Roky Hill And the Garden of Daggers – Between the Sessions

Multi-instrumentalistien temmellyskenttä

23.05.2016
Teksti:
Fiilis: Yllätetty

Juuri kun luulin, että kaikki musiikki on jo kuultu, tulee vastaan erittäin väkevän oloinen monia eri genrejä toimivaksi elektroniseksi kokonaisuudeksi niittaava tuttavuus, tamperelainen Roky Hill And The Garden Of Daggers.

Bändi kertoo muodostuneensa vähän vahingon kautta, toisten äänityssessioiden lomassa havaittiin musiikin olevan liian erilaista kuin oli tarkoitettu. Luotiin uusi poppoo ja uusi genre, ja aloitettiin puhtaalta pöydältä. Vastaavanlaisia vahinkoja saisi sattua useamminkin, sen verran ovat tähtien asennot olleet kohdillaan. Taiteilijanimellä Roky Hill kulkeva nokkamies kasasi ympärilleen ryhmän lahjakkaita musiikin moniosaajia: laulajia, multi-instrumentalisteja sekä kuvataiteilijoita. Lopputuloksena on kaiken kaikkiaan aivan mainio albumillinen synkähköä elektronista musiikkia, jossa eri genret paiskaavat kättä sulassa sovussa.

Vaikutteita Between The Sessions -debyyttilevyllä kuuluu muiden muassa sellaisista suunnista kuin The Prodigy, Massive Attack, Nick CaveBohren & Der Club Of Gore ja Jukka Nousiainen. Välillä teknoillaan ja toisessa hetkessä kolistellaan synkissä tunnelmissa. Valssiakin sanotaan levyllä olevan – ja kyllä – Waltz Of A Vampire alkaa kovinkin valssahdellen.

Levyn korkkaava Life Support jytisee määrätietoisesti eteenpäin kera mainion melodian. Crisis That Comes -siivua sen sijaan voisi luulla nopeasti tsekattuna The Prodigyn irstaaksi Smack My Bitch Up -hittiveisuksi, mutta pian huomaa olevansa toisessa seurassa. Holy puolestaan on synkempää rytkytystä hieman ahdistavankin teollisen tunnelman siivittämä viipale. Kolmen kärki on sijoitettu heti levyn alkuun, sitten meno hieman taantuu, vaikka tässäkään vaiheessa mistään kyllästymisestä ei pääse sanomaan.

Materiaali soljuu mukavasti eteenpäin aiheuttaen mielihyväntunnetta. Kerrankin on osattu yhdistää oikeat rakennuspalikat toisiinsa. Between The Sessions paranee useamman soiton myötä ja mitä isommalla soittaa sitä paremmalta se kuulostaa.

Levyn päättävään ambientmaiseen tummaan Sonogeneticsiin ei tunnu tulevan loppua lainkaan. Tunnelma vie mielen syvyyksiin ja avaruuden laitamille. Raidan soidessa loppuun, kellotaulu näyttää pätkän yli 18 minuuttia, vaan ehdottomasti jokainen kappaleeseen käytetty sekunti oli omiaan tuomaan esiin juuri sitä sfääriä kuin pitikin. Sonicgeneticsissä yksinkertaisuus on kauneinta.

Between The Sessions on yllättävän vahva kokonaisuus afronica-tyylin musiikkia, josta löytyy mausteita aina industriaalisesta metallista tanssittavampaan sykkeeseen. Genreuskovaisille levy ei välttämättä sovi, eikä raskaan rockin ja metallin tosifaneille, sen sijaan avarasydämisille sekä moderneille ihmisille voisin suositukseni osoittaa varauksettomasti.

Between the Sessions
Roky Hill And the Garden of Daggers

Rad Rec
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Ville Vuorenmaa Remu Aaltonen, Vapriikki, Hurriganes Tom of Finland