Rock´n rollin tulevaisuus – Onko sitä?

05.06.2017
Teksti:

Elektroninen tanssimusiikki sekä rap hallitsevat soittolistoja ja suuria festivaalilavoja, internet ja sosiaalinen media helppoina markkinointikanavina ovat moninkertaistamassa kilpailua ja levy-yhtiöt takovat vain kuumaa  rautaa, joka tällä hetkellä on kaukana rockista. Onko vuonna 2017 eteenpäin puskevilla bändeillä Mount Everestin kokoinen este rocktähteyden tiellä?

”I don`t wanna be a rock n roll star. Just wanna play my honky guitar. I don`t give a damn to fortune and fame. Just wanna do this in my own way.”
Näin kuului Kouvolasta ponnistaneen hardrock-yhtye Peer Güntin vuonna 1985 julkaistun debyyttialbumin ensimmäisen kappaleen kertosäe. Halusivat tai eivät, yhtye oli vuotta aikaisemmin voittanut Rockin SM-kilpailut. Peer Günt ja Pauli Hanhiniemen luotsaama Kolmas Nainen päätyivät tasapisteisiin, mutta lopulta Kouvolan kolmikko julistettiin voittajaksi. Rockin SM oli 1980-luvulla todella suosittu kilpailu ja ponnistuslauta bändeille matkalla kohti ammattilaisuutta aikana, jolloin vain live-esiintymiset ja niiden kautta leviämään lähtevä puskaradio oli ainoita keinoja bändille tehdä olemassaoloaan tiedettäväksi. Muun muassa myös sellaiset suomirockin nimet kuin Ratsia (1979), Hassisen Kone (1980), (1982) ja Anssi Kela (Pekka ja Susi -yhtyeessä 1993) ovat uransa alussa hakeneet vauhtia kilpailusta. Kolmannen sijan saavuttanutta Yötä lukuun ottamatta kaikki muut edellä mainitut voittivat kilpailun tai oman sarjansa.

Noista ajoista on kuitenkin kauan ja maailman muuttuessa myös viihdeteollisuuden kenttä on muuttunut. Nuoria bändilupauksia kehittävän, alkuvuodesta yhteistyökumppanuuteen manageri Jani Wilundin ja ohjelmatoimisto NEM Agencyn kanssa ryhtyneen Turku Rock Academyn toiminnanjohtaja Tomi Arvaan mielestä markkinoinnissa vanha keino on kuitenkin parempi, kuin pussillinen uusia.

– Työnteon merkitys on aina tärkein. Nykyään se on hämärtynyt kisaformaattien ja internetin takia, joita pitkin voi päästä eteenpäin, mutta kova ja pitkäjänteinen duuni on se ainoa tie. Internet on tehnyt musiikin julkaisemisen ilman kritiikkiä liian helpoksi, tarjonta on mennyt vähän yli äyräiden ja suuri osa siitä on melko luokatonta.  Ne bändit pääsevät yleensä pitkälle ketkä promotoivat itseään ahkerasti ja monipuolisesti. Bändissä olisi tärkeää olla yksi henkilö, joka on kiinnostunut ulkomusiikillisista jutuista ja osaa hoitaa niitä.

Arvas näkee, että sosiaalinen media ja internet ovat vääristäneet työnkuvaa ja vieroittaneet aloittelevat bändit tärkeimmästä.

– Nykyään sähköpostit hoitavat yhä useammin puhumisen. Se on persoonatonta ja etäistä toimintaa. Kuvitellaan, että se riittää, mutta kasvotusten verkostoituminen on aina tehokkainta. Samassa kehitysvaiheessa ja samanlaista musiikkia soittavien bändien keikoilla käyminen on verkostoitumista parhaimmillaan. Pitää liikkua siellä missä muutkin bändit ja alan ihmiset ovat.

