Sugoi! Pelihallitko kuolleita? Ei suinkaan!

12.07.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Helsingissä Malmin teollisuusalueella sijaitsee suomalaisittain ajateltuna varsinainen harvinaisuus, sillä sieltä löytyy aito vanhan liiton arcade pelikoneineen. Vastapainona kaikille musiikkifestareille, yksi Nousun nörteistä kävi tutustumassa Sugoin tarjontaan.

Sijaintinsa suhteen Sugoin paikka ei ole sellainen, mistä aivan ensimmäisenä kuvittelisi löytävänsä pelihallin. Astuessa sisälle hämärään halliin ja kuullessaan pelilaitteiden möykän, tuntee kuitenkin nuortuneensa ainakin sen kaksikymmentä vuotta ja löytäneensä sisäisen lapsensa.

Seurueemme testaili suurinta osaa pelihallin tarjonnasta ja jutustelimme samalla pelihallia pyörittävän Markus Aution kanssa, joka kertoo olevansa kolmekymppinen peliharrastaja. Hän sanoo vakaasti uskovansa siihen, että pelit olivat parempia silloin kaksikymmentä vuotta sitten. Suurempaa historiaa hänellä ei kuitenkaan alan suhteen ole. Kipinän kolikkopeleihin hän kertoo syttyneen myöhemmin, siinä vaiheessa, kun oli jo niin sanotusti liian myöhäistä.

– Pelit löysin pelikonsoleilta. Varsinkin Segan kotikonsoleille kuten Saturnille ja Dreamcastille tuli valtava määrä Segan omia kolikkopelikäännöksiä. Uudemmat kolikkopelikäännökset Dreamcastille, kuten vaikkapa Crazy Taxi ja Soul Calibur, olivat vallan mainioita ja jopa parempia kuin alkuperäiset arcade-versiot, mutta Saturnin ja sitä vanhempien pelikonsoleiden pelikäännökset eivät olleet läheskään yhtä hyviä. Tästä johtuen rupesin hankkimaan näitä pelejä sitten alkuperäisinä kolikkopeliversioina.

Suurimmalla osalla 1980- ja 1990-luvun pelien parissa kasvaneilla lapsilla on varmasti paljon lämpimiä muistoja kolikkopeleistä, kuten allekirjoittaneellakin. Markus kertoo, että hänellä on aina ollut ajopelit lähellä sydäntä.

Sega Rally, Daytona USA ja Scud Race olivat omien julkaisuidensa aikoihin jotain aivan käsittämätöntä. Tämä oli vielä aikaa, kun kolikkopeleissä oli huimasti edistyneempää rautaa kuin sen aikaisissa pelikonsoleissa tai kotitietokoneissa. Pelit olivat vielä kaiken lisäksi todella hyviä, eikä pelkästään kaunista katseltavaa.

Yleensä kaikilla on olemassa se yksi peli, suosikki, joka on ylitse kaikkien muiden. Markus nostaakin Atarin vuonna 1990 julkaiseman Rampartin ja intoutuu kehumaan sitä.

– Rampartissa pelataan toista pelaajaa tai tietokonetta vastaan tarkoituksena tuhota toisen linna. Peli jakautuu kahteen vaiheeseen: tuhoamiseen ja rakentamiseen. Tuhoamisvaiheessa omilla tykeillä ammutaan toisen linnan muureja rikki. Rakentamisvaiheessa yritetään korjata oma linna Tetris-palikoita muistuttavilla muurinpalasilla. Toisen linnan tuhonnut pelaaja pääsee lopuksi laittamaan hävinneen pelaajaan giljotiiniin.

Pelihalli SugoiRampartista on olemassa kolmen pelaajan versio, jossa kullakin pelaajalla on oma trackball-ohjain. Markus valittelee, ettei ole valitettavasti päässyt ikinä pelaamaan tätä versiota ja unelmoikin, että saisi myös tämän version Sugoihin normaalin kahden pelattavan version lisäksi, joka on silloin tällöin ollut Sugoissa pelattavana.

– Atari julkaisi tämän lisäksi myös kahden pelattavan version, jota pelataan tavallisilla mikrokytkimillä varustetuilla ohjaintikuilla. Peli on kuitenkin suunniteltu niin, että pelikentällä pystyisi liikkumaan sekä tarkasti että nopeasti. Vaikka en olekaan trackball-versiota pelannut, arvelen, että trackball-ohjaimet ovat se oikea tapa pelata peliä. Toivottavasti jonain päivänä sekin versio oikeine ohjaimineen olisi Sugoissa pelattavana.

Tehdä mitä tykkää

Monien legendaarisena pitämä Puuhamaan pelihallikin lopetettiin jo useita vuosia sitten, joten uuden pelihallin perustaminen Suomeen tänä päivänä tuntuu aika hullulta ja riskialttiilta idealta. Yksinkertainen syyn, joka lopulta sai astumaan kynnyksen yli ja kokeilemaan kannuksiaan Sugoin kanssa, Markus kertoo olevan ikäkriisi.

– Vuosia tullut sen verran mittariin, joten tietysti sitä miettii, että olisi kiva tehdä työkseen jotain sellaista, josta itsekin tykkää. Vuosia kestäneen peliharrastuksen takia pelit löytyivät jo valmiina, joten kynnys oli suhteellisen matala.

