Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter

Mestarisalapoliisin saappaissa

02.10.2016
Teksti:

Varmasti kaikki tuntevat Sir Arthur Conan Doylen luoman mestarisalapoliisi Sherlock Holmesin. Salapoliisin saappaisiin on päässyt astumaan aiemminkin Frogwaren luomassa pelisarjassa ja tänä kesänä sarjaan on saatu uusi osa – The Devil’s Daughter.

Osoitteessa Baker Street 221B asustaa mestarisalapoliisi Sherlock Holmes ottotyttärensä Katen kanssa. Holmesin suhde Katen kanssa on koko pelin ajan taustalla etenevä tarina. Pääpaino on kuitenkin Holmesille tuotavien juttujen ratkaisemisessa. Pelin aikana etsitään niin kadonnutta isää kuin ratkaistaan mystistä murhaa arkeologiklubilla ja kaiken tämän taustalla ihmeteltävänä on Holmesin uusi naapuri neiti Alice, josta Kate tuntuu pitävän huomattavan paljon, mutta Holmes itse ei.

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter

Jo ensimmäisen tehtävän aikana huomasin, että pelaaminen hiirellä ja näppäimistöllä oli armottoman kankeaa tarkkuutta vaativissa kohdissa, kuten salakuuntelussa. Yritin kerran jos toisenkin saada silloin käytössäni ollutta Thrustmasteria kommunikoimaan pelin kanssa, mutta jostain syystä peli ei ohjainta tunnistanut. Kun sitten sain käyttööni Steam Controllerin, peli tunnistikin sen välittömästi ja pääsin taas jouhevammin eteenpäin.

Seuraavat kerrat sain hakata päätäni seinään pelin aikana kohtaamieni erinäisten toimintakohtausten aikana. Sen lisäksi, että ohjaaminen oli toimivallakin kontrollerilla vaikeaa, kohtaukset eivät varsinaisesti sopineet pelin muuten varsin verkkaiseen ja ongelmanratkaisukeskeiseen etenemiseen. Näissä kohtauksissa joutui varsin usein opettelemaan täysin uuden toimintamallin, jolla ei sitten myöhemmin kuitenkaan tehnyt juuri mitään.

Pelin parasta antia olivat toisaalta päättelyyn perustuvat osiot, joihin oikeastaan olisi kannattanut panostaa toiminnan sijaan vielä enemmän. Esimerkiksi johtolangoista koostuvien verkostojen muodostaminen erilaisten päättelyketjujen avulla hieroo juuri sopivalla tavalla harmaita aivosoluja. Toinen jokaisessa jutussa toistuva vaihe on hahmoprofiilien luominen, joka luo syvyyttä jutuissa esiintyviin hahmoihin.

Sherlock Holmes: The Devil’s Daughter

Frogwaren pelejä on aikaisemmin syytelty huonosta fan fictionista, mutta tämä peli ei ainakaan sorru liian suoriin ratkaisuihin, vaan pelaaja pakotetaan etsimään johtolankoja toisensa perään, jotta tarinassa pääsee eteenpäin. Pelin kaikissa jutuissa on kaksi tai useampia vaihtoehtoisia loppuja joista pelaajan tulee valita lopullinen ratkaisu. Jutun ratkaisemisen jälkeen pelaaja pääsee näkemään kuinka suuri osa muista pelaajista on päätynyt samaan ratkaisuun.

Itse nautin olostani salapoliisin saappaissa suurimman osan pelistä sen jälkeen, kun sain käyttööni Steam Controllerin. Vain joka jutun pakolliset toimintakohtaukset aiheuttivat päänsärkyä. Muuten pelaaminen oli pääasiassa johtolankojen etsimistä, ongelmanratkaisua ja päättelyä, mikä teki pelistä kuitenkin mielekkään, joskin se jäi verraten lyhyeksi vain viiden jutun pituisena. Voisin kuitenkin väittää, että tämän tyyppinen peli toimisi jopa paremmin point-and-clickina.

SHERLOCK HOLMES: THE DEVIL’S DAUGHTER

Genre:
Ikäraja: 16
Frogwares
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PS4, XBOX
Pelattu: Pelin läpäisyyn meni teknisten ongelmien ratkaisun jälkeen parisenkymmentä tuntia.


LISÄÄ JUTTUJA:

Itämeren Auri Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana