Soturimunkin oppipoika

26.06.2017
Teksti:
Fiilis: Oppinut

Suomalainen lukiolaispoika kiinnostuu Shaolin kung-fusta ja lähtee hakemaan oppia Kiinasta, vaikka ei ole harjoitellut päivääkään lajia. Lähdön syyksi Joonas Tolvanen tarjoaa kirjassaan vain sen, että olisi katsonut lapsena liikaa kung-fu-elokuvia ja mieltä oli alkanut kiehtoa sumuisilla vuorilla elävä vanha mestari, jonka oppilaaksi hän haaveili pääsevänsä oppiakseen suuria elämänviisauksia. Hän ei tiennyt, eikä varmasti osannut edes kuvitella, mihin nämä unelmat hänet Kiinassa johdattaisivat.

Tolvanen kuvaa kirjassaan Soturimunkin oppipoika matkojaan Kiinaan, jonne hän matkusti ensimmäisen kerran vuonna 2007. Matkoja on kertynyt tähän mennessä yhdeksän ja hänen Kiinassa viettämä kokonaisaika lasketaan jo vuosissa. Hän on harjoitellut näiden vuosien aikana useissa kung-fu-kouluissa.

Tolvanen aloittaa kertomalla, mikä häntä odotti kun hän astui ensimmäisen kerran kung-fu-koulun portista sisään. Kuri kouluissa on hurjaa, puusängyissä ei ole patjoja, huoneiden suihkuista tulee vain jäistä vettä. Herätys on aamuisin 5.40 radiosta raikuvien kommunististen laulujen tahdissa, ja erilaiset harjoitukset kestävät läpi päivän. Ruoka on mitä on ja koulun alueelta saa poistua vain luvan kanssa. Myös ruumiillinen kuritus on käytössä, rikkomuksista rangaistaan kepiniskuilla, ja on lähinnä kiinni onnesta, kenen mestarin ryhmään pääsee, kuinka paljon väkivaltaa opettaja käyttää.

Lukiessa voi vain arvailla, kuinka innoissaan Tolvasen on täytynyt olla, että on jaksanut yhä uudestaan ja uudestaan matkustaa Kiinaan opiskelemaan lajia. Kirjan edetessä käy hyvin ilmi, ettei kung-fu ole mikään yhtenäinen kamppailulaji, vaan eri kouluissa painotetaan eri osa-alueita ja myös harjoitusmetodit vaihtelevat. Tämän jälkeen on helppo ymmärtää miksi myös Tolvanen vieraili useissa kouluissa ja etsi itselleen sopivaa mestaria opettajaksi.

Matkoilla sattui myös hullunhauskoja kommelluksia, joita Tolvanen kuvaa kirjassaan. Milloin hän päätyy edustamaan sen hetkistä kouluaan kisoissa, saaden vastaansa täysin ylivoimaisen vastustajan. Epäselväksi jää onko se suomalaista sisua vai hetken päähänpisto selvitä tilanteesta vastustajan kiveksiä puremalla, mutta hullunhauskalta tilanne lukijasta kuulostaa. Selväksi käy myös, että kiinalaiseen kylpylään mennessä kannattaa etukäteen tarkistaa millaisesta kylpylästä on kyse, ettei suurempiin vaikeuksiin joutuisi. Ja päätyy Tolvanen matkoillaan vankilaan saakka. Suurimmat kommellukset johtuvat usein kulttuurieroista ja kielimuurista.

Kirja tempaa mukaansa ja se on mielenkiintoinen katsaus kung-fun maailmaan ja Tolvasen vaiheita on riemukasta seurata. Hänen ennakkoluulottomuutensa ja neuvokkuutensa kiperissä paikoissa on kunnioitettavaa. Kirja avaa myös kung-fu-filosofiaa ja selittää soturimunkkien ja buddhalaisten munkkien eron. Ihailtavaa on kuinka nuoren pojan lähes päähänpistosta voi kasvaa vuosia kestävä kiinnostus ja omistautuminen lajiin. Tolvanen on myös yksi harvoista länsimaalaisista, joka saa opettaa perinteistä Shaolin kung-fua Kiinan ulkopuolelta, hän onkin perustanut oman Kung-fu-koulun Suomeen.

Soturimunkin oppipoika
Joonas Tolvanen

Atena
Sivuja: 223


LISÄÄ JUTTUJA:

WARHAMMER II Naisen Logiikka Metroid Prime: Federation Force