Tikkurila festivaali – kotimaisen popin juhlaa

28.07.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Tikkurila Festivaali täytti Vantaan Hiekkaharjun urheilukentän kotimaisilla huippuartisteilla ja hymyilevillä ihmismassoilla viime viikonloppuna 22.–23. heinäkuuta. Sääennusteiden povaamat helteet jäivät väliin, mutta pilvisestä säästä huolimatta tunnelma oli lämmin.

 

 

Perjantain ja näin myös koko festivaalin aloitti tämän vuoden radiotähtiin lukeutuva Ellinoora. Toimittajien vielä pakertaessa päivätöissä jäi kyseinen artisti väliin ja saavuimme paikalle sopivasti Antti Tuiskun aloittaessa settiään. Sisäänkäynti oli järkevästi sijoitettu ja vaikka ruuhkaa rannekkeiden vaihtoon hieman näytti alkuiltapäivästä syntyvän, vetivät jonot hyvin ja opastus oli selkeää.

 

Antti Tuisku veti paikalle yleisöä aikaisesta ajankohdasta huolimatta

Antti Tuisku veti paikalle yleisöä aikaisesta ajankohdasta huolimatta

 

Tuisku aloitti show´nsa murtautumalla ulos rautahäkistä ja Peto oli irti. Asu vaihtui artistin yllä tiuhaan ja vaikka kyseessä oli tylsähkö esiintymisaika lähes ensimmäisenä, oli esitykseen silti panostettu. Artisti puhui perinteiseen tapaansa kauniisti kappaleiden välissä itsensä ja toisten ymmärtämisestä. Kerta toisensa jälkeen ilahdun Tuiskun sympaattisesta tavasta olla ja esiintyä.

 

 

Etenkin nuorempaa yleisöä hemmoteltiin perjantain aikana sillä Suomipop-lavalle nousi yleisöä huudattamaan Sanni. Räiskyvä ja persoonallinen nuori nainen veti lavan edustan täyteen nuoria tyttöjä, joista monilla oli idolinsa nimiä kirjoitettu ristiin rastiin iholle. Laulut osattiin sanasta sanaan ulkoa ja ne laulettiin antaumuksella mukana.

 

Vaihtelua perjantaihin toi Michael Monroe yhtyeineen. Ikinuori Mike täytti lavan karismallaan ja kiipeili lavarakenteissa, niin että nuorempia hirvitti. Ilmeikäs artisti vietti pitkät pätkät lavan edustalla pitelemällä eturivin faneja kädestä. ”Are we having fun yet?! ” kaikui perjantai-illassa rokin pauhatessa täydellä volyymillä. Yleisöä ei ollut paikalla liiaksi, mutta tämä on toki ymmärrettävää Michaelin ollessa päivän esiintyjälinjaukseen verrattaessa poikkeustapaus.

 

Atomirotan swengaavan esiintymisen jälkeen Vantaan energia -lavalle saatiin vihdoin harvinainen vieras CMX. Pieni, mutta omistautunut yleisö nautti yhtyeen Suomen kesän ainoasta keikasta täysillä. A.W. Yrjänän ei tarvitse yrittää mitään, kylmät väreet kulkivat selkää myöten vähäeleisen esityksen edetessä kohti pimenevää yötä. Legendaariset kappaleet seurasivat toisiaan, ja Palvelemaan Konetta innosti yleisöstä peräti kolme henkeä moshpitiin. Yleisöryntäystä keikalla ei siis todellakaan nähty, mutta paikalle saapuneet kyllä tiesivät, ketä ovat tulleet katsomaan ja osa kommentoikin ostaneensa perjantain lipun pelkästään CMX:n takia. Kultanaamio päätti keikan.

Loppuilta menikin Suomi-rapin merkeissä ja JVG:n jälkeen lavan valloitti illan viimeisenä esiintyjänä Elastinen. Torvet todella soivat ja uudempien kappaleiden lisäksi artisti esitti myös vanhempia ja perinteisempiä rap-kappaleita kuten Syljen ja Ovet Paukkuu. Eteen ja Ylös kirvoitti illan mahtavimman yhteislaulun nuoresta yleisöstä. Elastisessa on selvästi show-miehen vikaa ja se teki keikasta miellyttävän myös sellaisille, jotka eivät kyseisestä musiikkigenrestä niin välitä.

 

Tikkurila

 

Lauantaina rokkia ja rollia varttuneempaan makuun

Lauantai valkeni pilvisenä ja tihkusateisena, mutta onneksi kuitenkin melko lämpimänä. Yleisöä oli paikalla jo alkuiltapäivästä reilusti katsomassa päivän ensimmäistä esiintyjää, Anna Abreuta.

