Tappavat kädet 3 & 4

Turboahdettua unenomaista painajaista

23.02.2018

Leo Kuikan tekemä neljän numeron mittainen Läskimooses-sarjakuvaan liittyvä Tappavat Kädet -minisarja on tullut tiensä päähän. Arvostelussa ovat nyt osat 3 ja 4.

Varoituksena arvostelu sisältää jonkinlaisia juonipaljastuksia tarinan yleisestä kulusta, vaikka en usko, että niillä on varsinaisesti mitään merkitystä lukukokemuksen kannalta. Sarjan aiemmat kaksi osaa arvostelin Nousuun lokakuussa 2016 ja nyt on viimeisten kahden osan vuoro.

Kakkosnumero päättyi Pasi Lihaviston tullessaan havahtuneeksi tai vaihtoehtoisesti herättyä jonkinlaiseen painajaiseensa, viimeisen sivun zoomatessa pois päin maaplaneetalta. Jos osa 2 sai hämmentyneeksi, kolmas numero pistää turbovaihteen silmään. Käy ilmi että Fu on antanut Lihavistolle hänen ihmeelliset voimansa ja tehtävän, jota Pasi (tai lukija) ei itse kuitenkaan tajua. Kaikki on hyvin psykedeelistä ja tuntuu kuin uisi jonkinlaisessa painajaismaisessa tajunnanvirrassa, mutta oletettavaa on että Lihavisto siirtyy jonnekin muualle…

…palatakseen takaisin “normaaliin” elämään neljännessä numerossa. Pasi vierailee muun muassa linnan juhlissa jakamassa presidentille elämänviisauksiaan. Tarinaan tulee mukaan myös Pasin entinen kaveri Sepi, joiden välisestä historiasta tulee tarinan aikana uutta valoa. Unenomaisessa kohtauksessa ikään kuin vaikuttaisi siltä, että Lihavisto kantaa syyllisyyttä ystävän kohtalosta.

Leo Kuikan käsissä toimintakohtaukset tuntuvat vauhdikkailta ja hahmot persoonallisilta. Keskustelujen dialogi on usein hyvin lentävää ja etenkin Pasi Lihaviston hahmo on vinkeä, eikä hänestä ota oikein selkoa, että mikä hän on miehiään.

Koko sarjakuvan keston ajan Läskimooses-yhteydet jäävät melko epämääräisiksi, mutta totisesti Fu on suuri ja juonittelee. Samaten myös Ohto on mainittu. Luettuani uusimmat numerot, menin vielä takaisin ja luin kokonaisuuden uudestaan, nähdäkseni saanko siihen enemmän järkeä. En onnistunut kovin hyvin tavoitteessani, sillä Tappavat kädet tuntuu kaihtavan analyysiä.

En kuitenkaan kokenut sitä varsinaisesti negatiiviseksi asiaksi, vaikka nyt kun koitan pukea tuntemuksiani sanoiksi, se tuntuu hyvin haasteelliselta. Sanottakoon että Tappavat kädet on jonkinlainen kuvaus niin suomalaisesta mentaliteetista, puhumattomista asioista ja myös nykypäivän sosiaalisista kysymyksistä.

Rikki menneen LP-levyn tavoin toistan yhä uudestaan samaa lausetta, mutta kerta kiellon päälle; Läskimooses ja sen spin-off Tappavat Kädet mitä luultavammin jakavat ihmisjoukon aika pitkälle kahtia. Joko se iskee, tai sitten ei. Itsehän fanitan Läskäriä ja myös Tappavat Kädet kaikessa erikoisuudessaan maistui vallan mainiosti, joten tappavat peukut ylös tällekin!

Tappavat Kädet 3 & 4
Leo Kuikka

Kreegah Bundolo
Sarjakuva-albumi


LISÄÄ JUTTUJA:

Super Mario Odyssey Ember Falls, Spinefarm Records, Universal Music Group, NEM Agency The Long Journey Home