Panssarijuna – Nyt Sattuu

05.09.2016
Teksti:
Fiilis: Tyytyväinen

Helsinkiläinen nelihenkinen trauma-blues-yhtye Panssarijuna julkaisi kolmannen täyspitkänsä Nyt Sattuu 26. elokuuta. Julkaisijana toimi vanha tuttu Joteskii Groteskii -levy-yhtiö. Tähän nauhoitteeseen liittyi ehkä kohdallani eniten odotusta verrattuna kahteen aikaisempaan Haistoin Kerran Näätää (2013) sekä Lihaperunasoselaatikkoportaat (2014). Mainitun toisen täyspitkän julkaisun jälkeen olin nimittäin todistanut monenmonituista kertaa yhtyeen livekuntoa, ja paloin halusta kuulla minkälaisen muodon keikoilla soitetut uudemmat rallit saisivat levytetyissä muodoissaan. Näihin kokemuksiin vedoten voinen kenties antaa avaramman katsontakannan uutukaisen nauhoituksen sisältöön.

Levy alkaa sen nimikkokappaleella, joka lähtee liikkeelle menevällä kompilla, letkeällä kitaralla sekä toimivalla bassokuviolla. Melkein heti alusta kuullaan laulaja Johnny Witun tyylikästä, tosin varmasti myös monia ärsyttävää, nasaalia ääntä. Se on kuitenkin omaan korvaani muodostunut pakolliseksi elementiksi yhtyeen erikoisessa konseptissa. Se mielessäni yhdistelee roots-musiikkia, rock´n rollia sekä m.a.nummismaista ulosantia, sisällytettynä Kaurismäki-tyyliseen viitekehykseen. Tämä ensimmäinen kappale oli itselleni yksi niistä harvoista, jotka kuulostivat korvaani uusilta, tai sitten kenties olin vain sivuuttanut sen huomioimisen livetilanteessa. Toimiva ja sopivan mittainen avausralli tälle boheemille suomalaiselle tulokkaalle.

Tästä meininki jatkuu Hector-hengessä nimettyyn kappaleeseen Ryypätään, josta julkaistiin myös musiikkivideo hiljattain. Biisi on niin ikään menevä ja video antaa hienosti myös kasvot tälle hilpeälle yhtyeelle. Yksi Panssarijunan valttikorteista on nimenomaan antaa hymyilevät ja positiiviset kasvot suomalaiselle juomakulttuurille. Tähän ilmaisuun voi moni varmasti suhtautua varauksella, mutta nähtyään yhtyeen livenä, tulee varmasti toisiin aatoksiin. Pienessä laitamyötäisessä voi myös olla kivaa, eikä aina tarvitse louhia vieruskaveria tauluun ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kappaleessa kuullaan myös Karkkipäivä-yhtyeestä tutun Johanna Storckin heleää lauluääntä, joka siihen sopiikin mainiosti. Kerrassaan hieno rock´n roll -meininki!

Seuraavaksi kuullaan Ylöspäin, Alaspäin, jossa himmataan hieman blues-juurien äärelle ja slide-putki materialisoituu nimettömään. Jälleen kerran rytmiryhmä komppaa hienosti taustalla. Tuntuukin, että yhtye on vihdoin löytänyt suurimman vahvuutensa ja kokonaisuus toimii lähes läpi koko levyn hienosti yhdessä. Bassokuviot ovat hieman monimutkaistuneet ja kaksi erillistä kitaraa – sähköinen ja akustinen – ovat löytäneet oman tonttinsa luoden harmonisen kokonaisuuden.

Tästä jatkava Tötterömuuri palaa hetkeksi takaisin rokettirolliin esitellen jopa säröisiä elementtejä. Muistan ihmetelleeni kappaleen lyriikkaa kuullessani sen ensimmäistä kertaa bändin livesetissä, mutta kyllä: Tötterömuuri on tosiasia! A-puolen päättää toinen kappaleista, Loma-Mango, joka ei ollut itselleni entuudestaan tuttu. Se palauttaa jälleen rauhallisemman vaihteen silmään ja tuo mieleen yhtyeen Estonian muistolle vuonna 2014 julkaiseman Estonia-EP:n. Tunnelma on letkeä ja seesteinen. Hieman vanhaa kunnon Hammondiakin on kaiketi kuultavissa taustalla.

