Tappavat kädet 1 & 2

30.10.2016
Fiilis: tappava

Läskimooses-sarjakuva pisti niin sanotusti läskin tummumaan ja vei mennessään jokin aika sitten. Se oli se massiivinen tarinanjärkäle, tuhoa enteilevä ilmapiiri ja mielipuolisuus joka lumosi. Nyt pahaenteisen Läskimooses-lehdet nimikkeen alla onkin ilmestynyt jo kaksi osaa yhteensä neljästä Leo Kuikan sarjakuvasta nimeltä Tappavat kädet.

Lähtökohtaisesti Tappavien käsien kohdalla voidaan puhua jonkinlaisesta Läskimooses-spin-offista. Läskimooses-viittaukset ovat tosin aika piilossa ainakin vielä. Ohto on taidettu muutamaan otteeseen mainita, mutta mitään sitä suurempaa en ole vielä huomannut. Tai ymmärtänyt, sekin voi olla.

Jos olemme rehellisiä, ja rehellisiähän me olemme, niin Läskimooseksen juoni on sen verran vinkeä ja/tai sekava – riippuu varmasti hyvin paljon lukijastaan – ettei siitä oikein ota selkoa. Koska jatkamme samalla rehellisyyden linjalla, voimme todeta myös saman Tappavien käsien kohdalla; eihän tästäkään ota selkoa.

Voisi kuvitella, että tämä on huono asia, mutta näin ei ole, sillä lehden ilmapiiri on sopivan absurdi. Tarina kertoo Pasi Lihavisto -nimisestä suomalaisesta työssäkäyvästä herrasmiehestä, jonka arki tuntuu kiduttavan tavanomaiselta ja typerältä. Asia mihinkä varmasti 99 prosenttia kansakuntamme työssäkäyvistä herrasmiehistä ja leideistäkin pystyy samaistumaan.

Sitten alkaa tapahtumaan: Lihavisto huomaa, että hänellä on tappavat kädet. Lihavisto kanavoi jotain edesmennyttä Kiinan keisaria. Levitaatio, teleportaatio. Ja vaikka mitä muuta! Yhtenä sarjakuvan hahmona on kylpyammeella pitkin taivaita lentävä pääministeri. Mitä sitä muuta oikein voi sarjakuvalta edes vaatia? Kysynpähän vaan. Tarinassa ei ole juuri päätä eikä häntää, mutta silti sitä seuraa kutkuttava tunne vatsanpohjassa, että mitä ihmettä tässä voi vielä oikein tapahtua?

Kuikan piirrosjälki on Matti Hagelbergin Läskimoosekseen verrattuna tyystin erilainen ja melko minimalistinen ilmaisulta. Hän onnistuu kuitenkin kuvaamaan liikkeen ja toiminnan mainiosti. Ja Tappavissa käsissä onkin oikein kunnon toimintaa, muun muassa kung fu -lähitaistelua. Joten toiminnannälkäisetkään meistä eivät jää missään tapauksessa nuolemaan näppejään.

Spin-offina Tappavat kädet on mielestäni hyvin onnistunut. Se on selkeästi aivan oma juttunsa Läskimoosekseen verrattuna, mutta se onnistuu silti vangitsemaan samanlaisen läskisfiiliksen kuin emosarja loi. Ei Tappavat kädet varmastikkaan kaikille maistu, on se sen verran omalaatuinen sarjakuva, mutta uskoisin Läskimooses-diggareille sen olevan kuitenkin niin sanotusti varma nakki. Kieli pitkällähän tässä odotellaan jo jatkoa, sillä kakkosnumero jäi sen verran jännään paikkaan.

Tappavat kädet 1 & 2
Leo Kuikka

Kreegah Bundolo
Sarjakuva-albumi


LISÄÄ JUTTUJA:

Trashlake suihkulähteellä, Taiteiden yö. Sämpy