Scandinavian Music Group – Baabel

05.01.2016
Teksti:
Fiilis: Vieraantunut

Alussa oli Ultra Bra, sähkökitara ja banjo. Niistä Scandinavian Music Group on vuoron perään poiminut polkunsa varrelta aineksia identiteettiinsä ja ulosantiinsa. Kohta neljätoistavuotias yhtye on kuitenkin hiljattain alkanut vaikuttaa flegmaattiselta ja väsähtäneeltä. Vaikka kitaristi Joel Melasniemi kuvailee ryhmän kahdeksatta pitkäsoittoa ”häpeilemättömän taiteelliseksi”, toisenlaisella sovituksella osa kappaleista paljastuisi hävyttömän suoraksi radioiskelmäksi.

Myönnetään. Lopetin yhtyeen kuuntelemisen aika lailla silloin, kun Casablanca-single soi radiossa ja silloisten varhaishipstereiden mielestä oli muodikasta puhua ranskaa. Vaikka Scandinavian Music Group onkin aina edustanut tietyntyyppistä seesteisyyttä, utuisensavuisesta uutuusalbumista on kertakaikkisen vaikea löytää tuttua tarttumapintaa, kun angstisen räkäinen kitara (100 km Ouluun), voihkiva banjo (Näin minä vihellän matkallani), raastava sisäinen tunnemyrsky (Ei mun oo hyvä olla yksin) ja jopa säähavainnot (Rauhan laulu) puuttuvat. Mitä tarjotaan vaihtoehtona?

Baabel sukeltaa kultaisen 80-luvun hattaraisten slovarien ja upbeat-rytmisten kimmeltävien värivalolattioiden maailmaan. Nimikkoraita Baabel aloittaa levyn lupaavasti kiihkeällä funk-kitaralla, mutta jo kolmanteen kappaleeseen ennättäessä lievä tylsistyneisyys alkaa heräilemään. Suoraviivainen bassolinja tekee Jättiläisestäkin kovin velton, vaikka groovea pyritäänkin vauhdittamaan tamburiinin voimin. Taitavalle yhtyeelle kappaleet tuntuvat liian toistensa kaltaisilta ja yksitoikkoisilta. Tämä korostuu etenkin musiikkivideonkin saaneessa Suurin rakkaus -singlessä, jonka kuorrutuksena maaniset halleluja-huudahdukset vaikuttavat jokseenkin pakotetuilta. Laulaja-sanoittaja Terhi Kokkosen kiintiökulttuuriviittaukset esimerkiksi Ikarokseen, joka nimikkokappaleessaan on päissään ja yhtä hukassa kuin muinoin aurinkoon lentäessään, tai häikäilemättömään House of Cards -pariskuntaan fanfictionbiisissä Frank & Claire, tuntuvat nyt jostain syystä rasittavilta ja liian tarkoituksella haetuilta.

On levyllä kuitenkin satunnaisia valonpilkahduksiakin. Soulin lähettiläänä toimiva Tuomo Prättälä vierailee albumilla ja hykertelee herkullisesti tuulisen tunnelin pohjalta. Tyhjälle taivaalle viehättää kansallisromantiikallaan, eteerisyydellään ja kaikupohjallaan. Sido tiukempaan kuulostaa kurinalaisine stemmoineen PMMP:n melankoliselta ja hieman toivottomalta myöhäistuotannolta. Tarttuva melodia ja keijukaismaiset ääniefektit koristavat ja pehmentävät Jos olen rehellinen -raidan kipeää sanomaa.

Jos olen rehellinen, en ajatellut olla näin uskollinen. Minulle Baabel on kuin hissimusiikki kerrosten vaihtuessa tai aaltojen liplatus mökkilaiturilla. Se edustaa miellyttävää, muttei mieleenpainuvaa taustalla avautuvaa äänimaailmaa.

Baabel
Scandinavian Music Group

Sony Music
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Children of Bodom, Medeia, Ensiferum Oulu Areena Tappavat kädet – Leo Kuikka Toinen Minussa