Resident Evil Revelations

Uudelleen ja uudelleen julkaistua laivailukauhua

Meininki kuin ruotsinlaivalla, kun bioterrori-infestaatio valtaa Queen Zenobia nimisen vanhan risteilyaluksen Resident Evil Revelationsissa, joka on jo toistamiseen tehty HD-päivitys alkuperäiselle pelille ja on julkaisu nyt uusimmalle konsolisukupolvelle. Nousun arvostelussa pelin PS4-versio.

Fiilistelimme viimeksi Resident Evil -sarjan seurassa uusimman osan Resident Evil 7 tiimoilta, joka oli yksi parhaita ja tunnelmallisimpia survival horror -pelejä joita allekirjoittanut on ikinä pelannut. Pelin kehittänyt Capcom on kunnostaunut (tai syyllistynyt, riippuu varmaan vähän, että keneltä kysyy) julkaisemalla tasaisin väliajoin päivitettyjä versioita vanhoista peleistään uudemmille alustoille.

Näin on käynyt myös nyt arvosteltavana olevan Resident Evil Revelationsin kanssa, joka on alunperin julkaistu vuonna 2012 Nintendon 3DS-käsikonsolille. Vuotta myöhemmin siitä julkaistiin HD-versio silloiselle konsolisukupolvelle ja nyt neljä vuotta myöhemmin on tullut uuden päivityskierroksen aika. Kerrottakoon se myös julki, että itse en ole aikaisempia 3DS- tai PS3/WiiU/X0-versioita pelannut, joten koko peli oli minulle uusi kokemus.

Aikoinaan Resident Evil Revelations muutti sarjan suuntaa takaisin sinne alkuperäisten Resident Evil pelien selvitystymiskauhun suuntaan, kun se oli koko ajan alkanut lipsumaan toiminnallisemmaksi uudempien pelien myötä. Tämän johdosta hyppäsinkin mahdollisuuden tarjoutuessa mielenkiinnolla tämän aiemmin ohi jääneen tapauksen pariin.

Nightmare – Painajainen merellä

Ei hätää, sillä vaikka kauhistuttavasta kauhusta onkin kyse, niin kyseessä ei ole mikään Salkkarit-peli vaikka sellaisella leikittelinkin väliotsikossa. Edes Capcom ei ole rohjennut sukeltaa niin syviin ja synkkiin kamalan kauhun vesiin.

Resident Evil Revelationsissa pelaaja hyppää BSAA:n (Bioterrorism Security Assessment Alliance) agentin, aiemmista osistakin tutun, Jill Valentinen ja Chris Redfieldin sotilassaappaisiin. Ajallisesti tapahtumat sijoittuvat jonnekin Resident Evil 4 ja Resident Evil 5:n välimaastoon, joka on myöskin käsittääkseni sitä aikaa, kun pelisarja alkoi karistelemaan kauhuelementtejä harteiltaan toiminnallisempien suuntien tieltä.

Pääasiallisesti pelin tapahtumat sijoittuvat Queen Zenobia nimisen vanhan risteilyaluksen ahtaisiin käytäviin, jotka muistuttavat hyvällä tavalla alkuperäisen RE:n goottilaistyylistä kartanoa. Siellä tietysti on edessä biologisten hirviöiden epidemian puhkeaminen ja kaikenlaisia nimettömia kauhuja vastaan taistelu, kuten arvata vaan saattaa. Tällä kertaa pelihahmojen ollessa taas ison globaalin organisaation eliittisotilaita on se mielenkiintoinen Resident Evil 7:sta löytynyt henkilökohtaisemman kauhun tunne ja samaistuminen poissa, kun hahmo ei olekkaan kuin kuka tahansa mattimeikäläinen.

Yksi seikka mistä en niin hirveästi innostunut, oli se, että tarina hyppii useampien hahmojen, tapahtumapaikkojen ja jopa aikojen välillä. Peli on pilkottu useampaan TV-sarjamaiseen episodiin ja näiden kanssa pomppiminen tuntui etenkin alkuun hyvin sekavalta. Turhautuneisuus kuitenkin katosi loppua kohti, kun juonellisia lankoja aletaan puimaan yhteen ja kokonaisuus valkenee selkeämmin. Tilkkutäkkimäinen juoni on kuitenkin ehkä pelin suurimpia ongelmia, vaikka sen kanssa pystyykin elämään.

