Tauski : Elämä ja teot – Antto Terras

19.09.2016
Teksti:
FIILIS : EPÄMÄÄRÄINEN

Elämä ja teot -kirjaa markkinoitiin riipivän rehellisenä kertomuksena iskelmälaulaja Tauno ”Tauski” Peltosen elämästä. Vuonna 1962 syntyneen Peltosen kuuluisimpia hittejä ovat Sinä vain, Haavemaa ja Niin minä sinulle kuulun. Artistin musiikilliset saavutukset, tai muutkaan edesottamuksen eivät ole jääneet huomaamatta, joten odotin kirjaa mielenkiinnolla. Kirjan kirjoittanut Antto Terras on aiemmin vaikuttanut muun muassa myymäläetsivänä, sekä stand up -koomikkona.

Teos alkaa pahoittelulla siitä, että se on ylipäätään kirjoitettu. Se sivuaa miehen lapsuutta, kertoen kepeästi poikavuosien perheestä. Tarinassa ovat kokoajan vahvasti läsnä miehen naisseikkailut. Lukuisia naisia kuvaillaan irtolaisprinsessoiksi, jotka yrittivät kaikki saada Taunoa syömään kädestään – siinä onnistumatta. Kirjasta välittyy vaikutelma siitä, kuinka mies on ollut huonon tuurin ja epäoikeudenmukaisuuden uhri. Sen mukaan Tauno on avuttomana joutunut katsomaan vierestä, kun lahjattomammat artistit, kuten Kirka Babitzin ja Pave Maijanen, ovat saaneet paremmat laulut esitettäväkseen. 233 sivun verran käydään läpi niin Tauskin tie tähteyteen kuin avioliitot, kuuden lapsen syntymät, ryyppyputket ja pahoinpitelysyytteetkin. Loppumetreillä käy ilmi, kuinka matkan varrella miehen niskaan heitetyn negatiivisen julkisuuskuvan vuoksi mies on kokenut vastustajiensa kannanotot niin ahdistaviksi, että on päätynyt ottamaan turvamiehikseen moottoripyöräkerhon jäseniä. Nykyään mies on enemmän ja vähemmän mukana kaikkien kuuden lapsensa elämässä, ja vakuuttaa jättäneensä kohut taakseen.

Kirja kangistuu lukuisiin omiin kaavoihinsa jo heti alussa. Siinä on kuitenkin myös kiinnostavaa ja ainakin jollain tasolla yllätyksellistä sisältöä, joka välillä jopa hymyilyttääkin. Jos kirjan riveihin sopii uskoa, on mies oikeasti myös raatanut perheensä eteen. Tarina itsessään ei oikeastaan ole huono, vaan asiat on ilmaistu usein ontuvasti. Antto Terra tituleeraa itsensä roastaajaksi, kirjan takakannen mukaan se on kirjoitettu ”ketään säästelemättä.” Nähdäkseni kirja solvaa esimerkiksi lukuisia suomalaisia julkisuuden henkilöitä, heittäen heistä ilmoille puolinaisia väitteitä, jotka jätetään epämääräisesti roikkumaan lukijan oman tulkinnan varaan. Lukija jää siis kaipaamaan edes jonkinasteisia selittelyjä tai totuuspohjaa väittämille. Se loukkaa samalla tavalla jokaista miehen ex-vaimoa ja hyvin paljon artistia itseäänkin.

Kirja puhuu itsensä pussiin monessakin kohdassa. Mies esimerkiksi tuodaan vuoron perään esiin komeana, koko kansan lahjakkaana kultakurkkuna ja toisaalta taas erittäin lahjattomana rumasti pukeutuvana alkoholistina, joka ei taida omistaa edes peiliä. Asiat on yritetty esittää hauskasti ja liian monenkirjavien kielikuvien kautta. Lopputuloksena on se, että lukijaa alkaa aivan puhtaasti ärsyttämään. Tarkoituksena on ilmeisesti tosiaan ollut olla rehellinen, mutta tarinaan jää edelleen lukuisia aukkoja ja monet tapahtumat esitetään erittäin mustavalkoisesti. Kirjan viimeiset sivut eivät raapaise edes pintaa ja lopussa näyttää tulleen sekä kiire, että kyllästyminen. Monien muiden mustien aukkojen lisäksi kirjasta ei paljastu, millainen isä, mies tai ystävä Tauno Peltonen on, eikä millaista arkea mies konkreettisesti huippuvuosinaan elänyt – tai elää nykyään. Jäin myös kaipaamaan edes jonkinlaista kommenttia tai mahdollisuutta vastalyöntiin – ulkopuolisilta tekijöiltä, esimerkiksi ystäviltä, vaimoilta tai tarinan kuvailemilta irtolaisprinsessoilta.


LIKE | KIRJA


LISÄÄ JUTTUJA:

Tuomas Lius Panssarijuna IIK-LOGO_CMYK