Pyuria – Cult of Vesalius

07.02.2016
Teksti:
Fiilis: Hämmästynyt

Pyuria on turkulaislähtöinen nelimiehinen death metal -rykmentti, joka on julistanut kuolometallin hurmeista surusanomaa kunnioitettavat 20 vuotta. Yhtyeen neljäs pitkäsoitto Cult of Vesalius ei edeltäjiensä tapaan ole mikään helppo levy. Hulluuden ja nerouden rajat häilyvät, ja levy tarjoaa kuulijalleen paitsi kosolti haasteita, myös iloisia yllätyksiä, ihmetystä ja lopuksi suuren oivalluksen; death metalia todella voidaan tehdä tuoreella näkökulmalla ja uudella tavalla! Cult of Vesalius on oiva todiste siitä, että kaavoihin ei tarvitse jämähtää vaikka death metalin perinteitä kunnioittaisikin.

Cult Of Vesalius kertoo tarinan kultista, joka etsii rinnakkaistodellisuutta brutaalin väkivallan keinoin. Nimi Vesalius viittaa lääkäriin ja anatomian tutkijaan Andreas Vesaliukseen, joka julkaisi ihmisanatomian tutkielmateoksensa De humani corporis fabrica libri septem vuonna 1537. Albumin tarinassa kultin jäsenet uskovat edellä mainitun Vesaliuksen opuksen olevan kartan sielun löytämiseksi. Rinnakkaistodellisuuden löytämisen sijaan tuloksena ovat brutaali väkivalta, murhat ja silmitön verenvuodatus.

Levyn potkaisee käyntiin kappale Combustion, Decadence and Silent Hum, joka varsin sovinnaisen alun jälkeen, flamencokitaran (?) sävelten kajahtaessa kappaleen loppupuolella eetteriin, tekee selväksi sen että nyt jos koskaan on syytä unohtaa kaikki mitä tiesit tai luulit tietäväsi death metalista. Eikä This Mortal Boiled tai Insect Jerusalem päästä kuulijaansa yhtään sen helpommalla; kun hetken jo ajattelet kuuntelevasi tuttua ja turvallista deathia grindillä höystettynä, rävähtääkin ilmoille aina jokin yllättävä elementti, koukku tai muu kieroutunut jippo. Edellä mainitut ”pari muuttujaa” saivat ainakin allekirjoittaneen hoo moilasena huudahtamaan ääneen ”Mitä **ttua?!” useammin kuin kerran.

The Oblong Box on levyn parasta antia, samoin kuin Cranial Pipeline, jonka alussa soivat pahaenteisesti, aihelmaan kuin puukko rintaan sopivat Chopinin Funeral Marchin sävelet. Guilt Trip to Guillotine jää mieleen ”Pour out your Soul/Lead us” -mantraa tai loitsua lausuvasta murinakuorosta, joka ilmentää hyvin albumin tarinan kultin salaisia rituaaleja. The Occupant on biisinä todella kulmikas, ja siitä on ensimmäisillä kuuntelukerroilla todella vaikea saada otetta, samoin kuin sitä seuraavasta Hook Farm -runttauksestakin. Molemmissa on nimittäin paljon vanhaa, tuttua ja turvallista, mutta myös outoja sävelkulkuja ja tempon vaihdoksia jotka toisaalta kuvaavat hyvin albumin teemaa ja sen tarinan kultin mielettömyyttä sen hurmeisessa rinnakkaisen todellisuuden etsinnässä. Albumin päättävä VainAjan Jäljet on kuitenkin albumin suurin yllättäjä; nuotiopuiden rätinä ja pauke johdattavat akustiseen ja vieläpä täysin suomenkielellä laulettuun, hyvin tunnelmalliseen kappaleeseen, jossa murinat ja jylhät kuoro-osuudet vuorottelevat akustisen kitaran säestyksellä.

Ensikuuntelun jälkeen tulee pakottava tarve pistää levy pyörimään välittömästi uudelleen, toisella kerralla pääset jo pikkuhiljaa juonesta kiinni ja ihastelet sitä kekseliäisyyttä,millä kappaleet on rakennettu, ja kolmannella kerralla epäilet kaikkia edellä mainittuja tuntemuksiasi. Ja seuraavilla kerroilla samat fiilikset toistuvat. Kerros kerrokselta levyn tematiikka ja kiero nerous kappaleiden rakentelussa kuitenkin avautuvat kuuntelukertojen karttuessa.  On vaikea nimetä Pyurialle vertailukohtia muista alan bändeistä, vaikka esimerkiksi Morbid Angelin ja vastaavien genren pioneerien vaikutusta Pyuriassa selkeästi onkin havaittavissa. Ja hyvä niin, sillä yksi Pyuria on parempi kuin tuhat Morbid Angel -kopiota, ja Cult of Vesalius -albumi on siitä kieroutunut mutta kiehtova todiste.

Pyuria Facebookissa

Pyurian kotisivu

 

 

 

Cult of Vesalius
Pyuria

Retromingent Vigilante Records
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Naisen Logiikka Simo Salminen Kirotun kirjan vartija