Olli Lindholm: Yhden miehen varietee

Yön keulamiehen avoin kertomus artistin arjesta, mediakohuista ja ihmissuhteista.

Yli miljoona myytyä levyä ja 35 vuotta keikkailua sekä lukematonmäärä haastatteluja – Olli Lindholmin tietää varmasti lähes jokainen. Yhden miehen varietee on henkilökuva Olli Lindholmista, ja se tuo esille Yön keulamiehen, joka puhuu avoimesti artistin arjesta, mediakohuista ja ihmissuhteista.

Kirja pohjautuu Olli Lindholmin ja Arno Kotron keskusteluihin ja tarina alkaa Ollin lapsuudesta, josta hän puhuu varsin avoimesti, käyden läpi vaikeaa isäsuhdetta ja kertoen myös kouluvuostaan. Musiikkiuran alkuun päästään varsin nopeasti kun 1980 Olli nousi lavalle esittäen Pelle Miljoonan biisejä. Ensimmäiset bändit perustettiin samoihin aikoihin ja pian Olli törmäsi jo Jussi Hakuliseen ja siirtyi samaan bändiin laulajaksi.

Kirjassa Olli avaa monin paikoin suhdettaan Hakuliseen, josta hän piirtää persoonallisen miehen kuvan. Olli kertoo avoimesti Yön alkuvuosina Hakuliseen kohdistuneen kiusaamisen ja myöntää, että siinä oli kyse nuorten miesten kateudesta. Hakulisen ja Lindholmin välinen suhde riitoineen ja sopimisineen on tuttu. Kirja valottaa tätä suhdetta tuoden esille mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi Olli mainitsee kirjassa biisin, jonka Hakulinen teki Yöstä lähdön jälkeen ja siihen Lindholmin tekemän vastineen. Nuo tekstit avautuvat nyt ihan eritavalla, kun tietää niiden taustoja, toki niistä teksteistä näillä kahdella miehellä oli erilaiset käsitykset – asioista kun ei keskusteltu. Kaikista riidoista huolimatta Lindholm antaa useasti Hakuliselle tunnustusta biisintekijänä.

Olli avaa myös Yön tarinaa ja kuinka bändin menestys ja hiljaiset vuodet ovat vaikuttaneet hänen elämäänsä. Yö sai levytyssopimuksen 1981 Rockin SM -kisojen jälkeen. Menestys tuli varsin nopeasti ja nuoret pojat saivat kosketuksen rokkielämään. Mielenkiintoista on Lindholmin toteamus, että Porissa bändin jäsenet saivat olla rauhassa, koska hänen mukaan siellä ei ollut starakulttuuria. Osa teki muutakin töitä ja suosiota ei oikein edes tajuttu. Olli kertookin kirjassa, että vasta Dingon menestyksen myötä alkoi valjeta myös oma suosio. Menestys taittui ja suosio alkoi hiipua 1980 -luvun lopulla ja Olli päätyi siivoojan töihin. Nämä ovatkin niitä harvoja aikoja, kun hän on tehnyt muuta kuin musiikkihommia. Lopulta Olli päätyi soittamaan bändistä lähteneelle Hakuliselle ja kysyi uusia biisejä, jotta Yö voisi jatkaa.

Monet muusikot ovat puhuneet keikkojen jälkeisistä ryyppyjuhlista ja raitistumisesta. Ollikin kertoo oman tarinansa ja sen kuinka 1980-luvun lopulla viinaa kului, mutta kuinka se jäi lopullisesti pian sen jälkeen kun Lindholm oli täyttänyt 36 vuotta. Hän toteaa karusti, että ryyppyputken jälkeen kunto oli niin huono, että viina oli pakko jättää. Hän avaa myös sitä ainoaa kertaa kun vahingossa joi viinaa vuosia raitistumisen jälkeen ja kuinka vaikea paikka se oli.

Kirjassa avataan paljon myös viime vuosien keikkakulttuurin muuttumista ja levymyynnin hiipumista, ja Olli pitää todennäköisenä, että Puolet taivaasta, puolet helvetistä jää Yön viimeiseksi levyksi. Tulevaisuudessa kuullaan kenties vain yksittäisiä uusia biisejä. Toisaalta Olli sanoo tarvitsevansa unelmia ja kunnianhimoisia haaveita. Hän toteaa, että nyt häntä ajaa eteenpäin unelma: Yö stadionilla vuonna 2021 – ja myöntää sen vaativan myös uusi hittibiisejä.

Kirjassa avataan lisäksi viimeisiä mediamyllytyksiä, joita syntyi Lindholmin erotettuaan bändin jäseniä kuten myös Vain elämää -ohjelmaan biisivalinnoista. Lindholm toteaa näistä kohuista, että huhut ja juorut vellovat aina. Varsin usein käy selväksi, ettei Lindholm jaksa selitellä asioita mediassa, hän sanoo ettei välitä niistä. Paikoin on vaikea uskoa, että pystyy sivuuttamaan kirjoitukset, jotka koskevat hänen elämäntyötään. Ollin elämä kietoutuu tietysti Yön ympärille, mutta kirjassa hän puhuu varsin avoimesti myös ihmissuhteista, perheestään, vaimosta ja lapsista.

Kirja pohjautuu Ollin ja Kotron keskusteluihin ja näkyvillä ovat niin kysymykset kuin vastaukset. Lukija pääsee seuraamaan keskustelujen etenemistä varsin autenttisesti. Alussa tämä hieman häiritsi ja toivoin että keskustelut olisi toimitettu. Kun siihen tottui, tuli oivallus, että näin Ollin sanat ja kertomus tulevat parhaiten esille.  Vastaukset ovat paikoin pitkiä ja ne tuovat esille monipuolisesti miehen ajatuksia. Myös itse kirjaa varten tehdyt tapaamiset saavat oman osansa kirjassa ja Kotron huomiot tapaamisista ja niiden kulku piirtävät osaltaan kuvaa Lindholmista.

Päällimmäisenä jää mieleen kova työ mitä musiikkityöläinen tekee. Suosion laskut ja nousut ovat osa elämää ja Lindholmin suhtautuminen niihin on varsin tervettä, ja pohdinnat tulevasta ovat mielenkiintoista luettavaa. Olli avaa vaikeitakin asioita ja myöntää virheensä. Olli on antanut Yölle koko elämänsä ja häntä on vienyt eteenpäin unelmat. Hän toivoo, että jokainen seuraisi unelmaansa.

Olli - Yhden miehen varietee
Arno Kotro

Docendo


LISÄÄ JUTTUJA:

Hanoi Rocks Kannas, Hanneriina Moisseinen Osiris - Max Manner