Ottamatta sen enempää kantaa rakenteeseen, muuten juonikuviot vastaavat aika pitkälle sitä mitä aiempien Resident Evil -pelien pohjalta voisi odottaakin. Dramaattisia käänteitä, paljastuksia, petoksia ja sen sellaista. Suurimmat juonenkäänteet pystyykin jo melkein keksimään itse, ennen kuin ne varsinaisesti paljastetaan, mutta ehkä se onkin osa tarinan viehätystä. Kaikenkaikkiaan tarina on ihan hauskaa “zombisaippuaoopperaa”, jos nyt tällaista lakonista termiä haluaa käyttää, vaikka eihän tässä pelisarjassa ole tainnut varsinaisia zombeja olla enää pitkään aikaan, joten se lienee hieman harhaanjohtavakin.

Resident Evil Lite

Pelin ensimmäinen versio julkaistiin jo vuonna 2012 ja se oli alkujaan kehitetty Nintendon 3DS:lle, joten se on ollut lähtökohdiltaan hieman rajoittuneempi, kuin isoille konsoleille julkaistut pelisarjan sen aikaiset osat.

Kontrollit ovat kuitenkin siirtyneet onnistuneesti padille ja ei toimivat melko pitkälle samalla tavalla kuin pelisarjan muutkin padiohjattavat pelit. Kontrollit ovat sopivat ja tarpeeksi intuitiiviset.

Pyssyillä ampuminen, etenkin tarkka sellainen, missä yritetään osua arkoihin osumakohtiin on sopivasti hankalaa ja osin myös ihan tuuripeliäkin. Tuntuu ihan luonnolliselta, ettei niitä napakymppejä vedellä ihan solkenaan, kuin taikuri kaneja hatusta. Liikkuminen ja laivan käytävillä haahuilu onnistuu myös varsin hyvin. Ja jos nyt verrataan nykyistä siihen mistä tähän ollaan tultu, niihin alkuperäisiin tankkikontrolleihin, niin en oikein keksi mitään valittamisen aihetta kontrolleista.

Alkuperäisestä kannettavan konsolin taustasta ja astetta kevyemmästä pelailusta kielii kuitenkin esimerkiksi rajoittuneempi inventaarion hallinta, jote ei varsinaisesti edes ole. Myös aiemmista osista tuttu tavaroiden yhdistelymekaniikka loistaa myös poissaolollaan.

Tavarat on nyt vain rajoitettu X-määrällisesti ja erilaisia pyssyjäkin voi olla aina vain muutama kappale mukana. Ammusten maksimimäärää voi kasvattaa löytämällä isompia ammuslaatikoita. Varsinaista survival horror -fiilistä ei oikein missään vaiheessa pääse tulemaan, koska ammuksia löytyy kuitenkin sen verran anteliaasti ja kunhan vähän katsoo mitä ampuu, ei pula pääse ikinä vaivaamaan, ainakaan pelaamallani normaalilla vaikeustasolla. Parannuspakkauksia saa myös aina lisää kun skannailee vihollisia solttujen mukana olevalla skannerilla.

Aseet ovat jakautuneet tutustu pistooleihin, konetuliaseisiin, haulikkoihin ja niin edelleen. Aseita voi myös kustomoida jonkin verran sieltä täältä löydetyillä osilla, jotka lisäävät tussareihin kaikenlaisia ominaisuuksia jotka helpottavat elämää. Aseita voi käydä vaihtamassa ja kustomoimassa varustelaatikolla, joita löytyy ripoteltuna kartalle sopivasti.

Muuten Revelations on kuitenkin päivittynyt melko hyvin teräväpiirtoversioksi. Alkuperäiset lähtökohdat voikin usein helposti unohtua, paitsi silloin tällöin peli muistuttaa niistä vilauttamalla esimerkiksi jotain todella matalaresoluutioista mössötekstuuria jos liian läheltä katsoo, eikä esimerkiksi hahmomallit aina ole parhaasta päästä. Tällaisia pieniä asioita pomppaa aina silloin tällöin silmille, mutta toiminnan tuiskeessa ne eivät juuri kerkeä häiritsemään ja tyylillisesti peli ympäristöineen näyttää kuitenkin hyvältä ja tunnelmalliselta, etenkin Queen Zenobialla seikkaillessa.

