Star Wars, Episode VII – The Force Awakens

21.12.2015
Fiilis: Huojentunut

Floppaako J. J. Abrams uudella Star Warsilla yhtä pahasti kuin George Lucas edellisillä saagan elokuvilla? Kuka on Kylo Ren, ja onko Leia todella vähäneleisempi kuin C-3PO? Ja ennen kaikkea, ovatko Han Solo ja Chewbacca viimein rekisteröineet parisuhteensa? Nousu päätti ottaa asioista selvää ja kävi katsomossa uusimman Star Warsin. (Ei sisällä spoilereita!)

Uusimman Star Wars -saagan elokuvalla on väkisinkin suuret paineet kaikkien odotuksien vuoksi. George Lucasin ohjaaman alkuperäisen trilogian jälkeen tullut esitrilogia oli sellaista huttua, että oksat pois. Sitä katsoessa tuli pääasiassa vain huono olo. Kun tuli tieto siitä, että uuden trilogian avausosan ohjaisi uudet Star Trek -elokuvat ohjannut, ja allekirjoittaneen mielestä myös ryssinyt, J. J. Abrams, olin uutisesta lievästi huolestunut. Toisaalta tekoprosessin aikana oli ilmoilla kaikkea pientä lupausta; siirtyminen järkyttävästä green screenin käytöstä vanhanaikaisempiin tehosteisiin ja lavasteisiin, lupaus siitä, ettei Jar Jar Binksiä nähtäisi ja myös se, että George Lucas itse astui lopulta syrjään.

Ihmetyksekseni huomasin odottavani elokuvaa pienen positiivisen pohjavireen kanssa, mistä johtuen lähdin intoa puhkuen tarkistamaan elokuvan ihan teatteriin asti. En nyt sentään ensimmäisiin näytöksiin itseäni tunkenut, tai ilmestynyt paikalle wookieksi pukeutuneena, vaikka sellaista etäisesti taidankin hieman muistuttaa, mutta olihan tämä elokuva koettava kun se on vielä tuore! Ilmassa oli sellaista vellovaa, raskasta odotuksen tuntua, onhan The Empire Strikes Back (1980) yksi suosikkielokuviani omasta lajityypistään. Halusin tämän elokuvan olevan hyvä.

Star Wars, Harrison Ford - Han Solo

Han on täällä tänään

Yllätyksekseni ja suureksi ilokseni huomasin, että viihdyin elokuvan parissa vallan mainiosti. Koko paketti oli oikein viihdyttävästi kudottu, enkä sen koko keston aikana tuntenut tarvetta edes vilkuilla kelloa tai miettiä muita arkipäiväisiä asioita. Ensimmäinen tunti meni lähinnä hämmästellessä sitä, että hemmetti sentään, tässähän on silmien edessä uusi Star Wars -elokuva, joka ei ole – anteeksi kielenkäyttöni – paska. Puolivälin jälkeen meininki hieman lässähtää, juonikuviot tuntuvat vanhan toistolta ja asioita tapahtuu, jotta tarinaa saataisiin vietyä eteenpäin, mutta ei se nyt niin pahasti haitannut. Loppu tuntui siltä, että luodut asetelmat haluttiin vaan hoitaa pois alta ja päätökseen. Onneksi oli cliffhanger.

The Force Awakens siis näyttää ja tuntuu Star Warsilta. Ja kun sanon, että Star Warsilta, niin tarkoitan juuri niitä alkuperäisiä elokuvia, en myöhemmin tehtyjä kammotuksia. Vanhoja faneja kohtaan elokuvassa on aika paljon fan serviceä, mikä on ihan kiva, sillä on hauska nähdä vanhasta trilogiasta tuttujen hahmojen paluu, vaikka osa heistä tuntuukin tarinan kannalta melko merkityksettömiltä, kuten Carrie Fisherin Leia tai Anthony Danielsin C-3PO. Ja Peter Mayhew’n Chewbacca, no, on Chewbacca, mutta ei se mitään, me karvaturrit pidetään toistemme puolia.

Uudet hahmot tuntuvat myös sopivan universumiin oikein hyvin, pidin etenkin John Boyegan Finnista ja Daisy Ridleyn Reysta ja heidän välisestään dynamiikasta. Adam Driverin esittämä Kylo Ren oli oikein uhkaava ja mystinen siihen asti, kunnes otti kypäränsä pois päästä, jonka jälkeen tunnelma kyllä hieman latistui, ja kaveri vaikutti vain kiukuttelevalta emopojalta, jonka isä ja äiti ovat laittaneet kotiarestiin ja kieltäneet olemasta niin tuhma poika. Teki mieli lähinnä vedellä pitkin korvia.

Suurin disneymäisyys jonka elokuvasta voi onneksi löytää, on BB-8 -droidi, joka on kyllä erittäin herttainen ja sympaattinen tapaus. Kaikeksi onneksi avaruusoliot eivät puhjenneet yhteislauluun elokuvan päähahmojen ryntäillessä levottomana paikasta toiseen laulaen vuorosanojaan ja tuntemuksiaan, että kiitos tästä, Disney.

Yksi asia mikä minua alkoi hieman elokuvaa katsoessa häiritä, oli kuten jo yllä sanoin, vanhan toisto. Elokuva pyöritti hieman liikaa vanhoista elokuvista tuttuja kuvioita ja paikkoja. Aavikkoplaneetta, jep. Salakuljettajien ja eriskummallisten otuksien täyttämä juottola, juu. Planeettoja tuhoava suuri sotakone, oikea kuolontähti, selvä peli. Kaikki löytyy. No, sanotaanko nyt vaikka niin, että jos ei odota mitään kovin mullistavaa uutta, niin elokuvaan tuskin pettyy, sillä loppupuolella tapahtuvan plot twistinkin pystyy näkemään niin kovin ennalta. En muuten itkenyt, vaan naurahdin hieman, olen kuulemma kylmä ihminen tämän johdosta. Finnin tarina ja lähtökohdat toivat tosin hieman erilaista näkökulmaa elokuvaan, joka oli mukava lisä.

Kritisoin tässä nyt hieman elokuvaa, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, ettenkö olisi siitä myös pitänyt. The Force Awakens pesee kaikki esitrilogian osat kädet selän takana ja silmät sidottunakin ja on se ehkä jopa parempi kuin The Return of the Jedi (1983). Jos tämä on nyt jonkinlainen lupaus tulevien Star Wars -elokuvien tasosta LucasFilmiltä, ei Star Wars -faneilla pitäisi olla aihetta suurempaan pelkoon. Itsellä ainakin heräsi nyt melkoinen nälkä ja en malta odottaa kahdeksatta episodia.




LISÄÄ JUTTUJA:

Ulver – ATGCLVLSSCAP