Tampere Metal Meeting – Raskas piknik Ratinassa osa 1/2, perjantai

22.06.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Tampere Metal Meeting kokosi Ratinanniemeen joukon raskaammasta musiikista kiinnostuneita musiikkifaneja 17–18. kesäkuuta. Miten ensimmäistä kertaa järjestetty festivaali onnistui täyttämään metallikansan odotukset?
Katso kaikki perjantain festarikuvat

Ratinanniemi sijaitsee kivenheiton päässä Tampereen Keskustorilta, mikä tekee siitä ihanteellisen paikan tapahtumien järjestämiseen yleisön näkökulmasta. Paikalla onkin järjestetty runsaasti tapahtumia niin kauan kuin olen asunut Tampereella. Ainakin yhtä kauan ympäristön asukkaat ovat kokeneet tapahtumat häiriöksi ja paikallislehtien yleisönosastot ovat täyttyneet valituksista. Tällä kertaa alueen suurin häiriötekijä lienee kuitenkin ollut Ratinan uuden ostoskeskuksen rakentaminen, sillä suurempia soraääniä ei ainakaan vielä ole kuulunut. Rakennustyömaan pakottama kulkureitti Laukonsiltaa pitkin festivaailalueelle saattoi myös vähentää vastustusta, sillä festivaalikansa ei kulkenutkaan kenenkään parvekkeen alta.

Tampere Metal MeetingFestivaalialue itsessään oli yllättävänkin pieni, mutta toimivaksi rakennettu. Ainut monissa festivaalikävijöissä hämmennystä aiheuttanut tekijä oli keskelle lavoja pystytetty aita. Aidan funktio oli erottaa anniskelualue muusta festivaalialueesta. Tämä ratkaisu lienee peruja vielä voimassa olevasta lainsäädännöstä, jonka mukaan alkoholia saa tarjoilla vain karsinoissa, mutta sai aikaan kulmien nostelua, sillä festivaalin ikäraja oli kauttaaltaan k-18. Anniskelualueen erikoisuudet olivat Hopping Brewstersin pienpanimo-oluet ja Saimaan Juomatehtaan Crafty-siiderit.

Alueella oli kiitettävä määrä istumatilaa, jossa saattoi välillä lepuuttaa jalkojaan tai nauttia ruokakojujen tarjoamista eväistä. Perinteistä festivaalievästä edusti pyttipannu, mutta sen ohella tarjolla oli myös hampurilainen tai poronkäristys. Sekä pyttipannun että käristyksen testanneena voin sanoa, että ruokahuolto aloittelevalla festivaalilla oli ihan mallikkaasti hallussa. Seurueessa maisteltiin myös hampurilaisia, jotka määriteltiin “oikein mainioksi festivaaliruoaksi.”

Tampere Metal MeetingMerchandisen myynnistä oli vastaamassa Tampereelle kohtapuoliin avattava Heretic Underground -levykauppa. Tämän johdosta kojussa oli fanituotteiden ohella tarjolla myös levykauppaan myytäväksi tulevaa kirjallisuutta ja festivaalin henkeen sopinutta musiikkia. Palvelualttius kojussa oli aivan omaa luokkaansa, mutta valitettavasti kaikilta bändeiltä ei yrityksistä huolimatta saatu paikalle fanituotteita. Varsinkin huppareitten vähyys valikoimassa oli valitettava yllätys, sillä niitä kyseltiin myyntihenkilökunnan mukaan varsin paljon.

Tapahtuma-alueella oli ruoka- ja fanituotekojujen ohella tapahtumaan sopivasti myös lävistysrekka sekä muita rockhenkisiä tuotteita, kuten niitti- ja panosvöitä sekä selkälippuja ja hihamerkkejä. Näiden lisäksi palveluvalikoimaan kuului puulämmitteinen saunarekka, jossa sai saunoa tunnin 20 euron hintaan. Viileässä ja varsin kosteassa säässä saunalla näytti olevan varsin runsaasti kysyntää. Saunan edustalla oli vilvoittelualue, josta oli varsin hyvä näkyvyys päälavalle.

The Man-Eating Tree

The Man-Eating Tree

Alue oli niin pieni, että vuorotellen esiintyneet artistit oli mahdollista halutessaan nähdä kaikki. Erityisesti ensimmäisenä päivänä kuitenkin oli havaittavissa valitettavan paljon ongelmia äänentoistossa. Kommenttien perusteella äänenlaatu jätti toivomisen varaa varsinkin anniskelualueen ulkopuolella. Itse sijoituin katsomaan kiinnostavimmat aktit strategisesti miksaajankopin vierustalle, jossa tunnetusti on paras mahdollinen sijainti äänenlaadun suhteen. Siitäkin huolimatta osassa esiintymisiä äänentoisto jätti toivomisen varaa.

Tästä päästäänkin festivaalin varsinaiseen antiin, eli bändeihin

Valikoimissa oli runsaasti kotimaisia kärkinimiä sekä muutama ulkomainen oman alansa huippuosaaja. Porttien auettua puoli tuntia myöhässä perjantain korkkasi kakkoslavalla Convulse, joka kuitenkin aloitti kutakuinkin aikataulussa. Bändillä oli ehkä festivaalin epäkiitollisin soittoaika, sillä bändi aloitti soittonsa jo ennen kolmea, jolloin osa potentiaalisesta yleisöstä oli vielä töissä. Paikalle kuitenkin valui tasaiseen tahtiin yleisöä ja bändillä oli varsin hyvä ote soittamiseen. Soundista tuli mielleyhtymiä muun muassa vanhaan Amorphikseen ja vokalistin ulosannissa oli jotain samaa kuin Deathin edesmenneellä Chuck Schuldinerilla. Valitettavasti keikka kärsi hieman ääniongelmista, mutta se ei näyttänyt haittaavaan bändin menoa ja siitä innostuneessa yleisössä ensimmäiset nyrkit nousivat kohti taivasta jo tässä vaiheessa.

