The Technomancer

28.08.2016
Teksti:

Kesäjulkaisuun ammuttu The Technomancer tuo ensisilmäykseltä mieleen vanhan Star Wars: Knights of the Old Republic -sarjan. Asetelma on  perin tuttu: Tarjolla on isometrinen RPG -seikkailu futuristisissa kulisseissa. Dialogia on paljon, aseista löytyy ties minkälaista keppiä ja hihansuusta pilkistävät vanhat kunnon teknosalamat.


Marsiin sijoittuvan pelin väestöä kansoittaa kovin tutunomaiset hemmot. Mukaan mahtuu monituisia lahkoja kauppiaista uskonnollisiin joukkoihin. Slummeista löytyy normirikolliset ja muu veikeä porukka, sekä paremmilta alueilta sortoa harjoittavat hallituksen kätyrit sekä muut vedellä läträävät porvarit. Kyllä, kun Marsissa ollaan, on vedestä ainainen pula.
Itse sankarimme on Zachariah -niminen technomancer, joka on henkisesti sähköä kanavoiva poliisi, eräänlainen taikakyttä siis. Tämäkin joukkio kuuluu omaan lahkoonsa, eikä peliä pelanneella varmasti mene evianit väärään kurkkuun, jos tässä yhteydessä heitän pöydälle jediritarikortin.

The Technomancer

Minipomot ovat pelin parasta antia. Valitettavasti niitä on aivan liian harvoin tarjolla.

Ihmisten lisäksi toki Marsin pintaa, ja ennen kaikkea pinnan alaista maailmaa kansoittavat monenmoiset hirviöt, joista löytyy gorillamömmöä, jättiheinäsirkkaa ja ties mitä sekasikiötä. Oma tuttu Talluksemme on pelissä mystinen paikka, josta tiedetään hyvin vähän. Tämän ja poliittisten suhteiden ympärille nivoutuu pelin pääjuoni. Juonta en halua liikaa paljastaa, mutta vanha kunnon syylliseksi lavastaminen ja altavastaajana vaikeuksien kautta voittoon – tyyppistä juonenkäännettä on odotettavissa.

Koska kyseessä on roolipeli, on mukana toki mittava hahmonkehityspuu. Zackille voi lykkiä pisteitä muun muassa karismaan seka mekaniikka- ja varastamistaitoihin, monen muun lisäksi. Tämän lisäksi on käytössä myös oma taistelukehityspuu, joka jakautuu kolmeen osaan. Valittavissa on taikoja ja sauvaa huitova technomancer, kilpeä ja nuijaa käyttävä tankki, sekä tikaria ja pistoolia selän takana pitelevä rogue. Itse valitsen tietysti aina jälkimmäisen, eli konnan, joka on aina RPG -peleissä valintani.

The Technomancer

Zachin niskaan voi heittää monenlaista rensseliä.

Oman ukkelin lisäksi päähahmon ympärille ajautuu pelin edetessä sekalainen joukko NPC -apureita, joilla yllättäen on omat sivujuonensa, joiden kautta hahmot kehittyvät. Tässäkään porukassa ei mitään suuria yllätyksiä löydy: on pahasuista mekaanikkomuijaa, lempeää jättiä ja tärähtänyttä tiedemiestä sekä muutama muu hahmo. Jokaisella hahmolla on melko läpinäkyvästi omat erikoisosaamisalueensa, joilla voi korvata tilanteen mukaan Zacin heikkoja puolia.

Heti julkaisun saatuaan peli sai aikaan melkoista ryöpytystä vaikeuden ja huonon taistelusysteemin takia, mutta ainakin ketterällä konnalla komppaus on hyvin toimivaa akrobatiaa, jossa väistelyn välissä isketään puukkoa selkään, ja viimeistellään hitaammat läskit ampumalla räjähtävä luoti takaraivoon. Vaikeus on omaan makuuni varsin hyvässä balanssissa, kuolema koittaa usein, mutta jokainen Dark Soulsia pelannut tietää että kuolema on osa parempaa pelikokemusta.

The Technomancer

Neiti Reacher puhuu tuhmia. Taas.

The Technomancer on kokemukseni mukaan huomattavasti mainettaan parempi peli. Toki ongelmia löytyy muun muassa juonesta, ja pelimekaniikassakin olisi parantamisen varaa. Kaikista suurin ongelma on kuitenkin hykerryttävän kömpelö ääninäyttely. Jos näille pystyy antamaan anteeksi, on luvassa varsin viehättävää vanhan kansan roolipeli-ilottelua moneksi illaksi.

The Technomancer
Focus Home Interactive

Genre: RPG
Ikäraja: 16
Spiders
Testattu: PC
Saatavilla: PC, XBOX, SP4
Pelattu: Pelattu 30 tuntia ja saavutettu taso 30.


LISÄÄ JUTTUJA:

anna puu Pyuria – Cult of Vesalius