Pessi ja Illusia – Tanssin lumoa maassa ja ilmassa

22.02.2017
Teksti:
Kuvat:
K

Paperi rapisee ja herää eloon Valvesalin näyttämöllä Oulussa. Pitkä hahmo soittaa huilua ja kiertelee himmeästi valaistua salia. Alkamassa on Pirjo Yli-Maunulan sovitus Yrjö Kokon klassikkosadusta Pessi ja Illusia. Noin tunnin aikana emme kuule lainkaan puhetta. Tarinaa kerrotaan liikkeen ja musiikin keinoin. Flow Productionsin tuotannon Toinen ensi-ilta oli perjantaina 17. helmikuuta.


Tanssinäytelmän kantaesitys oli jo marraskuussa 2015, mutta nyt me myöhäisetkin pääsemme osalliseksi lumoavasta esityksestä. Tätä on varmasti toivottu, sillä sali oli täynnä hyvin eri-ikäisiä katsojia. Nuorimman ja vanhimman välissä oli varmasti yli 80 vuotta elämänkokemusta.

Ilman puhuttua tekstiä kertomus on ihan omanlaisensa kokemus. Kerronnallisuus ei ole pääasia, ja tulkinnoille jää väistämättä paljon tilaa. Yrjö Kokon satu kertoo tarinan Pessi-peikon ja Illusia-keijun rakkaudesta, metsän eläimistä ja kasveista ja vähän sodastakin. Kokko kirjoitti sadun ensin aikuisille, ja muokkasi siitä myöhemmin lapsille sopivamman version. Yli-Maunulan ja työryhmän esitys ei ole ihan pienimpiä lapsia varten. Tulkinta on voimakas ja siinä ei liikaa söpöillä.

Pessi ja Illusia

Pessi ja Illusia on osin pelottava tanssinäytelmä. Välillä tunnelma on kuin okkulttisissa menoissa: Painamaismaisesti vääntyileviä vartaloita ja petomaisia virneitä säestää paikoin hypnoottinen musiikki. Luonto on julma Yrjö Kokon alkuteoksessakin, mutta tässä on lisänä pahuuden tunnetta, johon Jukka Huitilan tarkka valaistus luo varjojaan.

Liikettä paperisessa satumaassa

Pessin roolissa katu- ja nykytanssija Teemu Tuohimaa pyörii villisti ympäri estradia. Ilma-akrobaatti Salla Vellava tanssii Illusiana korkeuksissa, sillä onhan keijulla aluksi siivet. Mainitsemattakin on selvää, että myös tanssijat Milla Virtanen ja Katri Lausjärvi, sekä ilma-akrobaatti Katja Kortström, ovat ihailtavan sujuvia liikkeissään.

Kahisevan lavastuksen ja puvustuksen on luonut Pirjo Valinen. Paperi on hieno valinta liikkeestä ja äänestä muodostuvaan esitykseen. Se liikkuu, ruttaantuu, kestää, repeilee ja leijuu. Yleisökin saa osansa paperisesta lumisateesta talven riehassa.

Musiikkia kuullaan taustalta ja elävänä – ja välillä myös yhtä aikaa. Raja on häilyvä ja hienosti toteutettu. Äänimaailman on suunnitellut Aake Otsala. Muusikot Kyösti Salmijärvi ja Markus Lampela soittavat metsän ääniä puuhuiluilla ja kummilla satumaailman soittimilla. Soittajat eivät jää taustalle, vaan heillä on osansa metsän elämässä.

Pessi ja Illusia

Tanssiesityksen tulkinta sanoin olisi turhaa. Mainitsin jo yleisössä olleen monen ikäisiä katsojia. Sotavuodet eläneet ikäihmiset ja kuvakirjoja selailleet lapset näkevät varmasti eri asioita. Jos alkuteosta ei tunne ollenkaan, saattaa olla vaikea saada oikein mistään kiinni. Yli-Maunulan versiossa ei kuitenkaan noudateta sadun tapahtumia uskollisesti. Muutenkin tapoja kokea on useita. Metsän eläimistä olin tunnistavani ainakin ristilukin ja lumikon. Selviytymisen teema ja vuodenaikojen vaihtelu ovat kuitenkin selvästi aistittavissa.

Pessi ja Illusia on välillä pelottava tanssinäytelmä. Pahaan maailmaan ei kuitenkaan jäädä, ja riemuakin riittää. Näytökset esitetään keväällä jo valon voittaessa – toivoa on, että kesäkin vielä joskus tulee.

 

Pirjo Yli-Maunulan Pessi ja Illusia Oulussa Kulttuuritalo Valveen Valvesalissa sunnuntaihin 26.2 asti, sekä

Helsingissä Cirko-festivaalilla 15.–16.5. Suvilahdessa Cirko-keskuksessa.

Teoksen ikäräja on 7 vuotta ja liput maksavat 15/10 eoroa.

 Pessi ja Illusia Flow Productionsin sivulla.

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Valokuvakeskus Nykyaika