Artistit hot rock´n roll not

2000-luvulla internet valloitti kotitaloudet ja romahdutti cd-levymyynnin. Tämä muutti musiikkibisnestä niin, että live-esiintymisten lipputuloista tuli kaikki kaikessa liiketoiminnan kannattavuudessa. Ihmisten kuunnellessa musiikkia pääosin vain suoratoistopalveluista pitää bändien saada keikkoja ja täyttää ne maksavalla yleisöllä. Suurin musiikin suoratoistopalveluista on Spotify, jolla on ilmais- ja maksullinen versio yhteenlaskettuna yli 100 miljoonaa käyttäjää maailmassa.

Spotify julkaisi alkuvuonna tilaston kuunnelluimmista kappaleista uudenvuodenaattona 2016. Maailmanlaajuinen kärki artistien osalta kuului  The WeekndThe Chainsmokers, Clean Bandit ja Justin Bieber. Kolme ensin mainittua löytyi myös Suomen top-10-listalta. Seitsemän muuta Suomessa kuunnelluinta olivat seuraavien artistien käsialaa: Arttu Lindeman, Mikael Gabriel, Profeetat, Burak Yeter, Roope Salminen & Koirat, Nikke Ankara ja Steve Aoki. Jokainen näistä artisteista edustaa joko kevyttä poppia, rap-musiikkia tai elektronista tanssimusiikkia EDM:aa.

Isoimmat festivaalit panostavat siihen musiikkiin, joka tänä päivänä vetää suuret massat liikkeelle.

 

Tarkasteltaessa kotimaisen festivaalitarjonnan kautta mikä musiikkigenre tänä päivänä on pinnalla, päädytään samanlaiseen havaintoon. Ruisrock ja Provinssi (entinen Provinssirock) ovat Suomen kesän perinteikkäimpiä festivaaleja. Kolme vuosikymmentä taaksepäin katsottaessa, esiintyi näillä kahdella festivaalilla mm. seuraavia nimiä: Gary MoorePublic Image Ltd, Billy Idol, NirvanaRamones ja Iggy Pop. Myös lähes kaikki nimettömämmät esiintyjät olivat silloin enemmän tai vähemmän rockhenkisiä. Pikakelaus vuoteen 2017 ja ainoat rocknimet Ruisrockissa ovat Popeda plus kolme Turku Rock Academyn nuorta lupausta. Provinssissa edustus on vahvempi, mutta kuitenkin yli puolet nimistä ovat aivan jotain muuta kuin rockia tai heavya.

Arvas tyrmää ajatuksen, että keikkailumahdollisuuksien puute uusilla bändeillä olisi syynä rockmusiikin tämän hetkiseen asemaan populaarimusiikin kentällä ja näkee myös valoa tunnelin päässä.

– Mielestäni Turussa on todella hyvä tilanne keikkapaikkojen suhteen, olen 30 vuotta kiertänyt paikkoja  ja koskaan ei ole ollut enempää, kuin nyt. Täällä on tasokkaita ja erikokoisia paikkoja kaiken tasoisille bändeille. Saman on huomannut myös muualla Suomea kiertäessä. Meillä on Turku Band Festival täynnä pelkästään paikallisia nimettömiä bändejä ja se on vuosi vuodelta kasvattanut suosiotaan. Bänditoiminnan noustessa varmasti herää myös promoottorien mielenkiinto.

Myös tapahtumajärjestäjä LHFK Eventsin markkinointi- ja mediavastaava Laura Salojuuri näkee kasvualustan ja keikkamahdollisuudet nuorille bändeille riittävänä. Omassa työssään Salojuuri festivaalien järjestämisessä pyrkii tarjoamaan monipuolista musiikkitarjontaa. Salojuuri olikin ideoimassa salolaiselle Outfox-festivaalille avointa What Does The Fox Say bändikilpailua, jonka neljä parasta pääsee kesällä soittamalla setin festivaalilavalla.

– Pienemmän skaalan tapahtumia kyllä löytyy, joista nuoret bändit pääsevät ponnistamaan. Meidän kilpailussamme ei ollut vaatimuksia valmiista materiaalista tai muustakaan. Idea lähti, kun saimme kyselyjä bändeiltä esiintymismahdollisuudesta festivaaleilla. Halusimme tarjota mahdollisuuden: vaikka ei pääsisikään neljän parhaan joukkoon, saisi luotua nostetta omalle bändilleen.