Moonsorrow

Moonsorrow

Päälavan ensimmäisenä esiintyjänä nähtiin tamperelainen samuraimetallia soittava Whispered. Bändin musiikki yhdistelee power- ja speed metalia, mutta ilman samurai-teemaa kyse olisi valitettavan geneerisestä esityksestä. Jos soundissa olisi ollut enemmän itämaisuutta, olisin ehkä ollut vakuuttuneempi. Whisperedin keikan jälkeen alkoi koko festivaaliryhmittymämme olla kasassa ja kiivas aikataulun suunnittelu saattoi alkaa. Seurueessamme odotukset olivat kohdistuneet kovin eri bändeihin. Ensimmäisen päivän odotetuimmat aktit olivat Lord Fist, Omnium Gatherum, The Man-Eating Tree, Moonsorrow, Circle ja Insomnium. Pikkulavalla esiintyneen Lord Fistin keikka kärsi jälleen enemmän ääniongelmista, eikä bändin esiintyminen vastannut sille asetettuja kovia odotuksia. Lisäksi bändi vielä soitti yliaikaan ja sai Omnium Gatherumin kanssa aikaan melkoisen kakofonian.

Omnium Gatherumia odottanut osa porukkaa livahtikin kyseisen keikan alkaessa lähemmäs päälavaa. Itse olen bändin nähnyt aiemmin jo kahteen otteeseen livenä, mutta kolmaskaan kerta ei  vakuuttanut. Musiikissa sinällään ei ole mitään vikaa, mutta laulajan toistuvat “kädet ilmaan” -huudot syövät bändin musiikista terän, sillä ne sopisivat ehkä paremmin hiphop-festarien välispiikkeihin. Välispiikkejä voisi muutenkin olla vähän vähemmän, erityisesti keskellä biisejä, sillä huomasin taas ajattelevani toistuvasti, että ”jospa keskittyisit siihen olennaiseen.” Jopa bändistä pitävä osa ryhmittymäämme kommentoi, että vokalisti on bändin heikoin lenkki, jonka oikeastaan voisi vaihtaa.

Baptism

Baptism

Omnium Gatherumin jälkeen pikkulavalle nousi päivän raskain akti Baptism. Enimmäkseen ulkomailla esiintyvä bändi vetikin pikkulavan edustan melko täyteen black metaliin orientoitunutta yleisöä. Kuten edellisetkin pikkulavan esiintyjät, myös Baptism tuntui kärsivän äänentoistollisista ongelmista. Myös Baptismin jälkeen päälavalla esiintyneen The Man-Eating Treen keikka kuulosti varsinkin etäämmällä todistajanlausuntojen valossa melko ontolta. Ja siltä se kuulosti valitettavasti myös miksaajankopin vierustalla. Niin paljon kuin bändistä itse pidänkin, on pakko myöntää, että soitto lähti kunnolla rullaamaan vasta keikan ehtoopuolella. Keikan kiinnostavinta antia oli yksi täysin uusi kappale, joka sai aikaan kihelmöivän odotuksen muuta tulevaa materiaalia kohtaan. Myös vanhemmat kappaleet vaikuttivat toimivan uuden vokalistin tulkintoina vallan mainiosti.

Innostava kauhistuttava väriläiskä

Ihmissyöjäpuusta päästiinkin sitten jännän äärelle, kun pikkulavalle nousi festareiden kirjaimellinen väriläiskä Circle. Yleisön reaktiot vaihtelivat innostuksesta hämmennyksen kautta lievään kauhistukseen. Bändin esiintyminen oli yhtä sekopäistä kuin esittämänsä progressiivinen ja psykedeelinen rock ja yhtä kirjavaa kuin vaatepartensa. Esiintyjillä oli yllään muun muassa sähkönsiniset legginsit, vaaleanvihreä pitsitoppi ja pinkit mikroshortsit. Sama lause “mitä vittua mä just katoin?” kuului yleisön seasta sekä ihastuneena että järkyttyneenä. Circle oikeastaan onkin bändi, joka pitää kokea itse, sillä selittämällä ei pysty vangitsemaan bändin syvintä olemusta.

Circle

Circle

Moonsorrow’n keikalla kuultiin ensimmäiset kunnon yhteislaulut perjantain aikana. Keskelle lavaa pystytetty raja-aita kuitenkin näytti hillitsevän suurimpia menohaluja varsin tehokkaasti, sillä kunnon mosh pittejä ei vieläkään näkynyt. Bändin tummanpuhuva folk metal kuitenkin lämmitti sielua niin kovasti, että pää alkoi väkisinkin heilua. Tässä vaiheessa päivää oli jo onnistuttu selättämään suurimmat äänentoisto-ongelmat molemmilta lavoilta. Näin ollen myös pikkulavalle noussut Demilich vakuutti kuulijansa, jotka olivat paikalla ennen kaikkea raskaamman musiikin antia katsastamassa. Päivän viimeisenä aktina päälavalle nousi Insomnium, joka saikin aikaan festareiden ensimmäisen, vaikkakin pienen, mosh pitin. Bändin esiintyminen oli vakuuttavaa ja musiikki massiivista ja tummaa, kuten ennenkin. Tunnelma oli siis kokolailla katossa ensimmäisen festivaalipäivän päättyessä.




LISÄÄ JUTTUJA:

Tom of Finland Temple Balls