Suuret seikkailupelit

09.12.2015
Fiilis: Haltioitunut

Juho Kuorikoskea ja allekirjoittanutta näyttää yhdistävän yleisen videopeleistä pitämisen lisäksi myös rakkaus seikkailupelejä kohtaan. Kuorikosken Suuret seikkailupelit käy läpi, pääosin kronologisessa järjestyksessä, huomattavan määrän sekä hyviä että mielenkiintoisia seikkailupelejä niiden alkuajoilta, eli 70-luvun lopulta aivan näihin päiviin asti.

Joukkorahoituksesta ponnistanut Juho Kuorikosken kirjoittama Suuret seikkailupelit on hänelle jo toinen joukkorahoituksen kautta startattu, peleihin keskittyvä teos. Ensimmäinen kirjoista oli viime vuonna julkaistu Sinivalkoinen pelikirja, jota en kuitenkaan ole valitettavasti lukenut. Tällä kerralla kirjan fokus on suomalaisten pelien sijaan seikkailupeleinä yleisesti tunnettu lajityyppi.

Seikkailupeleiksi luetaan yleensä puhtaat tekstipohjaiset ja parserien avulla pelattavat pelit, sekä myöhemmin tehdyt hiirellä ohjattavat naksuttelut, unohtamatta tietenkään myös näppäimistöltä tai peliohjaimelta ohjastettavia vähemmän toiminnallisia ja enemmän seikkailullisia elementtejä sisältävät yleensä kolmiulotteiset pelit.

Kirja etenee hyvin loogisesti ja pääasiassa käyntijärjestys on kronologista, vaikka välillä selkeyden vuoksi saatetaankin hieman hyppiä ajallisesti. Alkuun käydään hieman läpi seikkailupelien syntyhistoriaa Colossal Cavesta lähtien, jonka jälkeen käydään kulta-aika läpi ja sen suurimmat tekijät ja lopulta päädytään indie-tekijöiden ja joukkorahoituksen mahdollistamaan varsinaiseen seikkailupelien renessanssiin, jota nykyään eletään. Pääpaino kirjassa tuntuu kuitenkin olevan allekirjoittaneellekin rakkaimmalla seikkailupelien kultakaudella, eli 80- ja 90-luvulla, jolloin etenkin peliyhtiöt LucasArts ja Sierra On-Line olivat parhaissa voimissaan.

Pelit, jotka ovat valikoituneet kirjaan lähempää tarkastelua varten, on luonnollisesti valittu niiden maineen ja klassikkostatuksensa takia, mutta jonkin verran vaikutusta on saattanut olla myös kirjailijan omilla mieltymyksillä ja pelimaulla. Olin ainakin havaitsevinani melko vahvan painon juuri mainitsemieni LucasArtsin ja Sierran suhteen, mutta toki ne olivat myös isoja tekijöitä aikoinaan. Omat mieltymykset kirjassa ovat toki ihan hyväksyttäviä, eikä kirja edes yritä olla mikään kaikenkattava listaus, sitä varten on jo olemassa muita teoksia. Internet on myös luonnollisesti täynnä kaikenlaisia listauksia ja vastaavia. Luonnollisesti joitain sellaisia pelejä, joista olisin halunnut lukea, jäi uupumaan, eivätkä kaikki peleistä tuntuneet niin omasta mielestäni oleellisilta. En kuitenkaan katso sitä pahalla, sillä tällaiset asiat voidaan kuitata hieman erilaisilla mieltymyksillä.

Teksti on kaikin puolin hyvin luettavaa ja siinä on tarpeeksi informaatiota, mutta se on samalla tarpeeksi kevyttä. Mitään infoähkyä ei pääse missään vaiheessa varsinaisesti syntymään. Sivut ovat kuvituksesta rikkaita ja lähes jokaisesta käsiteltävästä pelistä sivuille on päätynyt yksi tai useampi kuvakaappaus. Lukukokemus onkin tarpeeksi visuaalinen, sellainen että peleistä pystyy muodostamaan riittävän kuvan, vaikka niitä ei olisi aiemmin nähnytkään.

Mittaa kirjalla on 296 sivua ja pakko kyllä myöntää, että nautin teoksen tarjoamasta tripistä seikkailupelien äärelle. Kokonaisuutena Suuret seikkailupelit on kyllä niin nappisuoritus kuin vain voi olla. Teoksen ainoa vika – jos sitä sellaisena haluaa pitää – on, ettei se onnistu aikaan saamaan sellaista himoa näitä pelejä kohtaan, että nyt on varmaan itsekin pakko kaivaa käsiteltyjä pelejä naftaliinista ja alkaa seikkailemaan!

Suuret seikkailupelit
Juho Kuorikoski

Minerva Kustannus
Sivuja: 296


LISÄÄ JUTTUJA:

Oulun Kathmandu – Miellyttävä nepalilainen Prey Jess & The Ancient Ones