Swans – The Glowing Man

31.07.2016
Fiilis: Väsynyt

Jenkkiläinen Swans on jonkin sortin kokeellisen rokin kulttinimi, joka on tuutannut musiikkiaan ilmoille jo 1980-luvulta saakka. Toimittajalle uusi ja yhtyeen neljästoista studioalbumi, The Glowing Man on ensikosketus bändin musiikkiin. Ensimmäinen levyltä, ja itseasiassa koko bändiltä kuulemani kappale oli When I Will Return, jonka melankolinen neofolk-fiilis sai viikset väpättämään. Pakkohan se oli sitten sukeltaa kuuntelemaan niin hyvässä kuin pahassakin.

Levy on kahta minuuttia vaille kaksi tuntia pitkä ja tuleekin siten kahdella cd:llä tai tripla-vinyylinä. Albumi alkaa heti 12 minuutin järkälemäisellä Cloud of Forgetting -kappaleella. Fiilis on kiva, vähän hidasta ja haikeaa kitaraa ja pianoa. Mieslaulu hoilaa hieman rasittavasti joikaamalla päälle jotain epämääräistä. Kymmenisen minuuttia kulunut, mutta juuri sen kummempaa ei ole tapahtunut, hieman nostatettu tempoa. Sitten alkaa lasku ja viimeiset kaksi minuuttia kappale valuu hitaasti hiljaisuuteen.

Fiilis on melko raskas jo ensimmäisen kappaleen jälkeen. Jään odottamaan aiemmin kuulemaani miellyttävää neofolk-näppäilyä ja naislaulua. Kakkosbiisi onkin vain kevyet 25 minuuttia pitkä. Alku tuntuu samalta kunnes kolmen minuutin kohdalla sähkökitarat alkavat surrata kaoottisesti kuin ampiaisparvi. Välillä hiljaisempaa näppäilyä ja samaa hoilausta kunnes rauha rikotaan taas kovilla särkevillä äänillä ja puuduttavalla toistolla.

Sama kaava jatkuu läpi levyn, muutamaa aivan erilaista biisiä lukuunottamatta. Kappaleet kuten People Like Us, When I Will Return ja Finally Peace ovat selkeästi lyhyimmät levyllä, noin neljästä kuuteen minuuttisia, mutta myös sen parasta antia. Loput levyn viidestä kappaleesta ovat massiivisia järkäleitä, jotka lähinnä ahdistavat ja painostavat. Ehkäpä se on niiden tarkoituskin, mutta sen lisäksi niitä vaivaa valitettavasti tylsyys ja lopputulos on väsynyt, eikä siis hyvässä mielessä.

Swans on epäilemättä kokenut yhtye ja moni bändin fani on varmasti kanssani eri mieltä uudesta The Glowing Man -levystä. Minulle se ei kuitenkaan uponnut lukuisista kuuntelukerroista huolimatta, vaan olo oli aina yhtä tylsistynyt ja ahdistunut. Jos koko levy olisi ollut yhtä hienoa menoa kuin When I Will Return tai People Like Us, olisi asia ollut aivan toisin. Ymmärrän kyllä, mitä painostavalla toistolla ja äänimaailmalla on haettu, mutta saman ahdistuksen saan ilman tylsistymistä, kun laitan vaikkapa Sunn O))):n soimaan. Ei huono, mutta ei hyväkään, olkoon lopullinen tuomioni.

The Glowing Man
Swans

Young God / Mute
Formaatti: CD / LP / Digi


LISÄÄ JUTTUJA:

Yyteet Manny, Grim Fandango