Ratchet & Clank

Uudelleenpotkaisu tyylillä

Ratchet & Clankin seikkailuja on seurattu jo neljäntoista vuoden ajan. Tuorein sarjan osa, Ratchet & Clank, ei ole varsinaisesti uusi peli, vaan alkuperäisestä vuonna 2002 julkaistusta pelistä tehty uusi versiointi. Ovatko Insomniac Gamesin ideat loppuneet kesken, kun on pitänyt vanhoja pelejä lähteä lämmittelemään uudestaan vai onko uusi näkemys tervetullut?

Rebootit – jos nyt tällaista muotisanaa halutaan käyttää, tuntuvat olevan niin Hollywoodin kuin peliteollisuuden uusi bisnesmalli. Etenkin pelialalla on nähty paljon uusia versiointeja vanhoista klassikoista puettuna “HD” ja “Remastered” ja vastaavien lisänimien taakse. Maailma on täynnä epäonnistuneita, tai parhaillaankin turhia uusioversioita, mutta tuonne lukuisaan joukkoon mahtuu myös hyvin tehtyjä ja tarpeellisia päivityksiä.

Onneksemme Ratchet & Clankin uusivanha seikkailu, ja ensimmäinen PS4:llä julkaistu sellainen, lukeutuu tuonne jälkimmäisten joukkoon. Alun perin peli piti julkaista jo viime vuonna, mutta sen julkaisuajankohtaa myöhäistettiin hieman, jotta se toimisi myös johdantona myöhemmin tänä vuonna julkaistavalle Ratchet & Clank -elokuvalle.

Ratchet & Clank. Pelin sankari Ratchet.

Pelin sankari Ratchet.

Aivan mahdotonta meuhkaamista

Nuori Lombax-rotua edustava Ratchet on sympaattinen hahmo. Nuoruuden innossaan hän haaveilee suuremmasta kohtalosta, seikkailuista ja kaikesta hömpästä, mikä on kaukana tavanomaisesta elämästä, mistä nyt nuoret aina haaveilevatkin. Ja kuinka sattuikaan, kohtalo tuo Ratchetin kodin liepeille Clank-nimisen karanneen sotarobotin. Lyhyen tutustumisen jälkeen kaverukset lyöttäytyvät yhteen pelastaakseen koko tunnetun maailmankaikkeuden ilkeiden blargien valloitussuunnitelmilta.

Sankarien edesottamukset kerrotaan ikään kuin takautuvasti yhden pelin hahmon, Captain Qwarkin, toimesta. Tämä on hauska keino tarinankerronnan kannalta, sillä omahyväisellä ja itseään täynnä olevalla Qwarkilla on aina jotain nasevaa ja vähättelevää sanottavaa Ratchetin toimista.

Huumori onkin hyvin vahvana läsnä seikkailuissa, enkä muista vähään aikaan pelanneeni yhtä hulvatonta peliä, joka on oikeasti hauska, eikä vain väkisin yritä olla sellainen. Maailma on sopivan hullunkurinen, hahmot ovat kovin stereotypioihin nojaavia ja pahiksetkin ovat omassa ilkeydessään arvattavia sekä herttaisia. Läpänheittoa ja hahmojen jutustelua kuuntelee mielellään, vaikka välillä pelin aikana käytävät dialogit saattavat valitettavasti jäädä hieman toiminnan jalkoihin.

Peli on täysin lokalisoitu myös suomen kielelle dubbauksia myöten. En dubattua versiota itse pystynyt kuuntelemaan kovinkaan pitkään, mutta kyseessä on kohdallani enemmänkin yleinen sietämättömyys dubbauksille, kuin se olisi ollut mitenkään laaduttoman oloinen. Suomenkielisen sisällön myötä peli sopinee myös hieman nuoremmalle polvelle pelattavaksi.