Lisärynnäköt verkossa (tai soolona)

Peli on varustettu myös erityisellä Raid-moodilla, jossa annetaan kyytiä biomonstereille joko soolona tai verkon kautta co-oppina ystävien tai tuntemattomien kanssa. Kentät ovat tuttuja yksinpelistä, mutta vihollisten sijainteja on muutettu ja muuta pientä. Myöskin pelistä tuttua Genesis-skanneria ei käytetä tässä moodissa ja hirviöiden pään päällä näkyy niiden energiamäärä.

Kentän läpäisemisen jälkeen pelihahmo saa kokemuspisteitä, jotka vaikuttavat tarjolla oleviin aseisiin, aseiden vahinkoon ja sen sellaiseen. Tässä pelitilassa aseita pystyy myös kustomoimaan ja kustomointiosia löytämään ja niitä voi myös myydä pois. Raidissa on myös erilaisia tehtäviä, joista saa myös muita lisäpalkintoja.

Kenttiä on yhteensä 20 kappaletta eri vaikeustasoilla, joten pelattavaa riittää ja Raid-moodi voikin olla varmaan ihan hauskaa jos siihen saa vaan kaverin mukaan. Yksin testatessani siitä ei kuitenkaan juuri saanut mitään irti ja tuntui vähän turhaltakin, vaikka voin kyllä ymmärtää pelimoodin potentiaalisen koukun unlockien, päivitysten ja kaikkien tehtävien suorittamisten suhteen.

Hauska risteily

Resident Evil Revelations oli varsin mainio kokemus ja hyvä Resident Evil -peliksi. Sen seurassa viihtyi oikein hyvin sen yksinpelikampanjan kerran, joka normaalilla vaikeustasolla ei turhauttanut liiaksi ja eteni sopivalla tahdilla. Lisää peliaikaa saisi toki keräämällä kaikki kustomoinnit, unlockaukset ja pelaamalla vaikeammilla vaikeustasoilla.

Tallennuksessa näkyvä kello sanoo pelini kestäneen noin kahdeksan tuntia, mutta kun siihen otetaan mukaan kuolemat ja muut ollaan varmaankin siellä 10 – 11 tunnin paikkeilla, mikä toki sanoo, ettei peli ole mahdottoman pitkä, mutta toisaalta eipä käynyt aikakaan pitkäksi vaan koko ajan peli tuntui etenevän eikä jauhavan paikallaan.

Henkilökohtaisesti en ole ikinä tuntenut, että Resident Evilit olisivat menneet varsinaisesti “väärille urille”, valitessaan kauhun sijaan toiminnallisemmat polut, mutta Revelationsissa on selkeästi yritetty painotella molempien makujen hyvillä puolella. Kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä, mutta mielestäni tämä on sellainen best of both worlds -kokemus, vaikka toki minulle olisi kelvannut sellainen vielä rauhallisempi ja riipivämpi kauh ja vähemmän toimintaa. Mutta hyvä tällaisenaankin.

Alkuperäisestä 3DS-versiosta peli on tuntunut päivittyvän teräväpiirtoversioksi aika onnistuneesti. Itse unohdin useaan otteeseen pelaavani noista lähtökohdista alkanutta peliä, kunnes joku ruudulle eksynyt mössötekstuuri osui silmään tai vastaavaa. Pieniä asioita pomppasi silloin tällöin ruudulle, mutta eivät ne ainakaan itseä suuremmin häirinnyt ja kokonaisuutena väittäisin, että tyylillisesti peli on kuitenkin melko tunnelmallinen etenkin Queen Zenobialle sijoittuvissa kohdissa.

Uuden HD-version julkaisemista voi toki kyseenalaistaa, että onko sille oikeasti tarvetta kun jo edellisellekin konsolisukupolvelle on peli julkaistu. Mutta ainakin omalla kohdalla se oli ihan tervetullut julkaisu ja semmoisille joille nuo aikaisemmat versiot on kokematta ja Resident Evilit kiinnostavat, voi tätä julkaisua kyllä suositella.

Resident Evil Revelations

Genre: Toiminta
Ikäraja: 16
Capcom
Testattu: PS4
Saatavilla: PC, PS4, XBOX
Pelattu: Yksinpelikampanja läpi noin 10 - 11 tunnin ajassa normal-vaikeustasolla. Raid-moodia jonkun aikaa soolona.


LISÄÄ JUTTUJA:

Rotko Kannas, Hanneriina Moisseinen