Shadow Warrior 2

Demonien silpomisen jalo taito

Shadow Warrior on 3D Realmsin alunperin vuonna 1997 julkaisema FPS -peli, joka nousi kulttimaineeseen Duke Nukem 3D:n vanavedessä. Legendaarisella Build -moottorilla tehty peli julkaistiin sittemmin myös Steamin alustalle Classic Redux liitteillä, johon oli koottu kaikki alkuperäistä peliä seuranneet lisäosat. Vuonna 2013 peli koki uudelleen julkaisun Flying Wild Hogin suunnitelemana ja Devolder Digitalin julkaisemana. Rebootti säilytti alkuperäisen pelin kaksimielisen ja juustoisen huumorin, sekä 90-luvun toimintaelokuvien fiiliksen, saaden hyvin positiivisen vastaanoton. Tänä vuonna Flying Wild Hog julkaisi odotetun jatko-osan, Shadow Warrior 2, joka jälleen teemallisesti säilyttää esikuvansa erinomaisuuden, mutta pelillisesti lähtee tutkimaan uusia vesiä.


Tarina, joka alkaa viisi vuotta edellisen osan tapahtumien jälkeen kun Lo Wang on suorittamassa tehtävää Yakuza -pomolle, saa yllättävän käänteen ja kaikki eskaloituu jälleen kerran taisteluksi koko maailman pelastamisesta. Avauskohtaus lähtee käyntiin täydellisesti Stan Bushin The Touch -biisillä, jonka joku saattaa muistaa vuoden 1986 Transformers elokuvasta. Pelin oma soundtrack on muutenkin varsin erinomainen ja toinenkin Stan Bushin erityisesti tätä peliä varten tekemä kappale kuullaan pelin aikana.

Avointa ninjailua

Shadow Warrior 2 eroaa pelimekaniikaltaan melkoisesti edellisestä osastaan. Ensinnäkin pelimaailma on puoliavoin ja niin sanotusta quest hubista matkustetaan erinäisiin isompiin karttoihin. Ja kyllä, pelissä tehdään tehtäviä joita erinäiset npc -hahmot antavat. Jokaiseen karttaan voi myös palata vapaasti remuamaan tehtävien jälkeenkin ja grindaamaan hyvää saalista. Kartat itsessään ovat täysin avoimia, ja pelihahmolla pystyy hyppimään käytännössä minne vain, hieman uuden Doomin tyyliin. Tuplahypyillä ja dasheilla Lo Wang liitää kuin aito ninja ikään. Myöskin putoamisvahinko on poistettu pelistä kokonaan ja eeppisiä syöksyjä voi tehdä huimista korkeuksista.

Tehtävien tekemisen ja avoimen pelimaailman lisäksi pelissä on muitakin rpg -elementtejä. Hahmo nousee tasoja kokemuksen karttuessa ja taitopisteillä voi ostaa erinäisiä kykyjä ja parannuksia. Jos nyt alkaa jo kuulostaa hyvin paljon siltä että Shadow Warrior 2 on lainannut jotain Borderlandsista, niin paras on vielä tulossa. Aseita pelissä on nimittäin lähes 80 erilaista, ja jokaiseen aseeseen saa kiinni yhteensä kolme erilaista päivitystä, joita onkin sitten aivan järjetön määrä elementaalivahingoista, räjähtäviin luoteihin ja dual wieldiin. Asekombinaatioita on siis paljon. Aseet ja päivitykset putoilevat sattumanvaraisesti vihollisilta, ja osan niistä saa vain tiettyjä tehtäviä suorittamalla tai ostamalla. Vihollisilta putoilee myös tavaran lisäksi rahaa jolla voi kahdelta eri kauppiaalta ostaa aseita, päivityksiä ja kykyjä. Kauppiaat toki myös ostavat turhan tavaran pois jotta tavaravalikko pysyy edes jotenkin järkevänä.

Verta ja suolenpätkiä

Päivitys- ja asesysteemi on hauska, mutta takertuu yleiseen ongelmaan. Monesti varsinkin pelin alussa ja pienimmillä tasoilla päivitykset ovat hyvin minimaalisia. Yksi prosentti vahinkoa tai kaksi luotia lisää lippaaseen ei kauheasti motivoi, varsinkin kun vastaavia palikoita saattaa yhden kartan aikana tippua parisenkymmentä. Päivityksiä voi vaihtaa aseisiin lennosta, eli sinänsä ei tarvitse miettiä niin tarkkaan alussa mitä mihinkin laittaa, mutta systeemi tuntuu välillä hieman tylsältä. Lisäksi mahdollisuus vaihtaa päivityksiä käytännössä milloin vain aiheuttaa toisen ongelman, josta kerron kohta lisää.