Pelihalli SugoiJo Sugoin nimi, joka tarkoittaa englanniksi amazing tai great, viittaa vahvasti japanin kieleen. Käydessäni pelihallissa kattaus olikin täysin laatua. Monessa pelissä käyttöliittymätkin oli japaniksi. Markus komppaakin arvelujani ja harva pelaajahan tulee asiaa miettineeksi, mutta monen pelaajan suosikkipelit sieltä lapsuusajoilta olivat hyvin usein japanilaisten pelitalojen jäljiltä, kuten esimerkiksi Nintendo, Capcom, Konami ja niin edelleen.

– Omat lempipelit ovat 1990-luvulta ja siihen aikaan valtaosa julkaistuista peleistä olivat japanilaisia. Koska pelit tulevat pitkälti omasta kokoelmasta, pelihallissa pelattavat pelit ovat japanilaisia. Mikään ehdoton sääntö tämä ei tietenkään ole ja pelihallissa on ollut pelattavana mm. Atarin Klax ja Rampart.

Testaillesani Sugoin pelejä oli itsellä etenkin uudemmissa peleissä hieman hankaluuksia navigoida pelien käyttöliittymissä. Mietinkin, että ovatko ihmiset olleet tällaisissa tapauksissa ihan hukassa, vai käyvätkö kysymässä apua tai uskaltavatko kokeilla pelejä oma-aloitteisesti. Sugoin nettisivuilta löytyy muun muassa ohjeistus Pop’n Musicin suhteen, mutta mitään ohjeita ei kuitenkaan löytynyt paikan päältä. Huomasin silti, että omalla kohdalla uteliaan valikoiden tutkimisen jälkeen pääsin kyllä itsekin pelaamaan pelejä vallan mainiosti.

– Valtaosa uskaltaa kokeilla itse. Hyvä kolikkopeli on nopeasti omaksuttava, oli se millä kielellä tahansa. Pop’n Musicista on laadittu ohjeet sen takia, että oletusvaihtoehtona tarjottu pelitutoriaali tarjotaan japaninkielisenä puheena. Ei kovin hauska kieltä tuntemattomille. Muissa peleissä ei ole ollut samanlaisia ongelmia.

– Toisinaan kielimuuri voi tehdä pelistä jopa hauskemman. Konamin Bishi Bashi sekä Segan Puzzle & Action ovat minipelikokoelmia, joissa minipelien ohjeet annetaan japaniksi. Toista pelaajaa vastaan pelatessa ensimmäisellä pelikerralla kilpaillaan siitä kumpi keksii nopeammin kunkin minipelin idean. Toisella pelikerralla voi sitten jo keskittyä varsinaiseen pelisuoritukseen.

Pelihalli SugoiMonipuolinen tarjonta

Jutustelumme aikana onkin käynyt hyvin selväksi, että Markuksella on aikamoinen valikoima pelejä varastossa valittavanaan. Pelivalikoiman päälimmäiseksi säännöksi hän kertookin, että tarkoituksena on olla mahdollisimman paljon eri tyyppisiä pelejä.

– Jokaiselle jotakin. Kun pelejä vaihdetaan, vaihdetaan ne monesti saman lajityypin peleihin. Räiskintäpelin tilalle tulee monesti toinen räiskintäpeli. Mikään peli ei varsinaisesti poistu pelivalikoimista. Ne menevät takaisin hyllyyn ja tulevat mahdollisesti takaisin jossain vaiheessa.

Oman testailuni aikana huomasinkin tarjonnan olevan hyvin monipuolinen kattaus erilaisia genrejä eri aikakausilta. Tarjolla oli niin rytmipelejä, puzzlea, tappelua ja shmuppia, joista osa oli vanhempaa ja osa huomattavasti uudempaa tuotantoa. Ainoiksi puutteiksi huomasin valopyssypelien sekä tasoloikkien puuttuminen. Markus kertookin, että toiveita tulee asiakkailta jonkin verran.

– Toiveita toki kuunnellaan ja pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien salliessa. Pelien hankkiminen ei kuitenkaan aina ole yksioikoista. Kolikkopelien valmistusmäärät ovat pieniä ja vanhemmat pelit ovat kaikki pääsääntöisesti toisilla keräilijöillä. Jos keräilijä suostuu luopumaan jostain pelistä, pyytää hän siitä myös keräilijähinnan.

Henkilökohtaiseti minulla oli oikein hauskaa useamman tunnin ajan pelien parissa, aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Kaikkia pelejä en edes kerennyt pelaamaan kunnolla, vaan koitin testailla kaikkia pelejä hieman. Sisäänpääsy Sugoihin maksaa seitsemän euroa viikolla ja yhdeksän euroa viikonloppuisin, joten rahalleen saa kyllä varsin hyvin vastinetta. Toivon hartaasti, että pelaava yleisö löytää Sugoin ja peleillä riittää pelaajia.

– Hieno homma ja kiitos!




LISÄÄ JUTTUJA:

Säästä ajatuksesi eläviä varten - Johanna Elomaa