Stone

Paluu kivikauteen

Stone oli 1980–1990-lukujen taitteessa ja on edelleen suomalaisen raskaamman metallimusiikin ehkä tärkein – tai ainakin ensimmäinen levyttänyt – bändi. Stonella pyyhki hyvin kotimaassa, mutta ulkomaille pääsy oli suorastaan kiven alla. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin Stone on jälleen ajankohtainen, kun sen tarina on kirjoitettu kansien väliin Like kustannuksen julkaisemana, Ari Väntäsen kirjoittamana kirjana.

Stone löi itsensä läpi otollisimpaan aikaan. Ensimmäisenä. Jos se ei olisi ollut Stone, joku muu olisi tehnyt sen hyvin pian, ja koko maamme metallihistoria olisi kirjoitettu toisin. Samoihin aikoihin muualla maailmalla speed- ja thrash metal eli hohdokasta, alati kasvavan suosion aikaa. Yhdysvalloissa oltiin jo paljon Suomea edellä. Metallican ensilevy Kill´em All -albumi oli ilmestynyt jo vuonna 1983 ja noina vuosina lähes jokaisesta julkaistusta metallilevystä tuli myöhempien aikojen klassikko, jota kuunnellaan yhä edelleen. 1980-luvun lopulla muurattiin perustus muun muassa bändeille Slayer, Megadeth, Anthrax, Death Angel, Dark Angel, Testament, Over Kill, Nuclear Assault, Voivod, Sepultura, Kreator, Sodom, Destruction… vain muutamia mainiten.

Samaan aikaan Keravalla treenattiin tosissaan tulevia suomimetallin klassikkobiisejä. Stonen tarina kulki alussa melkolailla tyypilliseen tapaan kaveriporukan projektina, jossa kuitenkin oli jotain hyvinkin määrätietoista. Vaikka kirjassakin sanotaan, ettei Stonella ollut varsinaisesti alussa mitään päämäärää, se silti eteni periksiantamattomin askelin eteenpäin. Bändi soitti alussa keikkoja nuorisotaloilla saaden hieman nimeä. Tuohon aikaan metalli oli vasta lyömässä itseään läpi Suomessa, eikä genren bändejä baareissa nähty. Sitä paitsi kaikki metallinsoittajat  ja -kuuntelijat olivat vielä alaikäisiä.

Nopea nousu, nopea lasku

Levy-yhtiöt huomasivat pian uuden genren olevan voimakkaasti nousemassa. Suomalaislafkatkin alkoivat sainaamaan metallibändejä. Atte Blomin luotsaama Megamania nappasi Stonen ja ensimmäinen vinyylisingle Real Delusion julkaistiin nopealla aikataululla. Singleä myytiin heti hyvin ja bändin suosio lähti nopeaan nousukiitoon. Debyyttialbumi oli seuraava tavoite ja bändin nimeä kantanut levy ilmestyikin vuonna 1988. Mielenkiintoisena yksityiskohtana kerrotaan että levyn kovimmaksi hitiksi ponkaissut Get Stoned oli alkujaan täytebiisi – kaikki muu materiaali oli jo valmiina, äkkiä piti tehdä vielä joku lisää.

Kotimaassa Stonen suksee oli valtava. Keikat olivat loppuunmyytyjä, olipa kyseessä nuokkari tai urheilutalo – paikkakunnallakaan ei ollut tähän mitään vaikutusta. Levyt myivät kuin häkä. Ne menivät heittämällä listoille ja pysyivät siellä viikkotolkulla. Monen nuoren pitkätukkaisen farkkuliivin selkää koristi Stone-logo. Logon saattoi bongata monessa muussakin tilanteessa aina alikulkukäytävien seiniä myöten.

Stone julkaisi lyhyeksi jääneellä urallaan neljä abumia. Kakkoslevy No Anaesthesia! on edelleen pirun kova tekele ja varmasti monen metallipään soittimessa soi tiuhaan tahtiin yhäkin. Kolmoslevyyn Colours (1990) tultaessa bändi kohtasi paljon vastoinkäymisiä ja musiikki oli muuttumassa entistä progressiivisemmaksi, joka ei tyylisuuntana tuohon aikaan vielä ollut kovimmassa huudossa. Alamäki oli alkanut. Keikoille ei enää tullut samalla lailla porukkaa kuin aiemmin, eikä levytkään myyneet kuin kahden ensimmäisen kohdalla.