Itselleni päivän ensimmäinen odotuksenaihe oli J. Karjalainen yhtyeineen. Kyseisen artistin olen nähnyt viimeksi Helsinkipäivän konsertissa reilu kuukausi sitten ja siellä yhtye veti mieleenpainuvan keikan. Karjalaisen uusin levy on nostanut miehen inhokkilistaltani yhdeksi suosikeistani. Odotuksia ei petetty Tikkurilassakaan, ja vaikka Karjalainen melko vähäsanainen ja -eleinen artisti onkin, oli keikka silti viihdyttävää kuultavaa. Setti aloitettiin uuden levyn nimikkobiisillä Sinulle, Sofia ja jatkui muilla uuden levyn hiteillä. Myös vanhaa tuotantoa toki kuultiin esimerkiksi Meripihkahuoneen merkeissä, ja keikan päätti Kolme cowboytä –  J. Karjalainen ja Mustat lasit -yhtyeen ensimmäinen singlelohkaisu kaukaiselta 1980-luvulta.

J. Karjalaisen rento esitys ihastutti

J. Karjalaisen rento esitys ihastutti

 

Juhlaväen viihdyttämistä jatkoi seuraavaksi Suomipop-lavalla esiintynyt Popeda. Yhtye ilahdutti yleisöä tutuilla hiteillä ja pitkästä aikaa varsin energisellä menolla. Laulaja Pate Mustajärvi oli elämänsä kunnossa, eikä takavuosien väsähtäneistä keikoista ja pöhöttyneestä olemuksesta ollut enää tietoakaan.

 

Lauantai-iltana lavat otti haltuun kotimaisen iskelmätaivaan tähdet Jari Sillanpää ja . Varmoin ottein ja kokemuksen syvällä rintaäänellä vedetyt keikat vetosivat lähinnä varttuneempaan väkeen, joskin tv-ohjelmissa esiintymiset ovat tehneet artisteista suosittuja kaikissa ikäryhmissä. Nuorempaa artistisukupolvea olivat edustamassa Kasmir ja Chisu, joista jälkimmäinen räväytti esiintymisasullaan ja jonka kanssa kaikki on vaan ihanaaa.

Illan ja koko festarin kruunasi viimeisenä esiintyjänä Apulanta. Keikka oli hyvin perinteistä Apulanta-laatua, ei sinänsä mitään uutta tai ihmeellistä, mutta takuulla viihdyttävää. Keikka päättyi ilotulitukseen, joka samalla päätti koko festivaaliviikonlopun.

Drinkkejä ja ruokaa

Tikkurila festivaalin järjestelyt olivat viime vuoden tapaan huippulaatua. Hiekkaharjun urheilukenttä oli juuri sopivan kokoinen paikalle saapuneelle yleisömassalle, eikä ruokakojuihin tai bajamajoihin tarvinnut jonottaa. Myös laaja ruokatarjonta ilahdutti, perinteisten wokkipannumättöjen sijaan paikalla oli muun muassa Fafa’s, Liesikiesi, fish & chips -koju, jonka tarjonta oli tuoretta ja maukasta. Roiskeläppäpitsojen ja kolmioleipien himoon paikalla oli Alepan kaupparekka tarjoamassa lähikaupan palveluita.

Festareiden ekologisesta puolesta oli lupailtu paljon ja lupaukset myös lunastettiin: kierrätyspisteitä ja roskiksia löytyi riittävästä, joten alue pysyi siistinä. Alueella oli reilun kokoinen pyöräparkki ja julkisilla pääsi paikalle helposti. Samaan teemaan liittyen mukavan lisän festivaalien sisältöön toivat myös mitä erilaisemmat imuri- ja lumilautataideteokset, jotka olivat myös myynnissä. Sen sijaan Roskienlajittelun SM-kisat ja Festarihäät tuntuivat kovin kaukaa haetuilta, eivätkä juuri jaksaneet innostaa ihmisiä.

Summa summarun: erinomainen ”kaiken kansan festivaali”, jossa tunnet olosi tervetulleeksi, vaikka et olisikaan Vantaalta kotoisin.

 

Sustainable Art by Nilfisk -kierrätyskampanjan vanhoista imureista tehdyt taidevalaisimet valaisivat pimenevää iltaa festarialueella

Sustainable Art by Nilfisk -kierrätyskampanjan vanhoista imureista tehdyt taidevalaisimet loivat tunnelmaa pimenevällä festarialueella

 

Pöytäjalkapalloa elävillä pelaajilla

Pöytäjalkapalloa elävillä pelaajilla

 

 

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Daddy Cool Mad Music Turtle Beach Earforce Recon 50