Tampere Metal Meeting

Raskas piknik Ratinassa osa 2/2, lauantai

23.06.2016
Teksti:
Kuvat:
Maija Lahtinen

Ensimmäisen Metallitapaamispäivän päätteeksi tunnelma jäi kattoon. Miten tästä jatkettiin lauantaina 18. kesäkuuta? Entä millainen jälkimaku ensikertalaisfestivaalista lopullisesti jäi?
Katso kaikki lauantain festarikuvat

Toisen festivaalipäivän käynnistyessä hiljalleen saavuttiin alueelle sopivasti Forever Onen aloitellessa settiään päälavalla. Kyseessähän on Suomen tunnetuin Sentenced-tribuutti ja paikalle olikin saapunut melkoinen määrä ihmisiä heti alkuunsa. Bändin esiintyminen on vakuuttanut eri puolilla Suomea klubikeikoilla jo melkoisen määrän ihmisiä, joten oli jo aikakin päästä näkemään bändi tosi toimissa. Edellisen päivän teknisistä ongelmista ei ollut jälkeäkään, vaan soitto kuului hyvin vähän etäämmällekin asti. Myös bändin esiintyminen oli vakuuttavaa ja settilistalla kuultiin yllättäen sellaisiakin biisejä, joita Sentenced itsekään ei esittänyt enää uransa loppuvaiheessa ollenkaan.

Jess and the Ancient Ones.

Jess and the Ancient Ones.

Aikamatkailu vain jatkui, kun siirryttiin pikkulavalle katsastamaan Rangeria, bändi nimittäin näytti siltä, että se oli tempaistu lavalle suoraan 1980-luvulta. Esiintymisessä oli energiaa niin runsain mitoin, että vielä heräilevää festarikansaa alkoi vähän hengästyttää. Kofeiini on turhaa, kun on tarpeeksi vauhdikasta heavy metalia lauteilla! Tästä jatkettiin aikamatkaa jonnekin 1960- ja 1970-lukujen psykedeeliseen henkeen, kun päälavalle nousi päivän kevennys Jess and the Ancient Ones. Joidenkin soraäänien mielestä bändin paikka ei olisi metallifestivaaleilla ollenkaan, mutta monet bändin kuuntelijoista ovat juuri occult rockiin ihastuneita metallifaneja. Toki metallifestivaalilla psykedeelinen occult rock tuntuu samalta kuin leijailisi pumpulin päällä, mutta tahtia se ei haitannut ja bändin energistä vetoa oli todistamassa aivan kelpo määrä yleisöä.

Barathrum

Barathrum

Jotta kontrasti edelliseen olisi mahdollisimman massiivinen, oli päivän raskain esiintyjä, kotimainen black metal -pioneeri, Barathrum sijoitettu aikataulussa välittömästi Jessin ja muinaisten jälkeen. Mustemman musiikin ystävistä koostunut osa yleisöstä tiivistyi valtavaksi massaksi pikkulavan eteen. Näistä mustista sävelistä siirryttiin sitten suohon, kun Kalmah kiipesi swamp metalinsa kanssa päälavalle. Bändille oli aikatauluun merkitty vain 45 minuuttia siinä, missä muille artisteille oli varattu tunti. Valitettavan suuri osa ajasta meni välipuheisiin, vaikka myönnettävä on, että pidin näitä spiikkejä jopa poikkeuksellisen viihdyttävinä. Bändin esiintyminen lienee rutinoitunut, sillä puheista kävi ilmi, että bändi kärsi kevyttä krapulaa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt soitossa mitenkään, vaan lavamaneerit näyttivät olevan edelleen samat, kuin aina ennenkin. Ennakkotiedoista poiketen Kalmah nähdään tänä vuonna myös ainakin Jalometallissa.

Nocturnus

Nocturnus

Kalmahin jälkeen nähtiin pikkulavalla festivaalien ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus Nocturnus A.D., joka saapui Ratinanniemeen Yhdysvalloista esittämään kulttilevynsä The Key kokonaisuudessaan. Kuuntelimme ryhmittymämme kanssa bändiä lähinnä etäämmältä, sillä olimme jo tiukasti lähtökuopissa seuraavaa esiintyjää, Finntrollia, varten. Kauemmas bändin musiikki kuulosti ihan kelpoisalta taustameteliltä esimerkiksi syömisen oheen.