Bändi teki Coloursin jälkeen vielä levyn Emotional Playground (1991), mutta se jäi jo todella vähälle huomiolle. Metalliskene oli jo pirstaloitumassa ja muuttumassa entistä rankempiin muotoihinsa death- ja black metalin ollessa kovassa nosteessa tuolloin. Suomalaisia metallibändejä kiinnitettiin levy-yhtiöille hirveää tahtia ja useilla oli sopimus jonnekin ulkomaille. Bändit alkoivat saada klubikeikkaa ja esiintyivät jo festivaaleillakin. Metallifanit olivat täysi-ikäistymässä ja skene eli uutta vaihetta. Aika oli mennyt Stonen ohi ja bändi päätettiin laittaa telakalle.

Miehistö vaikutti myöhemmin useissa kokoonpanoissa kuten Children of Bodom, Sub-urban Tribe, Amorphis, Corporal Punishment sekä Kari Tapion taustabändissä. Stone-kokoonpanon muodostivat basistilaulaja Janne Joutsenniemi, kitaristit Roope Latvala ja Jiri Jalkanen sekä rumpali Pekka Kasari. Jalkanen erotettiin yhtyeestä vuonna 1990 ja tilalle pestattiin entinen Airdash-kepittäjä Markku ”Nirri” Niiranen.

Vahva kirja

Stone-kirja käy läpi bändin eri vaiheet melko tarkastikin, etenkin uran alkuajoilta. Stonen matkassa oli hyvin paljon tuuria ja oikeaa ajoitusta. Tuohon aikaanhan musiikkibisnes oli vielä Suomessa lastenkengissä. Bändejä ei osattu viedä ulkomaille markkinoinnista puhumattakaan. Keikoista saattoi olla vain yksi lehti-ilmoitus, jonka varaan koko kävijäpotentiaali oli laskettu. Nykypäivänä tuollainen kuulostaa riskibisnekseltä. Totta on kuitenkin, että lankapuhelinten ja kirjepostin avulla toimiessa onnistumismahdollisuudet ovat moninkerroin heikommat kuin nykyaikana.

Stone käväisi kyllä ulkomailla – ainakin Yhdysvalloissa, Tanskassa ja Virossa, mutta nämä eivät oikein johtaneet mihinkään suurempaan. Mukana oli paljon huonoa onnea sekä vääriä yhteistyötahoja. Sitten tuon ajan suomalaiskansalliseen tyyliin alettiin heti juomaan viinaa, jos vastoinkäymisiä ilmaantui.

Kirjassa on tavallaan kaksi tai kolme erillistä tarinankerrontaa bändistä. Yhdessä puhutaan bändin historiasta kronologisesti. Toisessa Stone-miehet kokoontuvat viime vuonna Keravalla rumpali Pekka Kasarin kotiin istumaan iltaa kuunnellen musiikkia, jutellen bändiajoista, saunoen sekä syöden ja juoden hyvin. Mukana Keravalla ovat lisäksi tuottaja ja studioguru Mikko Karmila sekä entistä Stonen tekniikan henkilökuntaa. Kolmannen tarinan kirjoittavat suomalaiset metallimuusikot, joilta on kysytty Stonen merkityksestä musiikkiin sekä omakohtaisia Stone-muistoja vuosien takaa. Nämä yhdessä luovat hyvää vaihtelua ja vuorottelua lähes kolmesataasivuiseen teokseen.

Liken Ari Väntäselta tilaama Stone-kirja lunastaa paikkansa ja täyttää tarpeensa juuri siten kuin sen pitääkin. Suomimetallin alkuaikojen historiaa käydään läpi enemmänkin ja se lienee ainakin uusille metallifaneille hyvin tärkeää tietoa. Allekirjoittaneellekin Stone-aikakautta eläneenä kirja avaa paljon uutta, mutta vielä enemmän tuttua tarinaa. Erittäin kiva on kuitenkin palata kirjan avulla menneisyyteen – noihin mielenkiintoisiin ja uutuuttaan silloin hohtaneisiin aikoihin. Teos on ennen kaikkea kertomus nuoruudeninnosta, tekemisenhalusta, uskosta itseensä ja tietysti Stone-miesten kasvutarina teinistä aikuisuuteen musiikin mukana.

Stone
Ari Väntänen

Like kustannus
Sivuja: 300


LISÄÄ JUTTUJA:

Hacksaw Ridge Temple Balls – Traded Dreams Tampere Metal Meeting