Resident Evil 7: Biohazard

Onko aika kaivaa esiin aikuisten vaipat?

Alun perin selviytymiskauhusta aloittanut Resident Evil -sarja on vuosien varrella saanut lukuisia jatko- ja sivuosia. Riipivä selviytymiskauhu on muuttunut uusimpien osien myötä nopeatempoisemmaksi ränttätänttä-zombielahtaukseksi, joka ei ole ollut kaikkien sarjan ystävien mieleen. Nyt Capcomin luoman sarjan uusimmassa osassa Resident Evil 7: Biohazard:ssa, on pelin paino siirtynyt takaisin kunnon kauhun pariin.

Tarinan alustus on yksinkertainen. Simppeli variaatio kaavasta “mies tapaa naisen, mies ja nainen rakastuvat, mies menettää naisen.” Riutuva päähenkilömme Ethan ei ikinä pääse ylitse vaimonsa Mian katoamisesta. Hän lähtee heti selvittämään Mian kohtaloa, kun saa kuulla hänestä vuosien jälkeen elonmerkin. Simppelinä esittäynyt kaavamme saakin tässä vaiheessa lisäkseen vielä “biohirviöt, verenroiske ja sisäelimiä joka puolella!”

Resident Evil 7: Biohazard

Se mikä erottaa pelimme sarjan aikaisemmista osista – pelihahmomme Ethan ei ole taistelukenttien karaisema konkari, ei mikään eliittisotilas. Päinvastoin, hän on normaali siviili, kuten suurin osa meistä. Ethan huomaa joutuneensa keskelle asioita, joihin hänellä ei ole minkäänlaista valmiutta. Tämä saa pelin tuntumaan astetta henkilökohtaisemmalta ja vaikka kehys onkin silkkaa fantasiaa, on se silti tavallaan maanläheisempi tällä tavalla. Ethanin henkilöön on paljon helpompi samaistua. Olisit yhtä paljon kuin kala kuivalla maalla kuin Ethan, jos joutuisit vastaavaan tilanteeseen.

Kauhujen kartano

Tie vie Mian lähettämän viestin perusteella Ethanin Lousiannan rämeille, autioituneelta vaikuttavan kartanon ja vanhan plantaasin alueelle. Yöaikaan kartanon alue näyttää kaikessa ränsistyneisyydessään melko karmealta, mutta myös komealta.

Resident Evil 7: Biohazard

Pelin graafinen ulkoasu näyttää hemmetin komealta jo testaamallani normaalilla PS4:lla, mutta vertailukuvien perusteella se näyttäisi vielä upeammalta PS4 Prolla. Audiopuoli pelistä koostuu pääosin taustaäänistä ja vastaavasta tunnelmaa luovasta äänimaailmasta. Ääninäyttely on kaikkiseltaan onnistunut ja varsin laadukas.

Koska zombiet ovat nykyään peleissä yhtä miellyttävä yllätys kuin Donald Trumpin voitto Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa, onkin hyvä juttu, että ne on nyt jätetty kokonaan pois. Epäkuolleiden ystäviemme tilalla onkin toisenlaiset mustasta mönjästä syntyneet iljetykset. Perinteisen hirviökuvaston lisäksi pelille on haettu inspiraatiota kosolti southern gothic -kauhusta, kuten myös klassisesta The Texas Chain Saw Massacre -elokuvasta.

Ränsistynyt kartano ja sen alue luonnollisesti kätkevät epämiellyttävän salaisuuden itseensä, joka Ethanin on selvitettävä päästäkseen perille Mian kohtalosta ja ehkä jopa pelastaakseen hänet ja tietysti myös itsensä. Pikkuhiljaa juoni alkaa kääriytyä auki ja selkeytyä, mutta edetäkseen tehtävässään Ethanin edessä on paljon pulmia, vihamielisiä otuksia ja kaikkea muuta illjettävää parhaaseen body horror -tyyliin. Eli jos olet herkkä sisäelinmässäilylle ja kuvottaville ötököille suosittelen, että pelaat Resident Evil 7:aa joko silmät kiinni, tai sitten suosiolla kierrät sen kaukaa.

Resident Evil 7: Biohazard

Selviytymiskauhua

Aikaisempiin sarjan osiin verrattuna Resident Evil 7 on enemmän kuin vähän paluuta sen alkuperäisen selviytymiskauhun juurille. Tarpeellista tavaraa, kuten ammuksia ja muita tarvikkeita ei ole enää hyllyt notkuen joka paikassa. Säästeliäästi pelaavat pärjäävät toki paremmin, mutta silti pelaajan on usein mietittävä, milloin tarvikkeitaan voi käyttää ja oltava usein varuillaan. Turhanpäiväisesti ei kannata missään nimessä ammuskella, jos sen voi vain välttää ja joskus kiertely ja karkuun juokseminen on parempi tapa, kuin hyökätä suoraan päin.

