Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja

30.12.2015
Teksti:
FIILIS: LUMOUTUNUT

Salakirjat on kustannusyhtiö, joka keskittyy erityisesti kansanperinnettä, okkultismia ja muinaisuskoa käsittelevien kirjojen julkaisemiseen ja myyntiin. Muinaisten loitsurunojen maailman avaava ainutlaatuinen teos, ja samalla merkittävä kulttuuriteko Salakirjoilta, on uudelleenjulkaisu alun perin vuonna 1880 painetusta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimittamasta teoksesta nimeltä Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja, jonka on koonnut runomatkoillaan kokoamastaan mittavasta runoaineistosta itse Elias Lönnrot.

Jännittäviltä kuulostavat loitsut ja käskysanat sekä eritoten parantamiseen käytetyt loitsut ovat olleet allekirjoittaneelle lähinnä epämääräisiä kaikuja kuulopuheista lapsuuden maaseudulla; vanhempi polvi kertoi tarinoita verenpysäyttäjistä, tietäjistä sekä noidista, jotka osasivat loihtia pois pahan silmän kirouksen tai parantaa erilaisia sairauksia taikakeinoin. Myös tavalliset maanviljelijät ja karjankasvattajat saattoivat tuntea ainakin jonkin ”vanhain ämmäin kertoman” loitsurunon, joilla kotieläin parani sairauksistaan tai viljasato turvattiin hallalta, ja joiden tehovoimaan ainakin puoliksi uskottiinkin vaikkakin sitä ei kenties haluttu ainakaan julkisesti tunnustaa. Kuitenkin niinkin vähän aikaa kuin vielä sata vuotta sitten kansanparantaminen ja loitsut sekä tietäjien taikakonstit olivat etenkin Suomen laajoilla syrjäseuduilla nopeampi ja luotettavampi tapa saada apua johonkin epämääräiseen vaivaan kuin välskärille matkaaminen tiettömien matkojen takaa, jopa satojen kilometrien päähän kirkonkylälle tai kaupunkiin. Ja onpa korviini kantautunut sellaistakin tietoa, että vielä tänä päivänä muinaisia loitsuja on käytetty parantamiseen, jonka taidon tietyt kansanparannukseen vihkiytyneet henkilöt yhä taitavat.

Lähes 400-sivuinen Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja on hyvin tyylikäs ja arvokkaan näköinen korupainos mustine kansineen ja kultaisine painatuksineen. Kirjan alussa on Elias Lönnrotin esipuhe, joka jo sinällään on erittäin mielenkiintoinen avaten suomalaista mytologiaa, ja vanhalla suomenkielellä kirjoitettuna se on omalla tavallaan lystikäskin lukukokemus. Esipuheen jälkeen alkavat varsinaiset loitsurunot, jotka on järjestelty viiteen pääkategoriaan; yhteisiin sanoihin, päästö- ja parannuslukuihin, taikasanoihin, rukouksiin ja syntyloitsuihin. Nämä pääkategoriat puolestaan sisältävät aakkosittain eri aiheisiin ja tilanteisiin liittyviä loitsurunoja. Kirjan lopussa on vielä nimiluettelo sekä hykerryttävä luettelo ”oudonpuolisista sanoista”.

Itse loitsurunojen kieli ja poljento tuo mieleen elävästi Kalevalan, vaikkei loitsurunojen mitta nelipolvista trokeeta liene sääntöjen mukaan olekaan. Loitsuissa anotaan apua niin vakaiselta Luojalta ja Jumalan emolta siinä missä Tellervo Tapion Neidiltä tai Metsän Ukolta suojelusta, ja tämä kristinuskon sekä suomalaisen muinaisuskon sekoittuminen on nähtävissä monissa loitsurunoissa – kannatti siis ilmeisesti pelata varman päälle ja pyytää apua niin vanhoilta pakanajumalilta kuin uudemman kristinuskon taivaanväeltäkin. Loitsurunoja oli kaikkiin tilanteisiin omansa; niin arkisiin asioihin kuin kala- ja metsästysonneen sekä oluenpanoon, lemmen nostatukseen ja sairauksien hoitoon sekä monituisiin kiputiloihin kuten hammastautiin. Mutta joukossa on myös pelottavia manauksia ja kiinnityssanoja joilla esimerkiksi saatettiin matkoihinsa ja Hiiteen pahansuopa henkiolento:

Kun liet, tuhma, tuolta tullut,

Metsän Hiien hinkalosta,

Paholaisen pankon päästä,

Huonehesta honkaisesta,

Petäjäisestä pesästä,

Niin sä juokse, jouhiturpa,

Kiiätä, kiveräkopra,

Villahäntä, viilettele,

Hiien hiilien sekahan,

Pahan vallan valkeahan,

Siellä partasi palavi,

Hipiäsi hiiltyvi!

Tämä kirja on suomalaisen, maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisen kansanrunouden merkkiteos, ja sitä voi suositella lukukokemuksena aivan kaikille vaikka runous ei se oma kuppi teetä olisikaan. Väittäisin, että tätä kirjaa lukiessaan jokainen sen lukija saa kosketuksen omiin muinaisiin juuriinsa aivan ainutlaatuisella tavalla, josta jää toivottavasti vähintään pieni innostuksen kipina tutkia aihepiiriä ja muinaista suomalaista historiaa ja perimätietoa tarkemmin. Näin nimittäin kävi allekirjoittaneelle ja siitä intoutuneena Salakirjojen verkkokauppa taisi saada uuden vakioasiakkaansa.

Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Elias Lönnrot

Salakirjat
Sivuja: 373


LISÄÄ JUTTUJA:

Kerkko Koskinen OULUN ELOKUVAKESKUS RY Hanneriina Moisseinen Isä