6G yhtyeen laulaja Matias Haikonen näkee tärkeäksi tarjota ihmisille jotain ennenkuulumatonta ja täyttää sopiva tyhjiö markkinoilla. Kuva: Nea Ahtiainen

 

Arvas kumoaa väitteen etteikö nuoria enää kiinnostaisi rock n roll ja allekirjoittaa tämänhetkisen musiikkitrendin luoman vaikeuden rockyhtyeille asettaa nahkabootsia menestyksen oven väliin ja kävellä sen läpi kirkkaampiin valoihin.

– Eivät bändit mihinkään ole kadonneet, mutta tällä hetkellä ne ovat vähän paitsiossa esillepääsyn vaikeuden vuoksi. Tuottajat, keikkamyyjät ja promoottorit, joiden kanssa olen jutellut ovat samaa mieltä EDM:n ja rap-musiikin hallinnasta musiikkiteollisuuden tämän hetkisessä aaltoliikkeessä. Artistius on  tämän päivän juttu, eivät bändit. Levy-yhtiöt eivät tee työtä rakkaudesta musiikkiin vaan excelilla. Vedetään niitä naruja, mistä raha tulee ja bändit odottavat vuoroaan. Levy-yhtiöt eivät juurikaan bänditoimintaa tue, päästäkseen eteenpäin pitää olla hyvin valmis pakkaus. Kysynnän ja tarjonnan sektori on entistä kapeampi kuin ennen, mikä on surullista musiikin monipuolisuuden kannalta.

Rakkaus lajiin on kuljettava voima

Kuten monessa muussakin asiassa, intohimo tekemiseen ja rakkaus työhön ovat valtteja myös bändeille, jotka tämän päivän muotivirtauksia uhmaten taistelevat tietään ammattilaiseksi. Salosta ponnistava, parikymppisten nuorukaisten muodostama pop rockia soittava 6G oli yksi niistä neljästä onnekkaasta, jotka Outfoxin bändikilpailun kautta pääsevät esiintymään itse festivaaleilla. Aluksi lainakappaleita esittänyt yhtye siirtyi omaan tuotantoon ja on julkaissut jo kaksi ison tuotantobudjetin singlejulkaisua. Nykyisessä kokoonpanossa bändi on ollut koossa kolme vuotta. Laulaja Matias Haikonen ja rumpali Jere Nieminen nauttivat bändielämästä päivä kerrallaan ja pitävät soittamisen mielekkyyttä päällimmäisenä asiana.

– Ilman ihmisiä, jotka tahtovat meitä livenä kuulla ei olisi keikkoja ja iloa jaettavana tai koettavana ihmisistä välittyvää hyvää fiilistä, kun esiinnymme heille. Suurin motivaatio on siis esiintymishalu, ihmisten ilo ja rakkaus musiikkiin, Nieminen kiteyttää.

Haikonen on samaa mieltä, miten suuri palkinto yleisön iloinen reaktio on.

– Parasta on se, kun huomaa ihmisten laulavan oman biisin sanoja keikalla. Silloin tulee tunne, että on tehnyt jotain oikein.

Kaikesta päätellen rock´n roll ei ole menneisyyden henki jonottamassa hautakiveään ja vuoroa ryömiä unohduksen kuoppaan. Se odottaa sivussa kärsivällisesti aikaansa nousta jälleen musiikkimaailman valtaistuimelle. Vanhojen konkarien poistuessa parrasvaloista, tulee uusia soihdunkantajia valmiina tarttumaan kitaraan ja nousemaan lavalle mustan vahvistinmuurin eteen puhuttelemaan yleisöä selkäytimeen porautuvalla soundilla, joka on soinut läpi vuosikymmenten eikä vaikeinakaan aikoina suostu hiljenemään.

”We are sons of devil, we are blood on the stage. You can love us you can hate us but we`ll never go away”

Mötley Crüe White Trash Circus




LISÄÄ JUTTUJA:

Tummilla seinillä kirkkaat ikkunat