B-puolen aloittaa monesti yhtyeen live-esiintymisenkin aloittanut Konekivääri. Näen sieluni silmin laulaja Witun kävelemässä banjo olallaan takahuoneesta laulaen tätä kappaletta. Aiemmin sanat eivät kovinkaan hyvin olleet asettuneet aivokudokseeni, mutta tätä epäkohtaa levytetty versio huomattavasti oikaisi. Sähkökitara luo jälleen hienosti groovea tämän tahtia polkevan rungon ympärille, jota bassokin pikkuhiljaa vahvistaa. Tätä seuraa toinen kenties yhtyeen menevimmistä kappaleista, Huumeluolaan. Muistan pitäneeni siitä ensimmäisestä kuulemiskerrasta lähtien ja se saa edelleenkin jalan polkemaan tahtia. Perinteinen rock´n roll -bassokuvio toimii loistavasti ja mukaansa vetävä, riittävän simppeli kitaraleadi toimii hienosti. Kertosäe huipentuu yhtyeelle tyypilliseen riimiin:

”Piti kyllä mennä baariin juomaan, mutta päädyin huumeluolaan, sekoilemaan!”

Seuraava Hermomyrkkysignaali ottaa yllättäen jopa country-tyyppisen suunnan. Se pitää kuitenkin yllä tutun letkeän tyylin, kuten a-puolen lopun kappaleessa kuultiin jo aiemmin. Sinäänsä on koomista, että kappaleen lyriikat kertovat mestauksesta. Tyylistä tulee mieleen jopa etäisesti Juice Leskisen tuotannon letkeämmät vivahteet.

Yhtye ei vieläkään lakkaa yllättämästä. Seuraava kappale Henkilökohtainen Kostoni ottaa nimittäin krautrock-, tai jopa postpunk-tyyppisiä vaikutteita. Itselleni tästä genrestä läheisin vastine olisi Joy Division. Toki tästä yhtyettä erottaa selkeästi vokalisointimaailma, joka on tuttua itseään, mutta musiikillisesti liikutaan vahvasti mainituissa maisemissa. Basso soittaa voimakasta, yhtenäistä taustaa ja kitara tarjoilee delay-efektoituja mausteita päälle. Tämä osoittaa jälleen kerran niin yhtyeen muuntautumiskykyä kuin myös sen monipuolisuutta musiikillisessa rakenteessa. Kokonaisuuden päättää slovarimainen En Saattanut Aavistaa. Se on ehkä jopa vielä enemmän Estonia-EP:n tyyppinen kuin a-puolen päättävä kollegansa, ja sen voisi luokitella jopa balladiksi. Tästä huolimatta se sopii paikalleen kuitenkin hyvin. Basson kera kappaletta pohjaa nyt myös pehmeä urkusoundi, joka rauhoittaa palettia entisestään.

Täytyy sanoa, että levy on kokonaisuutena todella onnistunut. Kuten jo tekstistä ilmenee, se esittelee hienosta yhtyeen moniosaamista niin hitaissa kuin nopeissakin tempoissa, kuten myös räväkissä ja herkissä tunnelmissa. Monesti puhutaan, että kolmas levy on usein juuri se läpimurtolevy, johon mennessä yhtye on löytänyt oman tyylinsä ja soundinsa moninaisuuden. Näin tuntuu tapahtuneen myös Panssarijunan kohdalla. Mikäli yhtye on tuntematon, suosittelen aloittamaan tästä albumista ja tutustumaan sen jälkeen pikkuhiljaa alkupään tuotantoon sekä ehdottomasti katsastamaan bändiä livenä. Samanlaista positiivisen energian purkausta harvoin nykyaikana keikoilla kokee.

 

Nyt Sattuu
Panssarijuna

Joteskii Groteskii
Formaatti: CD / LP


LISÄÄ JUTTUJA:

Reunalla The Nice Guys Korpelan kujanjuoksu