NOUSU

Ordog – The Grand Wall

02.01.2017
MFL-Records / Solitude Productions / Frozen Light | CD
Toimittanut: |
Fiilis: Introspektiivinen

The Grand Wall

Ordog on nimenä nostanut päätään musiikillis-kulttuurisen maailmani laidalla useammankin kerran, mutta nimen taakse padotut ääniaallot eivät ole aiemmin lävistäneet kallokoppaani. Syy tähän on yksinkertainen ja banaali: bändin nimen assosioituminen myöhempien aikojen Black Funeraliin, jonka pääasiallinen funktio tuntuu olevan toimia Michael W. Fordin höpökirjojen myynnin edistäjänä, ei ole kauheasti houkutellut tutustumaan yhtyeen tuotantoon. 

Minun menetykseni selvästikin, sillä jo reilun vuosikymmenen ajan toimineella ja varsin vaikuttavan julkaisuhistorian omaavalla torniolaisbändillä tuskin on minkäänlaista yhteyttä edellä mainitun Fordin matalaotsaiseen kiipimiseen.

Tarkastelun kohteena oleva The Grand Wall on järjestyksessään jo bändin viides täyspitkä levy, jonka lisäksi julkaisuhistoriasta löytyy myös kaksi demoa ja yksi kokoelmajulkaisu. Menneisyyden valossa onkin jollain tavalla yllättävää, että yhtyeen uusin levy julkaistaan verrattain vaatimattomana 500 kappaleen painoksena. Voisi hyvinkin olettaa, että kysyntä olisi tässä vaiheessa hieman toista luokkaa, olkoonkin niin, että pessimistinen ja sisäänpäin kääntynyt doom ei ole sitä kaikkein myyvintä tavaraa.

Olivat painosmäärät ja myyntiluvut mitä tahansa, Ordogin viimeisin levy toimii omassa kategoriassaan todella hyvin. Bändin musiikki edustaa doom-genren modernia tulkintaa, joka ei kuitenkaan kumarra Albionin mailta tulevalle herkälle ja romanttiselle hempeilylle, vaan kallistuu pohjoismaisen kolkkouden ja kylmyyden suuntaan. Omanlaista ilmettä levylle antaa myös tietty kuolonmetallinen ja vihamielinen kulma, esimerkiksi kappaleessa Wings In Water.

Lähestulkoon 50 minuuttia pitkältä levyltä ei löydy täytepaloja, vaan jokainen kappale on ansainnut paikkansa osana kokonaisuutta. The Grand Wall tuntuu myös tiivistyvän tyylikkäästi loppua kohti, sillä ainakin itselle levyn ehdoton huippukohta on levyn päättävä nimikkokappale, joka eteerisimmillään muistuttaa sittemmin lopullisesti Tuonen maille vaipunutta Unholya. Erinomaisen suositeltava hankinta kaikille itsetutkiskeluun ja synkkiin ajatuksiin taipuvaisille ihmisille.


LISÄÄ JUTTUJA:

Iranin historia The Veils – Total Depravity