Suomalaisen kansanuskon sanakirja

Arvokasta tietoa juuristaan kiinnostuneelle suomalaiselle

16.02.2017
Teksti:
Fiilis: Häijy

”Arkkityypit ovat kuin joenuomia, joista vesi on paennut mutta joihin se voi virrata takaisin vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua”, kirjoittaa Carl Gustav Jung esseessään Wotan. Tämä underground-kulttistatuksen saavuttanut teksti on useamman vuosikymmenen ajan puhutellut esteettis-romanttisesti virittyneitä sieluja taiteenlajista ja tavoitteista riippumatta. Syy on ilmeinen: siinä missä tympeä nykyisyys tiukkaa artistin tai etsijän päälle nitisevän ja natisevan pakkopaidan nimeltä realismi, Jung avaa hänelle kuninkaanportit viriiliin ja väkevään, muotoamistaan odottavaan menneisyyteen.

Ikävä kyllä edellä mainittua viriiliä ja väkevää menneisyyttä on kuitenkin usein lähestytty melkoisen kotisokeuden vallassa. Kaukaisten maiden jumaltarustot ovat aina kiinnostavimpia kuin omat; juutalaisen mytologian Lilithiä liehittelee aina vain kasvava kosijajoukko runoilijoista ja ohjaajista mustan metallin salatieteilijöihin, mutta kotomaan Loviatar riutuu edelleen seinäruusuna. Sama linja jatkuu yhtenäisesti kautta linjan – kääntyessään nykyisyydestä menneen suuntaan suomalainen henkäisee mieluummin keuhkot täyteen muinaisen Egyptin tomua kuin hengittää kotoperäisen taruston raikasta ilmaa.

Kaikesta huolimatta vuosisatojen ajan väheksytty suomalainen kansanusko on pitänyt pintansa ja taitaa – ainakin sitä käsittelevän kirjallisuuden perusteella – elää tällä hetkellä jonkinlaista uutta tulemista, esimerkiksi Salakirjat on ansioituneesti julkaissut joukon suomalaisen kansanperinteen klassikkoteoksia. Maininnan arvoinen on myös A. W. Yrjänän tähdittämä Ukonvaaja-dokumenttielokuva.

Tähän samaan virtaan liittyy käsillä oleva Suomalaisen kansanuskon sanakirja, joka on sisarteos Risto Pulkkisen pari vuotta aiemmin ilmestyneelle Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin -kirjalle. Jälkimmäinen teos tarjoaa laajan ja perusteellisen kuvan suomalaisen kansanuskon maailmankuvasta ja sen rakennusaineista, kun taas ensin mainittu toimii apuvälineenä silloin, kun on tarve löytää nopeasti vastaus, kirjailijan omin sanoin, ”täsmäkysymyksiin”.

Tällaisena täsmäkysymyksiin vastauksia tarjoavana apuvälineenä Suomalaisen kansanuskon sanakirja on mainio teos. Kirjassa on yli 300 hakusanaa Aallottaresta öylättiin. Näistä jokainen on selitetty riittävän perusteellisesti mutta samalla tiiviisti, ja vaikka kirjan ensisijainen tarkoitus onkin toimia tehokkaan tiedonhaun välineenä, niin huomaamattaan sitä lukee kuin mitä tahansa hyvin kirjoitettua ja vetävää tietokirjaa. Osasyynä tähän lienee se, että kirjoittajat ovat mahduttaneet mukaan paljon mielenkiintoista ja viihdyttävää nippelitietoa. Lukijan ja tiedonetsijän kannalta erinomaisen hyödyllinen ratkaisu on myös kirjan hakusanasta toiseen sekä teoreettisia käsitteitä avaaviin hakusanoihin johdattavat ristiviitteet, joiden avulla pystyy oikaisemaan mutkan jos toisenkin.

Yhteenvetona sanoisin, että Suomalaisen kansanuskon sanakirja on erinomainen lisä suomalaisten menneisyyttä ja suomalaista kansanuskoa käsittelevään kirjallisuuteen. Suosittelenkin sitä lämpimästi jokaiselle edellä mainituista asioista kiinnostuneelle. Vaikka kirja onkin kirjoitettu pääasiallisesti maallikkolukijoiden tarpeita silmällä pitäen, niin myös akateeminen tutkija löytää siitä roppakaupalla arvokasta tietoa.

Suomalaisen kansanuskon sanakirja
Risto Pulkkinen & Stina Lindfors

Gaudeamus
Sivuja: 432


LISÄÄ JUTTUJA:

Juha Vuorma - Nordic Gothic maalaus