Peikkoja ja aussipiruja

Finntrollin keikka olikin sitten ehkä koko festivaalin epäonnisin. Ensin taivas aukesi ensimmäistä kertaa koko festivaalin aikana kunnolla ja yleisö sai niskaansa kunnon suihkun. Tämä ei sinänsä yllätä ollenkaan, sillä Finntrollin keikoilla tuntuu satavan aina. Seuraava havainto oli, että ensimmäinen biisi soitettiin niin, ettei kitaroista kuulunut mitään. Kun tästä oltiin selvitty ja soitettu kunnialla pari biisiä niin toisesta kitarasta hajosi vahvistin. Ja koska tämäkään ei ollut vielä tarpeeksi, jäi Jaktens Tid kesken, kun bändiltä katosivat sähköt kokonaan. Seuraava 15-minuuttinen vietettiinkin sitten ihmetellen, että pääseekö bändi vielä soittamaan. Taustavoimien tehoillessa tekniikkaa kuntoon vietti bändi tupakkataukoa. Kun sitten tekniikka saatiin toimimaan uudelleen, lähti mylly täysin uusilla tehoilla pyörimään Trollhammarenin tahtiin. Harvoin pääsee sanomaan, että täynnä teknisiä ongelmia oleva keikka on onnistunut, mutta tällä kertaa näin on vain pakko todeta. Kaikista ongelmista huolimatta sekä bändillä että yleisöllä oli yhtäläisesti hauskaa koko keikan ajan ja todistettiinpa keikalla myös festareitten suurin pitti.

Deströyer 666

Deströyer 666

Finntrollin jälkeen massiivinen ihmismeri valui jälleen pikkulavan puoleen, jossa soittoaan aloitteli tuon tekniikan korjaamiseen kuluneen parikymmenminuuttisen myöhässä australialainen Deströyer 666. Oma porukkamme kuunteli bändin esitystä etäämmältä ruoan ja juoman parissa. Eräs seurueemme jäsenistä surkutteli kaukaa tulleen bändin saamaa “vähäistä yleisöä”, mutta pikainen silmäily ympäristöön todellakin osoitti, että suurin osa paikalla olevasta yleisöstä oli asettunut anniskelualueen pöytien ja pikkulavan väliin suomalaisille epätyypillisen tiiviissä tunnelmassa.

Tiamat

Tiamat

Festivaalin päättänyt Tiamat saikin esiintyä hämmästyttävän tyhjälle kentälle, kun suuri osa metallikansasta päättikin poistua paikalta heti Deströyer 666:n lopetettua keikkansa. Tiamatin esiintyminen oli huomattavan vähäeleistä ja paikalle jääneen yleisön keskuudessa mielipiteetkin tuntuivat jakaantuvan melko tasan kahtia. Toisille keikka oli suunnilleen unelmien täyttymys, kun taas osa porukasta kritisoi vokalistin laulutaitoja ja lavapresenssiä. Valitettavasti rima oli jäänyt Finntrollin jäliltä liian korkealle, jotta eleetön esiintyminen olisi päässyt vakuuttamaan. Lisäksi bändin musiikki olisi ollut paremmin paikallaan hämyisellä klubilla kuin ulkoilmafestivaalin pääesiintyjänä. Omasta puolestani voin sanoa, että olisin halunnut pitää Tiamatin keikasta enemmänkin, sillä bändi on levyllä erinomainen. Kuitenkin esiintymisestä tuli lähinnä surulliseksi, sillä vokalisti Edlundin esiintymisessä oli jotain kovin lamaantunutta ja luovuttanutta. Lieköhän mies huomannut keikkaa edeltäneen yleisökadon?

Tampere Metal Meeting

Tampere Metal Meeting

Teknisistä ongelmista ja epäsuosiollisesta säästä huolimatta väittäisin Tampere Metal Meetingiä oikein onnistuneeksi tapahtumaksi, sillä kaikki muut käytännön järjestelyt toimivat oivallisesti. Yllätyksekseni myös korttimaksut tuntuivat onnistuvan koko viikonlopun varsin kivuttomasti. Festarialueella oli riittävästi bajamajoja, joten mahdottomilta jonoilta vältyttiin silläkin saralla. Kaikki asiakaspalvelijat vaikuttivat olevan festivaaleilla oikein elementissään ja saivat asiakkaan tuntemaan itsensä varsin tervetulleeksi. Tähän mennessä ei ole korviini kantautunut myöskään soraääniä metelin tai sotkemisen vuoksi, mikä on festivaalin maineen kannalta erinomaisen positiivista. Jään hyvillä mielin odottamaan jatkoa ensi vuodelle.

Perjantain raportti
Perjantain kuvat




LISÄÄ JUTTUJA:

The Whisperer in Darkness Yaffa Ilosaarirock 2017 iik Antti Näyhä esittelee vanhan filmiprojektorin toimintaa