Mielenkiintoinen maailmankaikkeus

Paikat joissa kaveruksemme seikkailevat ovat kaikki värikkäitä ja toisistaan erottuvia maailmoja omine teemoineen. Monista scifi-peleistä tuttuun tapaan tarjolla on jääplaneettaa, vesiplaneettaa ja tuliplaneettaa ja niin edelleen. Pieni ennalta-arvattavuus ei kuitenkaan haittaa, sillä paikat erottuvat toisistaan tarpeeksi, niissä on kaikissa omat juttunsa ja kikkansa, eikä ne sisältönsä puolesta toista toisiaan.

Pelaaja ohjailee Ratchetia pitkin kenttiä, joissa eteneminen antaa sopivan illuusion vapaudesta, vaikka kaikissa kentissä lopulta pelaaja putkeen ohjataankin. Kentät edustavat sellaista pientä hiekkalaatikkoa, joissa on löydettäviä salaisuuksia ja etsittäviä tavaroita, että utelias pelaaja saa aikansa touhuta jokaisen parissa, mutta eivät ole niin isoja, että päätavoitteet kerkeäisivät unohtumaan tämän etsintäprosessin aikana.

Kontrollit pelissä ovat kaikin puolin erittäin napakat ja yleensä kolmiulotteisissa tasoloikissa oleva suurin murheenkryyni, eli automaattinen kamera, toimii myöskin erinomaisesti, eikä juuri aiheuta turhia kuolemia tai hampaiden kiristelyä. Tämä onkin hyvä asia, sillä loikkimista ja ohjastelua kuolemaa halveksuvasti kaikenlaista äkkikuolemiin johtavien paikkojen ympärillä on jatkuvasti. Pikkuhiljaa, pelin edetessä, Ratchet täydentää varusteitaan ja saa kaikenlaisia vaihtoehtoisia lisäkeinoja liikkumiseen.

Räiskimään pääsee myös aluksesta käsin. Ratchet & Clank

Räiskimään pääsee myös aluksesta käsin.

Välillä päästään lentämään myös Ratchetin avaruusaluksella, joka muistuttaa hieman enemmän arcademaista toimintaa, omissa kohtauksissaan. Nämä eivät ole mitenkään monipuolisia tai toiminnaltaan erikoisia kohtauksia, mutta tuovat kuitenkin vaihtelua peliin ihan mukavasti. Eivätkä ne myöskään tunnu liian haastavilta tai pitkiltä. Sama pätee myös parissa kohdassa käytäviin hoverboard-ajoihin, jotka ovat eräänlainen versiointi futuristisesta rallista.

Mr. Zurkon is here to kill

Peli on täynnä kaikenlaisia hupaisia aseita. Enpä muista vähään aikaan nähneeni peliä, jossa olisi näin läpällä heitettyjä aseita, jotka kuitenkin sopivat täysin pelin henkeen eivätkä tunnu millään tavalla sellaisilta, että eivät kuuluisi peliin. Harvoinpa muistan naureskelleeni pelien tarjoamille asearsenaaleille, joten tässä onkin mukava poikkeus totuttuun kaavaan.

Uhkauksia ja tylyjä onlinereitä heittävä Mr. Zurkon tappajarobotti on oma suosikkini. Tämä psykoottinen tapaus on vain yksin parhauden multihuipentuma, joita on tarjolla valittavaksi. Vaan miltäpä kuulostaisi esimerkiksi kohteista pikselimössöä tekevä Pixelizer tai vastustajan lampaaksi muuttava Sheepinator. Mainitakseni vain muutamia tarjolla olevista yliampuvista aseista. Osa aseista on tietysti muistakin peleistä tuttuja, mutta ne on puettu R&C-peleille sopivaan henkeen.

Aseiden kanssa puuhatessa saakin ajan kulumaan, sillä niitä oli nopeiden laskujeni mukaan yli tusinan verran. “Eikä tässä edes kaikki!”, huutaisi innostunut aseita maanisesti kaupitteleva TV-Shopin myyjä, vaan aseilla on omat tasonsa, jotka nousevat käytön myötä. Tasot taas avaavat aseilta kustomoitavia kohtia, jotka parantavat niiden ominaisuuksia. Kustomointeja voi ostaa aseisiin raritanium-nimisellä, pelissä kerättävällä valuutalla, joka on kerättävien pulttien lisäksi toinen pelissä käytössä oleva valuutta. Ratchet kerää myös kokemuspisteitä, mutta hänen kohdallaan tasojen nosto rajoittuu pelkästään hänen energiatasonsa määrään.