Vihollisia pelistä löytyy laaja skaala demonipupuista ja yakuzasta aina valtaviin hirviöihin. Myös viholliset on randomoitu, ja esimerkiksi Diablosta tuttuun tapaan osa vihollisista on erikoisempia ja muita vahvempia. Näillä erikoisvihollisilla on aina joitain vastustuskykyjä eri elementtejä vastaan. Luonnollisesti kovemmilta vastuksilta myös putoaa enemmän tavaraa. Ongelmaksi kuitenkin nousee elementtijärjestelmä. Aseisiin laitettavia elementaalipalikoita kun voi vaihtaa lennosta. Kentän loppupomo sattuu olemaan immuuni jäälle ja vahingoittuvainen tulelle? Noh, valikko auki, peli pauselle ja vaihdetaan parhaaseen aseeseen tulipalikat kiinni. Tämä tekee käytännössä koko systeemistä täysin turhan. Eri asia toki jaksaako kukaan olla koko ajan näin tekemässä. Fakta on kuitenkin, että koko homma tuntuu tämän takia hieman väkisin tekaistulta patentilta, jolla ei lopulta ole mitään käytännön merkitystä pelissä. Lisäksi yhtään isommilla vaikeustasoilla vihollisista tulee todellisia luotisieniä, eli yhteen viholliseen saa upottaa puolet ammuksistaan saadakseen sen hengiltä, mikä on pidemmän päälle hyvin turhauttavaa ja syö aseiden tuntumaa melkoisesti.

Graafisesti peli on todella näyttävä, ehkä jopa liiankin. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että pelissä on paljon partikkeliefektejä. Siis todella paljon. Välillä tuntuu ettei taistelussa tiedä yhtään mitä tapahtuu koska ruudulla lentää verta, tulta, jäätä, myrkkyä ja ties mitä eritteitä. Näyttää hienolta, mutta häiritsee pelikokemusta hieman. Muuten grafiikka on erinomaista ja todella sulavaa. Kenttien, vihollisten ja aseiden yksityiskohdat ja värit nousevat esille hyvin miellyttävästi. Vihollisten vahingonmallinnus on myös mainittavan arvoinen asia. Viholliset nimittäin leviävät hyvin tyydyttävästi palasiksi dynaamisesti sen mukaan miten miekalla tai moottorisahalla niihin sattuu osumaan. Kunnon verimässäilyt on siis taattu asia.

Hiotusta grafiikastaan huolimatta Shadow Warrior 2 myös pyörii erinomaisesti. Kaikki asetukset täysillä peli pyöri testikoneella niin yksin kuin moninpelissäkin tasaiset 60fps kaikissa tilanteissa. Hieman vanhemmallakin raudalla peli pyörinee siis pelattavasti. Asetuksia pystyy säätämään todella kattavasti ja myös field of view -säätö on huomioitu, mikä on todella hyvä nopeatempoisessa FPS -pelissä.

Kaksin aina verisempi

Yksinpeliltään ja juoneltaan peli on aika nautittava kokemus, erityisesti huumorinsa vuoksi, mutta moninpelissä hauskuus nousee potenssiin. Kuten vaikkapa Borderlands, on Shadow Warrior 2 totaalisen hilpeää kaaosta moninpelinä moodissa, missä pelin tarinan voi pelata läpi yhdessä ystävien kanssa aina neljään pelaajaan saakka. Yksi pelin valteista onkin uudelleenpelattavuus. Hahmon taso saati aseiden lisäosat eivät yhdellä läpipeluulla tule lähellekään täyteen, ja uuden pelin voi aina aloittaa vanhalla hahmolla. Täten houkutus aloittaa uusi peli vaikeammalla vaikeusasteella tai moninpelinä on suuri, varsinkin kun vaikeuden kasvaessa myös vihollisilta tippuvan saaliin laatu nousee.

Shadow Warrior 2 on erinomainen jatko-osa pelisarjalle, mutta samalla hyvä irtiotto perinteisestä FPS-genrestä. Shoot and loot -tyylinen puoliavoimen pelimaailman malli sopii yllättävän hyvin peliin, ja vaikka ihan Borderlandsin kaltaiseen tarinaan ja hahmoihin ei päästä, on mukana kuitenkin muistettavia hahmoja ja hauskaa tarinankerrontaa sekä välillä jopa varsin eeppisiä kohtauksia. Ilman ongelmia ei kuitenkaan päästä, sillä looting -systeemin hieman liian min-max -pelityyliin kallistuva asepäivitysmekaniikka käy helposti tympeäksi, mikäli aseiden jatkuva optimointi ei kiinnosta. Lisäksi jo aiemmin mainittu elementaalivahinko tuntuu hieman väkinäiseltä ja viholliset toisinaan liian kestäviltä, mikä kuten jo aiemmin mainitsin, tekee aseista välillä tehottoman tuntuisia. Pienistä heikkouksistaan huolimatta Shadow Warrior 2 on kuitenkin lopulta todella hauska peli johon saa helposti upotettua rahansa edestä aikaa, varsinkin kun kyseessä ei ole täysihintainen tripla-A julkaisu. Huono huumori kukkii ja suolenpätkät lentelee, mikäs sen parempaa! Alta voi vielä fiilistellä Stan Bushin Warrior-biisillä, jonka tahtiin kelpaa silpoa demoneita verimössöksi.

Shadow Warrior 2

Genre: FPS
Ikäraja: 18
http://shadowwarrior.com
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PS4, XBOX
Pelattu: Yksinpeli kahdesti läpi ja co-op moninpeliä useampi tunti


LISÄÄ JUTTUJA:

Baarien mies – M.A. Numminen Lopotti – Tommi Kinnunen Pedro Sartori do Vale: DOIS