Nousun toimituksen kulttuuritärpit 2015

16.01.2016
Teksti:

Mikä oli parasta vuonna 2015? Mikä toimittajia inspiroi, mikä kolahti ja nostatti fiiliksen? Listasimme kulttuuri-ilmöitä jotka kutkuttivat ja tallentuivat mieliin. Nousun toimituksen kulttuuritärpit 2015, olkaa hyvä.

Tanja Kyngäs

Nightwish – Endless Forms Most Beautiful
Nightwish onnistui sekä yllättämään että tarjoamaan jotain tuttua ja turvallista; mahtipontisuutta, suuria tunteita, runsautta, iloa ja kylmiä väreitä. Jokaisella kuuntelukerralla levyltä avautuu aina vain uusia ulottuvuuksia ja sävyjä. Evoluutio oli aihelmana rohkea valinta Tuomas Holopaiselta, ja uskon että bändin menestyksen osatekijöinä  ovat edelleen vahvasti juuri tuo rehellisyys ja oman tien kulkeminen. Floor Jansen on käsittämättömän upea laulaja, sen hän todisti viimeistään tällä levyllä ja viime kesänä Oulun Qstockissa.

Nightwish – Endless Forms Most Beautiful

Nightwish – Endless Forms Most Beautiful

Jalometalli 2015
Niin vain Jalometalli palasi juurilleen ja Oulun Kuusisaareen, joka osoittatui alueena tälle festivaalille toimivammaksi kuin edemennyt Club Teatria lähiympäristöineen. Bändikattaus oli tälläkin kertaa erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen, ja pienenä festivaalina Jalometallissa on aivan oma viehätyksensä ja tunnelmansa.

Salakirjat-kustantamo
Yksittäinen kirja ei tehnyt vaikutusta, mutta löydettyäni alkuvuodesta 2015 Salakirjat-kustantamon, olin myyty; teoksia löytyy muun muassa suomalaisesta kansanperinteestä, mystiikasta ja esoteerisesta kirjallisuudesta. Tilaukseen lähtee seuraavaksi Malleus Maleficarum eli Noitavasara, joka lienee Hitlerin Mein Kampfin ohella yksi tuhovoimaisimmista teoksista maailmanhistoriassa. Salakirjat on oikea aarreaitta historiallisen sekä esoteerisen kirjallisuuden ystäville!

Nina Hurme

Faith No Moren väkevä comeback.
Sol Invictus
oli yksi vuoden parhaista levyistä ja bändin esiintyminen Provinssissa ehdottoman vakuuttavaa. Uuden levyn materiaalia voisi kuvailla räyhäkkään energiseksi ja kiehtovana ristiriitaisuutena voidaan pitää sitä, että bändi esiintyi kukka-asetelmien keskellä pukeutuneena kokovalkoiseen. Uuden musiikin luominen on selvästi piristänyt bändiä.

Neil Gaiman – Trigger Warning

Neil Gaiman – Trigger Warning

Neil Gaiman – Trigger Warning
Gaimanilla on värisyttävä tapa kuvailla asiat niin tarkasti, että lukija näkee silmissään elävästi kaikki tapahtumat. Trigger Warning on kokoelma lyhyitä tarinoita ja häiriöitä, kuten alaotsikossa kuvaillaan. Useimmissa tarinoissa on vähintään hieman hyytävä vire ja ne pitävät tiiviisti otteessaan.

Retropelit
Ostin kaverilta vanhan Wiin, jossa toimivat vielä GameCuben pelit. Nyt olen viettänyt huomattavan massiivisesti aikaa Fire Emblem – Path of Radiancen parissa. Erityisesti Fire Emblemin tarina on hyvin tunteisiin menevä, eivätkä silmäkulmat pysyneet kuivina. Pelimekaniikaltaan Fire Emblem on vuoropohjainen fantasiastrategia, ja yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai juuri sen takia – äärimmäisen koukuttava. Seuraavana ohjelmassa on luultavasti Tales of Symphoniaan uppoutuminen, ellen sitä ennen saa jostain käsiini Path of Radiancen Wiille julkaistua jatko-osaa Radiant Dawnia.

Aino Isojärvi

MCM London Comic Con
MCM London Comic Con oli ensimmäinen alan tapahtuma, johon olen koskaan osallistunut. Vaikka olenkin pitkän linjan animaatioharrastaja ja sittemmin innostunut myös sarjakuvista ja peleistä, pitkään tämä fanitus on ollut erittäin kaappiluontoista ja valonarkaa. Comic Con oli paitsi silmiäavaava elämys, myös shoppailumielessä harrastajan aarreaitta: tarjolla oli esimerkiksi custom-pehmoleluja, harvinaisia sarjakuvia, aitoja japanilaisia astioita, cosplay-inspiraatiota, pelialue, herkullisia itämaisia ruokia sekä kokonainen taidetori. Oli upeaa nähdä tuhansia samanhenkisiä ihmisiä valtavassa ExCel-messukeskuksessa. Sain myös paljon uusia ystäviä – tietenkin Nintendo DS:llä.

André Alexisin kirja Fifteen Dogs

André Alexis – Fifteen Dogs

André Alexis – Fifteen Dogs -kirja
Kanadalaisen André Alexisisin kirja Fifteen Dogs on jo ehditty palkita kahdella kirjallisuuspalkinnolla. Erikoislaatuinen, omaperäinen ja filosofinen teos älykkyydestä, vallasta, kesyyntymisestä, suhteista ja kielen merkityksestä on yksi parhaimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut. Kaikessa lyhykäisyydessään teos kertoo kahdesta jumalasta, Apollosta ja Hermeksestä, jotka tuopin ääressä väitellessään  ihmisten ja eläinten eroista ajautuvat vedonlyöntiin. Näin he päätyvät antamaan ihmisälyn viidelletoista koiralle – jos yksikin näistä kuolee onnellisena, luonnon jumala Hermes päihittää vedon. Liikuttava, hillittömän hauska teos seuraa miten koirat mukautuvat ihmisälyyn – vain osa sopeutuu uteliaana uusiin kykyihin, kun taas osa esimerkiksi perustaa totalitaarisen yhdyskunnan. Kirjassa on paljon yhteiskunnallista kritiikkiä, ja sitäkin enemmän ymmärrystä ja kiintymystä.