Ratchet & Clank. Ammuskelu on tässä vaiheessa vielä maltillista.

Ammuskelu on tässä vaiheessa vielä maltillista.

Jos vielä pelin pelattuaan kerran läpi, haluaa iskeä väkivallan vaihteen kertaheitolla isommaksi, niin erillisessä Challenge-moodissa voi jatkaa täysiin päivitettyjen aseidensa kustomointia ja tasojen nostamista erityisillä ostettavilla omega-varianteilla. Tämä tietysti vain siinä tapauksessa, että kokee tarpeelliseksi jatkaa mellastustaan, mutta ihan mukava lisä ja eräänlainen New Game+ -ominaisuus, joka vaikka uutta myöhempää läpipeluuta ajatellen tuo pientä lisäporkkanaa pelille.

Parhaimmillaan taistelu on hirveätä häsellystä. Siis sellaisella mukavalla tavalla, kun ammuksia ja moskaa lentelee pitkin ruutua sellaisella tahdilla, että on jopa vaikeuksia erottaa mitä edessäsi olevalla ruudulla edes tapahtuu. Siinä on sellaista toiminnan tuntua!

Taisteluihin ei mitään suurempia strategisia vetoja vaadita. Korkeintaan sitä katsoo hieman ennakolta, että minkälaisia vihollisia on vastassa, missä voisi ehkä suojautua ja että onnistuisiko useamman nitistäminen kertalaakilla jotain isompaa paukkua käyttäen. Pääasiassa se on vain jatkuvassa liikkeessä pysymistä ja vihollisten ammuksien väistelyä ja vauhdikasta räiskintää. Aivot narikkaan ja nauti. Kuoleman korjatessa voi yrittää uudestaan, sillä pelitilanteen tallentavia etappeja on tarjolla kosolti, eikä ennen kuolemaa kerätyt valuutat, tavarat tai nostetut tasotkaan katoa.

Lisää kiitos

En ole alkuperäistä vuoden 2002 Ratchet & Clankia pelannut, joten en voi sanoa, mitenkä uskollinen tämä uusi versio sille on ja mitä on lähdetty paranemaan. Sen voin kuitenkin sanoa, että uutena kokemuksena Ratchet & Clank oli erittäin tervetullut tapaus. Viimeisin Ratchet-kokemus minulla oli vuonna 2007 julkaistun Tools of Destructionin ja seuraavan vuoden Quest for Booty seurassa, joista pidin molemmista paljon. Mielestäni sarjan reboottaus on vielä parempi kuin nuo kaksi mainitsemaani.

Näin ollen loikkiminen ja taisteleminen Ratchetin ja Clankin seurassa on oikein hauskaa. Pelin pelaa kertaalleen läpi tiiviissä viikonlopussa, joten järin pitkäksi peliä ei voi mennä sanomaan, mutta toisaalta olen aina pitänyt peleissä siitä, että vaikka sisältöä ei olisikaan kovin paljoa, se on laadukasta. Laatu korvaa aina määrän. Silti, olisihan tätä voinut enemmänkin olla, mutta en usko, että Ratchetin ja Clankin ura olisi tähän päättynyt, vaan eiköhän sieltä tule sen elokuvan jälkeen taas uutta peliäkin jossain vaiheessa.

Ratchet & Clank

Genre: Toiminta, Seikkailu
Ikäraja: 7
Insomniac Games
Testattu: PS4
Saatavilla: PS4
Pelattu: Yksinpeli läpi yhden viikonlopun aikana normaalilla vaikeustasolla, jonka jälkeen jatkoin vielä hieman Challenge-pelimoodilla ja vaikeammalla vaikeustasolla.


LISÄÄ JUTTUJA:

Laura Lehtola - Takapenkki Into the Forest