Time Recoil

Aika on pirstoutunut

Kausaliteetilla leikkiminen ja aikaparadoksit ovat 10tonsin uusimman pelin Time Recoilin keskiössä. Pelaaja ottaa aseen kouraansa ja hyppää madonreikään matkaten pitkin menneitä ja nykyisyyttä tarttuvan oikein mainion retrowave-musiikin tahtiin räiskien.

Uusimmassa pelissään kotimainen 10tons on palannut tutun genren pariin, eli ylhäältä päin kuvattuun räiskintään, jonka he aloittivat jo vuoden 2003 klassisella Crimsonlandilla. Time Recoilin juju on aikamatkustus ja ajalla kikkailu hidastumisineen parhaaseen John Woo -henkeen, puuttuu melkeinpä enää vain lentävät kyyhkyset.

Dr. Time -niminen megalomaaninen ja hyvin bond-henkinen pahis on joskus 1970-luvun aikoihin keksinyt aikamatkustuksen salat. Tätä asetta käyttäen hän on onnistunut käytännössä valloittamaan itselleen koko maailman, jota vastustamaan käy hänen aiempi apulainen Alexa pelaajan ohjaksissa. Hän liittyy Dr. Timeä vastaan taistelevaan vastarintaliikkeeseen ja siitä alkaakin pelaajan matka pitkin aikajanaa suhaten edes takaisin.

Hitaat luodit

Pelin konsepti on hyvin yksinkertainen; pelaajalla on aina tehtävässä joku yksinkertainen tavoite, on se sitten tappaa joukko VIP-vihollisia, kerätä jotain tavaroita tai käydä murtautumassa tietokoneelle..

Tehtävään käydään ylhäältä päin kuvatussa näkymässä, missä liikutaan perinteisellä WASD-tyylillä ja hiirellä tähdätään, klikillä ammutaan ja hiiren kakkospainikkeella voidaan käyttää erikoiskykyjä, joita pikkuhiljaa pelin edetessä tulee muutama lisää. Melee-hyökkäys on myös mahdollista siltä varalta, että jotain pitää hajoittaa edestä tai luodit ovat loppu. Kontrollit ovat hyvin yksinkertaiset ja selkeät, eikä ne oikeastaan jätä kaipaamaan mitään.

Kun pelaaja saa vihollisen tapettua, alkaa aika hidastua, mutta pelaaja liikkuu yhä normaalisti. Viholliset toimivat siis hitaammin ja näin pelaaja pystyy tyhjentämään kentän useista vihollisistakin helposti pelkän pistoolin voimin – mitä enemmän tappoja, sitä hitaammaksi aika käy. Myöhemmin pelissä tulee myös muita aseita ja erilaisia vihollisia vastaan, jotka tuovatkin räiskintään vaihtelua.

Ketjussa tehdyt tapot kerryttävät laskuria, jolla voidaan käyttää erikoiskykyjä. Nämä tulevatkin usein tarpeeseen etenkin isompia vihollismassoja vastaan ja helpottavat hieman luotisateesta selviytymistä. Etenkin silloin kun hidastus on jo mennyt ohi ja edessä on isompi rykelmä vastustajia.

Koska hidastus ei jää mihinkään talteen, vaan se on käytettävä silloin kun se on käytettävissä, pakottaa tämä pelaamaan kentät melko rivakasti, eikä turhaan miettimiseen jää aikaa. Vaikeammat kentät pitääkin melkein opetella ja räiskintäkin alkaa mennä enemmän intuition voimalla kuin minkään muun.

Aikaparadoksi

Juonellisesti peli on hieman hämmentävä, johtuen lähinnä juuri siitä, että useita pelin hahmoista tulee vastaan sekä menneisyydessä ja nykyisyydessä ja välillä aikajanat pyyhkiytyvät ja muuttuvat tehtävien välillä. Sitä se on, kun alkaa pelleilemään ajan kanssa!

Juoni ei nyt muutenkaan ole se pelin vahvin puoli, vaan ehkä enemmänkin keino selittää pelin mekaniikkoja, mutta siihen se riittää aivan hyvin ja pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä. Ilman minkäänlaista juonta ja punaistalankaa, vaikka se katkeileekin, haarautuu ja tekee jonkinlaisia looppeja, peliä varmaan jaksaisi samalla tavalla pelata. En itse esimerkiksi jaksanut pelata pelissä tarjolla olevaa Time Attack -moodia, jossa voi pelin kenttiä tahkota uudestaan parempien aikojen toivossa.

Peli ei ole kovin pitkä ja itsellä taisi uusintayrityksineenkin mennä sen parissa hieman alle neljä tuntia, joten pitempikin se olisi voinut olla. Ehkä juonellisesti olisin jäänyt kaipaamaan vielä jotain hullumpaa sekoilua aikajanojen kanssa ja pistä ne oikein kunnolla tehosekoittimeen, mutta se voisi olla sitten ehkä jatko-osan homma?

Sen lisäksi että pelille jäi kaipaamaan hieman lisää kestoa, olisin myös pitänyt jos tehtävissä olisi ollut jonkinlaisia haarautumispisteitä, että asiat voisi mennä useammalla tavalla. Tämähän juuri olisi aikakikkailun hauskin puoli, että kaikenlaisia paradokseja ja muunlaisia outoja tilanteita pääsisi syntymään.

Hauskaa paukuttelua

Visuaalisesti peli on melko vaatimaton ja värimaailmaltaan mallia tehdaskompleksi parilla räikeällä värillä terästettynä. Grafiikka kuitenkin ajaa asiansa ja se on onneksi siinä mielessä selkeää, että isommissa rähinöissä pysyy kuitenkin hyvin kärryillä siitä, että mitä tapahtuu.

Pelin ehdottomia kohokohtia on kuitenkin NightStopin tekemä retrowave-soundtrack, joka tuntuu pureutuvan luihin ja ytimiin. Jopa hankalampien kenttien jankkaaminen tuntuu hauskalta, eikä siihen pääse kyllästymään, kunhan ääniraita on vaan kunnossa. Pelin ääniraidan voikin kuunnella ja ostaa erikseen yhtyeen Bandcampista.

Time Recoil oli varsin iloinen yllätys ja sen lyhyen kestonsa ajan voin kyllä myöntää nauttineeni siitä täysin rinnoin. Välillä kun luotibaletti meinaa mennä pahimmilleen, niin meininki on kyllä aikamoista tykitystä, eikä sitä voi edes oikein sanoilla kuvailla, vaan se on melkeinpä koettava itse.

Suosittelen ehdottomasti topdown räiskinnöistä ja retrowavesta pitäville, omissa kirjoissa peli taitaakin olla tämän hetken paras 10tons tuotos. Peli julkaistaan myöhemmin myös konsolialustoille.

Time Recoil

Genre: Räiskintä
Ikäraja: 16
10tons
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Pelattu: Dr. Time kukistettu noin neljässä tunnissa.


LISÄÄ JUTTUJA:

Simo Salminen Antti Tuisku Petokesä kiertue 2016 kirja-arvio arvostelu kuvakirja valokuvia keikat