Puhdas kauhistelu sekä pelin juonen kertominen ovat tällä kertaa huomattavasti suuremmassa osassa aiempaan verrattuna ja puhtaan toiminnan määrääkin on vähennetty. Toki pelillä on myös toiminnallinen puolensa, johon usein liittyykin juuri sitä ammuskelua ja juoksemista. Toiminnan suhteen on kuitenkin löysätty, eikä taisteleminen ole enää se pelin määrittävä mekaniikka, vaan hyvä peliä monipuolistava mauste.

Resident Evil 7: Biohazard

Kamera on siirretty tällä kertaa suoraan Ethanin silmien taakse, joka myös poikkeaa sarjan totutusta normista, eli olkapään takaa näkyvästä kuvakulmasta. Vaikka peli nojaakin ensimmäisen persoonan näkymään, ei se silti onneksi ole muuttunut first person shooteriksi. Itse asiassa ampuminen tuntuu usein hyvällä tapaa kömpelöltä, eikä napakat päälaukaukset olekaan aivan niin yksinkertainen temppu tehdä kuin voisi kuvitella.

Yksi seikka mistä en niin suuresti tykännyt, oli muutamat pomotaistelut. Eivät ne huonoja olleet, mutta pomotaistelut alkavat usein olla jo vähän nähty juttu ja nekin olisi voitu jotenkin tarinan kerronnan kustannuksella hoitaa toisin, tai ainakin olla hieman kekseliäämpiä kuin nyt. Toistan vielä, että varsinaisesti pomotaisteluissa ei ollut mitään vikaa, mutta eivät ne myöskään pelille mitään suurempaa lisäarvoa tuoneet.

Hui hirvitys

En voi sanoa pelanneeni lähellekkään kaikkia Resident Evil -sarjan aiempia osia, mutta voisin silti väittää, ettei pelaajan tarvitse edes olla perillä aikaisempien osien juonikuvioista ja sarjan omasta myytoksesta. Viittaukset sarjan aikaisempiin osiin tuntuvat olevan melko vähäiset, melkeinpä kuin merkintöjä marginaalissa. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu. Sillä vaikka sarja sisältää paljon laadukkaita julkaisuja, on sen maailma jo melko raskaaksi paisunut, joten tällainen kevyempi painotus sarjan myytokseen on onnistunut valinta.

Valitettavasti käytettävissäni ei ole nyt PlayStation VR -järjestelmää. Kaiken lukemani ja kuulemani hehkutuksen perusteella meillä saattaa nimittäin lopultakin olla niin sanottu tappajasovellus, jolla lopultakin myydään virtuaalitodellisuus pelaavalle yleisölle. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että PSVR:llä Resident Evil 7:sta saataisiin ulos kauhun uusi ulottuvuus, mikä kyllä kuulostaa aika hemmetin hyvältä diililtä.

Omalla kohdallani en voi sanoa Resident Evil 7: Biohazardin olleen mitenkään pelottava. Tämä johtunee kuitenkin siitä, että en oikeastaan pelkää kuin korkeintaan verokarhua, isoja kaloja ja ehkä ulkoavaruudesta tulleita valloittajahämähäkkejä. Fiktiivisillä tuotoksilla ei kohdallani tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Sen voin kuitenkin tämän pelin kohdalla sanoa, että sen tunnelma on sen verran tiheä jännittävyydessään, että melkein voisi ilmasta veitsellä palasia leikata.

Resident Evil 7: Biohazard

Peli onnistuu vangitsemaan äärelleen todella onnistuneesti. Yksi ikävä seikka pelissä kuitenkin on, nimittäin se on ikävän lyhyt. Riippuen tietysti pelaajasta itsestään ja siitä kuinka rauhallisesti etenee ja tarkasti tutkii ympäristöään, puhutaan silti sellaisesta 8–12 tunnin pelikokemuksesta parhaimmillaan. Hyvänä asiana pelissä ei kyllä ole tyhjäkäyntiä ja koko ajan tapahtuu, mutta koska kokemus on niin juonivetoinen, ei uudelleenpelattavuus ole parhaimmasta päästä. Lisää sisältöä pelille on tarjolla DLC:n muodossa, jonka laadusta en osaa kuitenkaan sanoa mitään, mutta lukemani perusteella se on kuitenkin ihan asiallista.

Pelin kestosta huolimatta Resident Evil 7 on kohdallani parhaita pelaamiani kauhupelejä pitkään aikaan ja aivan loistava aloitus pelivuodelle 2017. Suosittelen peliä ehdottomasti kaikille kauhupeleistä pitäville. Herkkähermoisimmille meistä ne kuuluttamani aikuisten vaipatkin voivat olla ihan tarpeen.


Genre:
Ikäraja: 3
Testattu:
Saatavilla:
Pelattu:


LISÄÄ JUTTUJA:

Dagur Kári Virgin Mountain (2015) Fúsi Antikvariaatti