Ravintola Hella – Lounastajan helmi

15.11.2015
Teksti:
Kuvat:
K
Fiilis: Kylläinen ja onnellinen

Oululainen Ravintola Hella tunnetaan Helsingin leveysasteilla saakka – ellei kauempanakin – erinomaisena ravintolana, jossa kannattaa ehdottomasti käydä mikäli Pohjolan Valkeaan Kaupunkiin käy kulku. Mikä mahtaa olla Hellan suosion salaisuus? Nousu päätti ottaa siitä selkoa tekemällä iskun Hellaan lounasaikaan eräänä sateisen harmaana marraskuisena päivänä, jolloin maukas ruoka voisi muuttaa synkän päivän hivenen miellyttävämmäksi.

Hella sijaitsee Oulun keskustassa aivan tuomiokirkon lähistöllä Isokadulla. Ravintolan slogan on ”Vesta, Coquina et Vita”. Hella on erityisen arvostettu oululaisten lounastajien keskuudessa, ja Tripadvisorissa yritys onkin kerännyt voittopuolisesti ylistäviä arvioita.

Kun haluaa mennä lounastamaan Hellaan, on syytä olla paikalla jo hyvissä ajoin heti lounasajan alkaessa eli pian 10.30 jälkeen, sillä asiakaspaikoilla (40) mitaten ravintola on varsin pieni. Ovesta katsottuna oikealla osuvat silmiin suuret antiikkisen näköiset ovet, jotka somistavat tiiliseinää. Pöytiä ei juuri ole tyhjillään, ja seuralaiseni kanssa pääsemme viimeiseen kahden hengen kauniisti katettuun pöytään istumaan. Sali on valoisa suurten ikkunoiden ansiosta, ja sisustus on skandinaavinen ja moderni ollen kuitenkin kotoisa. Iloinen puheensorina täyttää tilan, ja keittiöstä tulevat tuoksut herauttavat keitto_Hellaveden kielelle. Tarjoilija ottaa tilauksemme vastaan ripeästi. Päivän lounasmenussa oli neljä vaihtoehtoa; herkkusienikeitto (8,50€), lohisalaatti (9,70€) lihapullapasta, jossa kermaista tomaattikastiketta ja parmesania (9,90) sekä grillattua broilerinrintaa, polentaa ja punaviinikastiketta (9,90). Valitsemme seuralaiseni kanssa molemmat lihapullapastan. Alkuruuaksi lounaaseen kuuluu pieni annos päivän keittoa vaalean leipäviipaleen kera. Vaikka sienet eivät ruoka-aineena suosikkeihini erityisesti kuulu, on tämä keitto aivan taivaallisen hyvää; koostumus on samettinen, maku on vahva ja täyteläinen.

Keiton nautittuamme tuodaankin jo pian pääruokaa pöytään. Tarjoilijamme on todella kiireisen oloinen eikä syyttä; tupa on aivan täynnä ja yksi tarjoilija hoitaa koko salillisen ruokailijoita. Tomaattinen lihapullapasta jatkaa keiton linjalla ollen lähes täydellistä; lihapullat ovat isoja eivätkä ”höttöisiä” liiasta korppujauho-mausteseoksesta, pasta on mukavasti al dente ja kermaisen tomaattinen kastike kruunaa makuelämyksen. Parmesaniakin on juuri sopivasti, eikä se peitä kastikkeen makua.  Annoskoko on suurehko ja varmasti täyttävä kaiken kokoisille vatsoille. Syyllistyn ruuan lautaselle jättämiseen, mutta ei auta; vatsa täyttyi nopeammin kuin lautanen tyhjeni. Kun kaiken päälle sai vielä kupillisen oikein hyvää kahvia, olotila oli suorastaan autuas. Harmaa marraskuinen taivaskin ulkona tuntui kirkastuvan hieman.

Lounasravintolana Hella on varsinainen helmi, ja myöhäisempään einehtimiseen illallis- tai päivällisaikaan on Hellan a la carte -listakin varmasti vähintään kokeilemisen arvoinen. Ainoa miinus Hellalle tulee pienistä tiloista ja lounasaikana yksi tarjoilija salissa tuntuu liian vähältä. Lounaan hinnalla saa kuitenkin niin paljon vastinetta, että nuo seikat eivät vaikuta kokonaisarvioon heikentävästi. Nousu suosittelee!

http://www.hellaravintola.fi




LISÄÄ JUTTUJA:

Taskuvaras – Robert Bresson Saituri