Paha Äitipuoli kysyy, mikä on perhe

21.02.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Suomen Kansallisteatterin kevään uutuuksiin kuuluva Paha Äitipuoli valloittaa nykyaikaisella näkemyksellään ja uusperheen iloihin ja suruihin porautuvalla asenteellaan. Kantaesitys oli 18. helmkuuta, ja näytökset jatkuvat Helsingissä Kansallisteatterin Omapohjassa pitkälle kevääseen.


Rooleissa nähdään Pirjo Lonka, Fanni Noroila, Karin Pacius, Sari Puumalainen, Janna Räsänen ja Juha Varis. Näytelmän ovat ohjanneet Marina Meinander ja Kirsi Porkka ja äänisuunnittelusta vastaa Mikki Noroila. Ohjaajakaksikon edellinen ohjaustyö Kansallisteatteriin oli Pysy hengissä vielä tämä päivä (2013). Ohjaajat haluavat esityksellä kuvata nykypäivän sukupuita, jotka poikkeavat aiemmasta. Ennen sukupuut olivat pysyviä, mutta nykyään ne vaihtuvat sitä mukaa, kun vanhemmat vaihtavat puolisoa. Syntyy ex-anoppeja, mummopuolia, bonusserkkuja ja muita suhteita, joilla ei ole nimeä. Esityksen musiikki pohjautuu argentiinalaissäveltäjä Vicente Grecon tangoon Ojos Negros, joskin musiikki jää tässä aika vaatimattomaan osaan.

Päätös esittää Paha Äitipuoli intiimillä Omapohja-lavalla teki esityksestä käsinkosketeltavan ja toi sen lähelle  yleisöä. Esitys tuntui realistiselta, sillä varmasti jokainen tuntee nykyään perheen, jossa perhesuhteet eivät enää ole aivan perinteiset. Lapsen päiväkotikaverilla voi olla kaksi äitiä, tai suuria juhlia järjestäessä joutuu miettimään keitä kaikkia kutsutaan, jos siskon perhe on eronnut.

Kuvassa Sari Puumalainen ja Juha Varis. Kuvaaja Tuomo Manninen

Kuvassa Sari Puumalainen ja Juha Varis. Kuvaaja Tuomo Manninen

Pahassa Äitipuolessa roolit oli tehty hieman kieliposkella paikoitellen todella stereotyyppisiksi, mikä tietysti lisäsi esityksen viihdyttävyyttä. Kun kaksi teini-ikäistä kohtaavat, ja toisen elämän täyttää shoppailu ja trendit, ja toinen on enemmän kotona viihtyvää tyyppiä, saadaan aikaan hulvattomia yhteenottoja. Esityksen mieshahmo pyristelee puolisonsa hormonihuuruisten mielenliikkeiden ja ex-puolison tunteenpurkauksien välimaastossa parhaansa mukaan.

Esityksen alkupuoli oli ennemminkin vakavanpuoleinen, eikä vastannut saamaani ennakkokäsitystä siitä mitä tuleman piti. Odotin humoristista komediaa, ja vaikka välillä nauru raikasi, oli yleistunnelma realistinen ja paikoitellen jopa hieman ahdistava. Puoliajan jälkeen esityksen tyyli kuitenkin muuttui, ja sitä johdateltiin kohti riemastuttavaa loppukohtausta.

Video- ja äänitehosteita käytettiin taidokkaasti tunnelman luomiseen, ja minimalistinen lavastus jätti pienellä lavalla tilaa näyttelijöille, heidän ilmeilleen ja eleilleen. Uusperhettä ja sen erilaisia rooleja lähestytään monelta eri kantilta, mutta koko esitystä ei rakenneta pelkästään sen varaan, vaan siihen onnistutaan sisällyttämään myös muunlaisia ihmiskohtaloita. Esityksen jälkeen olo on hieman hämmentynyt ja mietteliäs, mutta samalla ilahtunut – kaikkea ei oltu pureskeltu katsojalle valmiiksi, vaan jotain jätettiin tarkoituksella myös hampaankoloon.

 

”Mä rakastan teitä vaikka te tappaisitte mut, ja mä rakastan vielä silloinkin kun mä olen kuollut, vielä haudastakin mä rakastan teitä, saatana!”
SARI (40 vuotta)

Paha äitipuoli Suomen Kansallisteatterissa 18.2. – 7.5.2016
Katso esityspäivät ja ajat täältä.
Teemakeskustelu Lavaklubilla 1.3.2016 kello 17




LISÄÄ JUTTUJA:

Romeo and Juliet, Rock The Ballet, Rasta Thomas Heli Laaksonen, Helil Kyläs Tom of Finland