Star Wars VII: The Force Awakens
Star Wars VII: The Force Awakens -elokuva tuskin tarvitsee pitkää luonnehdintaa. Kyseessä on kauan odotettu, positiiviseksi yllätykseksi osoittautunut tapaus, jota ainakin allekirjoittanut odotti niskakarvat pystyssä muistellessaan ensin 2000-luvun alun pettymyksellä maalattua esitrilogiaa. Huolet olivat tyystin turhia: menneiden vuosien nerokkaan Lost-sarjan luoja J.J. Abrams palasi ensimmäisten elokuvien tunnelmaan sekä juonellisesti että teknisten elementtien avulla. Plussaa oli tietenkin se, että elokuva toi mieleen Timothy Zahnin Thrawn -ysäritrilogian, jonka itse ahmin lapsena luullen, ettei uusia elokuvia julkaistaisi enää koskaan. Zahnin kerronnan perusteella olenkin jo ehtinyt luoda oman teoriani Reyn henkilöllisyydestä. Rogue One -spinoffia odotellessa.

Henni Johansson

Amorphis – Under the Red Cloud

Amorphis – Under the Red Cloud

Amorphis – Under the Red Cloud
Monet vuodet Amorphista kuunnelleena tämä uusi levy on kertakaikkisen virkistävä ja monipuolinen. Olen viimeksi ollut bändistä yhtä innoissani silloin, kun oman kotikaupunkini jäbä valittiin uudeksi vokalistiksi ja ensimmäiset albumit Tomi Joutsenen jälkeen ilmestyivät. Under the Red Cloudia edeltävällä Circle-levyllä oli ilahduttavasti käytetty vihdoinkin enemmän murinavokaaleja, mutta Under the Red Cloudilla monipuolisten vokaaliosuuksien lisäksi biisit ovat yksinkertaisesti tarttuvampia. Levy on pyörinyt omassa soittimessani ahkerasti ilmestymisestään lähtien, ja on ehdottomasti itselleni viime vuoden paras levy.

Juustopäiden comeback-keikka Tavastialla
Nostalgiannälkäisenä ihmisenä vuoden paras keikka oli heti alkuvuodesta Helsingin Tavastialla, missä soitti comebackia tekevä ysäriteinipunkbändi Juustopäät. Tottahan meikäläinen jo ysärinä kuuntelin volat kaakossa Juustareita, ja vaikkei uusi biisimateriaali sytyttänytkään, niin keikka oli yhtä nostalgiatrippiä ja upeita biisejä yksi toisensa jälkeen. Mitään oleellista ei jäänyt puuttumaan, oma lempparibiisikin soitettiin. Oma yleinen tunnetila oli jotain iloisen jälleennäkemisen ja syvän liikutuksen välimaastosta. Toivottavasti pian uusiksi!

Jari Huttunen

Steven Wilson – Hand. Cannot. Erase.

Steven Wilson – Hand. Cannot. Erase.

Steven Wilson – Hand. Cannot. Erase.
Pidän konseptialbumeista ja progressiivisesta rockista, Hand. Cannot. Erase. oli siis minulle monelta osin nappiosuma. Minun musiikinkuuntelu vuonna 2015 kulminoitui siihen, että unohdin koneen MP3-listan, enkä tökännyt luureja kiinni enää puhelimeeni. Siksi tämä on valintani vuoden 2015 levyksi, se on musiikkia jolle haluan antaa aikaa ja kunnioitusta. Se on muistutus siitä, että musiikki voi olla paljon muutakin kuin arjen taustanauha kauppajonossa tai treenilistan kertaotos älyluurin loputtomasta suoratoistopalvelusta.

Death Hawksin kiertue Circlen kanssa
Death Hawks muistutti että livekeikka voi olla muutakin kuin kannustin sosialisoitumiseen tai syy pariin tuoppiin. Keikkaraprotin voi kokonaisuudessaan lukea täältä. Erityismaininnan ansaitsee myös Qstockissa esiintynyt Teksti-tv 666. Bändi on muistutus siitä että musiikki ja kesä kuuluvat yhteen. Sä et tuu enää takaisin koskaan on kesän 2015 soundtrack.

Huge L
Olkoon sitten vuoden löytö tai artisti. Huge L ei ole suomalaisella rap-rintamalla uusi tekijä mutta varmasti kuuluu maan ahkerimpiin muusikoihin. Huge käänsi minut rapin pimeälle puolelle, se on muistutus siitä että itselle vieras genre on vain löytämätön aarreaitta johon en ole vielä astunut. Myös Hugen musiikki alleviivaa tämän vahvasti. Musiikki soljuu viitaten, lainaten ja sämpälten läpi genrerajojen täysin piittaamatta siitä mitä ”pitäisi” kuunnella tai arvostaa. Hatun nosto ja arvostus on paikallaan. Mainittakoon myös että Nousu.netin graafisen ulkoasun, materiaalin ja tuhansien koodrivien voimavarana ja inspiroijana on toiminut pitkälle Hugen loputtomat soittolistat.




LISÄÄ JUTTUJA:

Lopotti – Tommi Kinnunen Niskalaukaus