategisella ja koukuttavalla kampanjoinnilla.

Creative Assembly on Total War: Warhammer -pelissään yhdistänyt kriitikoiden tunnustaman ja pelaajien löytämän raudankovan strategiaosaamisensa Games Workshopin luoman Warhammer Fantasy Battle -lisenssin kanssa. Peli on siinä mielessä myös historiallinen tapaus, että se on ensimmäinen kerta, kun Total War -sarjan peli ei sijoitu mihinkään todelliseen historialliseen aikakauteen, kuten kaikki sen aiemmat yhdeksän osaa, vaan täysin kuvitteelliseen Warhammerin fantasiamaailmaan.

Valinta on todella oivallinen, sillä mikä olisikaan herkullisempi maailma sotia kuin Warhammerin maailma? Siellä kun on aina sota eikä rauhaa edes taideta tuntea. Rotujen ja ryhmittymien väliset kiistat kukoistavat kaikkialla, eikä oikein kehenkään oman valtakunnan ulkopuolella voida täysin luottaa, kaikki ajavat omia etujaan. Valtakunnan ulkopuoliset uhat eivät myöskään ole ainoa vaaniva vaara, sillä myös maailman todellisuuden reunoilla itse kaaoksen jumalat pyrkivät korruptoimaan ja tuhoamaan kaiken. Warhammerin maailmassa kun on olemassa aivan erityisiä kaaosvoimien jumalia, jotka ovat melko ilkeää porukkaa, noin niin kuin ihmiskuntaa ja elämää ajatellen, eivätkä heitä oikeastaan kiinnosta kuin kaaos ja tuho.

Kääpiövaltakuntani sydän.

Kääpiövaltakuntani sydän.

Games Workshopin luoma Warhammer-universumi, niin fantasiapohjainen Fantasy Battle kuin sen scifi-versio Warhammer 40,000 ovat aina kiehtoneet minua. Mikäpä siis olisikaan ollut parempi tekosyy ja tapa astua kehutun Total War -sarjan pariin, kun sen aiemmin olen jostain kumman syystä onnistunut välttämään, kuin Warhammer? Tämä arvostelu on kirjoitettu siis sarjaan aiemmin perehtymättömän ihmisen näkökulmasta, enkä sen takia voi ottaa juuri kantaa muutoksiin joita on aikaisempiin osiin nähden sarjaan tehty.

Heilutellen vasaraa

kähinätTotal War: Warhammer koostuu kahdesta isosta pelillisestä elementistä; taktisesta taistelusta, sekä strategisesta kampanjoinnista. Taktisessa osiossa pelataan taisteluita sekä pelaajan, että tietokoneen tai toisen pelaajan armeijoiden välillä. Yhteenotot tapahtuvat erilaisissa ja eri muotoisissa maastoissa, joissa esimerkiksi korkeuserot ja näkyvyys vaihtelevat vähän sen mukaan, mistä katsoo ja mitä on edessä. Kampanjointi tapahtuu puolestaan isolta strategiselta kartalta, jossa liikutellaan omia joukkoja, hallinnoidaan omia tai vallattuja kaupunkeja ja provinsseja, sekä suunnitellaan tietysti hieman pitkäjänteisempää strategiaa ja sitä, kuinka peli voitetaan.

Osapuolilla on joukoissaan sekä lordeja, että sankareita. Lordit ovat ovat armeijoiden komentajia, jotka osallistuvat aina taisteluihin ja kaupunkien valtauksiin, keräten siinä samassa rytäkässä myös kokemuspisteitä. Kokemuspisteillä voidaan myös ostaa roolipelien tapaan hahmoille erilaisia kykyjä, jotka vaikuttavat joko suoraan hahmoon, kartalla tapahtuviin toimintoihin tai hahmon johtamaan armeijaan.

Sankarit ovat eräänlaisia agentteja, jotka voivat olla mukana ottamassa osaa myös taisteluihin, mutta niillä voi myös suorittaa sabotaasia vihollisarmeijoille ja kaupungeille. Agentit voivat myös toimia hieman passiivisemmin provinsseissa, kuten esimerkiksi lietsoa eripuraa, mutta niillä voi myös yrittää salamurhata vihollisen komentajia tai muita sankareita, näin heikentäen heidän armeijoidensa kyvykkyyttä. Niin kuin lorditkin, myös sankarit keräävät kokemuspisteitä, joilla sankarin hahmoluokasta riippuen voi saada erilaisia etuja.

Epäkuolleet solmimassa kanssani rauhaa. Luonnollisesti aion kieltäytyä.

Epäkuolleet solmimassa kanssani rauhaa. Luonnollisesti aion kieltäytyä.

Kaikkialla ei toki ole pelkästään vihollisia, vaan on pelissä myös neutraaleja osapuoliakin joiden kanssa voi solmia yhteistyösopimuksia. Aina ei siis lainlukeminen sotavasarallakaan ole järkevintä, vaikka se niin tyydyttävää onkin. Tässä mukaan astuu diplomatia, joka on strategiapeleille tyypillisesti toteutettua neuvottelulla toisen osapuolen delegaatin kanssa. Silloin voi yrittää luoda kaikenlaisia sopimuksia erilaisin vaatein ja myönnytyksin. Parasta on tietysti jos saa toisen osapuolen suostumaan liittämään oman valtakuntansa osaksi omaasi, mutta kaikenlaisia muitakin järjestelyjä on. Vaikka diplomatia onkin hyvä keino saada liittolaisia, saattaa liittolaisten myötä tietysti ajautua myös sotimaan heidän puolestaan, eli sotavasaralla heilutteluksi se yleensä ennen pitkään kuitenkin menee.

Armeija koolle!

Erilaisia armeijoita pelissä on tällä hetkellä viisi kappaletta; ihmiset, kääpiöt, örkit, vampyyrit sekä kaaoksen soturit. Armeijalla tarkoitetaan nyt tässä tapauksessa sitä, että niillä on kaikilla omat rodulle uniikit yksikkönsä ja tapansa pelata, jollaisia vastaavia ei suoraan toisilla armeijoilla ole. Jokaisella armeijalla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Tämän johdosta ei ole olemassa mitään yleispätevää taktiikkaa, kuinka taistelut voi voittaaa, vaan oma armeija määrittelee myös melko pitkälle pelityyliä, siinä missä siihen vaikuttaa tietysti myös vastustajapuolen rotutyyppi ja sen armeijan kokoonpano.

Kaaoksen rumia epäsikiöitä hieman lähemmin.

Kaaoksen rumia epäsikiöitä hieman lähemmin.

Viides armeijoista, kaaoksen soturit, julkaistiin ensimmäisenä DLC-lisäsisältönä juuri julkaisun kynnyksellä. Se oli ilmainen kaikille pelin etukäteen tilanneille ja niille jotka ostivat pelin ensimmäisen viikon aikana. Ei liene kovin veikkaus, jos arvelee, että tulevaisuudessa olisi myös muitakin armeijota tulossa mukaan peliin vastaavana DLC-sisältönä.

Armeijoiden erikoisuuksista voisi mainita esimerkiksi vampyyriruhtinaat, jotka pystyvät herättämään taistelussa kuolleita takaisin eloon heti kamppailun jäljiltä, täydentäen menetyksiään, joten aika suurella massalla mennään vampyyrien kyydissä. Toisaalta heillä ei ole ollenkaan projektiileja ampuvia yksiköitä, mikä on aika iso miinus, sillä heidän on aina käytävä täysillä lähitaisteluun. Kääpiöt taas ovat hyvin vahvoja, mutta myös melko hitaita. Yhteen läjään puserrettuna ne kestävät lähestulkoon sen kuvitteellisen ydinpomminkin, kunhan vain linjat kestävät ja sisäpiirissä olevat ampuvat yksiköt ja tykistöt saavat työskennellä rauhassa. Örkit taas tuntuivat edustavat enemmän aggressiivista pelityyliä nopeine susiratsastajineen, joilla he voivat helposti käydä kiusaamassa vihollisen sivustoja ja napsia sieltä täältä ilman suojaa jääneitä orpoja yksiköitä.

Muutaman pikaisesti epäonnistuneen aloitusyrityksen jälkeen, eli heti kun imperiumini keisarista tuli jauhelihaa ja sen jälkeen kalpea vampyyrilordini seivästettiin kebabiksi, päädyin luonnollisesti valitsemaan rodukseni kääpiöt, jotka ovatkin melkein yhtä pitkiä ja karvaisia kuin minä. Oikea syy valintaan oli kuitenkin lopulta se, että kääpiöt ovat pelissä se helpoin ja aloittelijaystävällisin rotu, joka ei omassa tapauksessani ollut mitenkään negatiivinen asia.

kanuunaKun armeijat ottavat yhteen voi yksiköiden sijainnit määritellä omalle puolelle taistelukenttää melko vapaasti. Sen jälkeen, kun taistelu on varsinaisesti käynnissä, voi ajan pysäyttää, sekä sitä voi hidastaa, että nopeuttaa tarpeidensa mukaan. Yksiköitä voi siis käskyttää pysäytetyllä ajalla, ja jos taas tuntuu, että taistelu velloo, sitä on hyvä nopeuttaa, jotta hitaammatkin yksiköt liikkuvat jouhevammin.

Taistelujen lukeminen on välillä melko haastavaa, sillä turpakäräjiin saattaa ottaa osaa tuhansia sotilaita parhaimmillaan. Sotilaita ei kuitenkaan ohjata yksittäin, sankareita ja komentajia lukuunottamatta, vaan heitä käskytetään isompina yksiköinä, enkä itse huomannut, että niiden mikromanagerointia olisi hirveän paljon tarvinnut, joitakin nopeita yksiköitä lukuunottamatta. Onnistumiseen vaaditaan kentän hyvää lukemista, mutta myös omien yksikköjen vahvuuksista ja heikkouksista on hyvä olla perillä. Ajan mittaan myös vihollisrotujen ominaisuudet, sekä heidän käyttämänsä erilaiset yksiköt ja niiden pelityylit alkavat tulla tutuiksi, mikä on myös tietysti tärkeää kunnon kenraalille, joka haaveilee vihollistensa täydellistä eradikoimisesta.

Pääasiassa taisteluissa on kuitenkin suurieleisempien puolustus- ja hyökkäysstrategioiden laatiminen, valvominen ja sekä tietysti niiden muokkaaminen lennossa aina tilanteiden muuttuessa arvaamattomasti. Mukavana ominaisuutena peli antaa arvion taistelun lopputuloksesta, ja jos se on omalta kohdalta varma onnistuminen tai häviö, niin sen voi myös kätevästi ratkaista automaattisesti ilman, että tällaisia varmoja taisteluita on pakko pelata itse. Tämä ominaisuus säästää mukavasti aikaa, etenkin loppuvaiheessa, kun paikkoja alkaa oikein toden teolla valloittaa.

Tuli monta tuntia turpaan

Kynnys oppia peli aloittelijan näkökulmasta oli kyllä melkoinen, sillä joka puolella on painikkeita ja ikkunoita täynnä jos jonkinlaista tietoa ja muuttujaa. Kaikkea ei tietenkään pysty mitenkään sisäistämään heti yhdellä kertaa. Pelissä on kuitenkin melko onnistuneesti sisäänrakennettu ohjeistus, sekä tietysti netti on pullollaan hyviä neuvoja niitä kaipaaville. Kärsimättömille ihmisille pelisarja ei kuitenkaan varmasti sovi, sillä rauhallinen perehtyminen siihen on pärjäämisen edellytys. Tähän liittyvöt tietysti hyvin vahvasti myös kaikki aloittelijan virheet ja muut, joista sitten kantapään kautta opitaan.

maan allaMutta mikäs siinä on opetellessa peliä, kun se näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Kartalla liikkuminen on hyvin komeaa ja selkeää. Vaikka käyttöliittymä saakin alkuun sormen suuhun, yllä mainitsemieni nappien, valikkojen ja ikkunoiden takia, niin se on lopulta kuitenkin melko selkeä ja ymmärrettävissä. Myös taistelut näyttävät ja kuulostavat hyvältä, mutta koska yksiköitä on kentällä niin älyttömästi, ne eivät kuitenkaan ole hirveän yksityiskohtaisia, eivätkä etenkään kovin vaihtelevan näköisiä. Ei tämä sinällään kuitenkaan haittaa, koska yleensä taistellessa se näkymä on kuitenkin zoomattu aika kauas.

Pelattavaa pelissä on enemmän kuin tarpeeksi, jos jokaiseen armeijaan haluaa tutustua rauhassa ja pelata kampanjan läpi. Mahdollisuus moninpeliin myös toista ihmispelaajaa vastaan on olemassa, mutta sitä en kokeillut. Olen pelannut lähemmäs kaksikymmentäviisi tuntia kääpiöillä ja kokeillut myös muita rotuja vähemmän hyvällä lopputuloksella.

Oma kosketukseni peliin on siis ollut vain pintaraapaisu, jossa kääpiöideni matka alkoi yhdestä kaupungista ja levisi ison alueen peittäväksi valtakunnaksi. Vaikeustasona minulla oli lopulta helpoin, sillä jo normaalilla tasolla peli antoi ainakin noviisille liikaa haastetta. Lopullista pitkän kampanjan voittoa en kuitenkaan saanut, koska kääpiöiden kostomekaniikan puitteissa taisi löytyä pieni bugi, joka eväsi minulta tämän, mutta sekin varmasti korjataan myöhemmin.

Total War: Warhammer on erinomainen strategiapeli, jossa sekä taisteleminen, että strateginen kampanjointi on hyvin viihdyttävää. Ennen kaikkea pelatessa tapahtuu taas se maaninen “vielä yksi vuoro” -ilmiö ja pelaamista on vain yksinkertaisesti pakko jatkaa, vaikka tarkoitus olisi ollut jo lopettaa muutama tunti sitten. Se jos mikä, on hyvän yleensä hyvän ja koukuttavan strategiapelin merkki.


Genre:
Ikäraja: 3
Testattu:
Saatavilla:
Pelattu:


LISÄÄ JUTTUJA: