No Man’s Sky

Avaruuden virroissa

Abauttiarallaa satamiljoonaatsiljoonaa planeettaa yksin sinun tutkittavissa, wow! Pienen Hello Games puljun kehittämä No Man’s Sky lupailee eeppistä avaruusseikkailua ja neitseellisiä planeettoja tajuttoman kokoisessa universumissa, tutkimusmatkailua, taisteluja ja arvoituksia. Kaikki näyttää oikein hyvältä paperilla, mutta entäs se pieni präntti?

Hello Games on pieni indie-pelejä tehtaileva kehittäjä, joka on aiemmin tullut tutuksi Joe Danger -pelisarjasta, jossa huristellaan tasoloikkamaisesti akrobatiaa harrastaen moottoripyörällä. No Man’s Sky on melkoinen harppaus eteenpäin. Se on huomattavasti kunnianhimoisempi ja isompi tuotanto kaiken kaikkiaan. Pelin idea lyhykäisyydessään on tarjota aivan valtava, lähestulkoon ääretön hiekkalaatikko, jossa liikkua ja tutkia sen mysteereitä. Kuulostaa lupaavasti aivan avaruudelta. Mielikuvat siirtyvätkin välittömästi Eliten kaltaiseen klassikkopeliin, tai siitä vaikutteita saaneisiin muihin lajityypin peleihin. Tähän pakettiin kun lisätään resurssienhallintaa sekä selviytymis- ja rakentelupelimekaniikka, hieman hittipeli Minecraftin tapaan, tuntuu paketti jo lupaustensa perusteella aika myyvältä tapaukselta.

Melko autiot planeetat ovat tuttu näky.

Melko autiot planeetat ovat tuttu näky.

 

Hypejuna choo choo

Kovin aktiivisesti en ole seurannut No Man’s Skyn hypejunaa, enkä siitä aiheutunutta keskustelua. Minulle peli käsitteellistyi melko pitkälle ”tutkimusmatkailua avaruudessa erilaisilla planeetoilla” -teesin ympärille. Tämän suurempia ennakko-odotuksia minulla ei ollut, eli tietyllä tapaa sain kyllä sitä mitä odotin.

Monet eivät saaneet. Siitäkös internetissä kuhistaan, pelaajat repivät pelihousujaan ja foorumit täyttyvät kiukkuisista kirjoituksista. Jälkipyykkiä seuratessa näkee selvästi, että osalla pettyneistä on ollut täysin epärealistiset odotukset pelin suhteen. Tästä huolimatta myös pelin kehittäneen Hello Gamesin ja heidän aloittamansa hypejunan suuntaan on pakko heristää sormea; ei tässä nyt kyllä todellakaan ole mukana kaikkea mitä on tullut luvattua. Tämän pohjalta on melko ymmärrettävää, että monet ovat olleet syvästi pettyneitä peliin ja sen vajaisiin ominaisuuksia. Vuoden 2014 E3 -messuilla esitelty trailerin näkymät ovat välillä kieltämättä jotain aivan muuta, kuin mitä peli nyt tarjoilee.

Peli tuntuu monilta osin keskeneräiseltä ja ominaisuuksiltaan kiirehdityltä. Osaan ongelmista palaan arvostelussani myöhemmin, mutta erikseen mainittavia isoja ominaisuuksia, jotka puuttuvat ovat muun muassa isot laivastot ja niiden väliset isot taistelut avaruudessa. Olen törmännyt kolmeen erilaiseen muukalaisrotuun, mutta alun perin niissäkin piti olla enemmän ryhmittymiä ja joukkoja omine erityispiirteineen, tavoitteineen ja politiikkoineen.

 

Planeetat ovat myös melko pitkälle samasta puusta veistettyjä. Kadoksissa ovat rengasplaneetat, eikä myöskään vesi- ja hiekkaplaneettoja ole. Eikä mikään planeetoista joissa olen jo käynyt, ole poikennut radikaalisti aiemmista. Myöskään erityisiä planeettakohtaisia fysiikoita ei ole, vaan joudumme tyytymään vain pieniin erilaisiin muuttujiin, kuten esimerkiksi myrkyllisyyden tai planeetan radioaktiivisuuteen. Monet asiat jotka saisivat planeetat tuntumaan aidosti erilaisilta on poissa. Tietysti on myös mahdollista, että osa näistä ominaisuuksista on olemassa jossain, mutta kukaan ei vielä ole sellaiseen törmännyt, mutta se silti vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Maailmankaikkeuden pitäisi olla kaikille peliä pelaaville sama. Käytännössä tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että jos kaksi pelaajaa olisivat liikkumassa samassa kohtaa universumia, voisivat he morjenstaa toisilleen ja sanoa ihan kättäpäivää. Tämänkin ominaisuuden täysi puuttuminen todettiin melko pian julkaisun jälkeen nettiaktiivien toimesta.

Käytännössä puheet 1.8×1019 vierailtavasta tähdestä tuntuvat enemmänkin markkinointipuheelta. On ihan sama, onko planeettoja niin paljon, että allekirjoittaneen kieli menee solmuun yrittäessään sanoa tuota lukumäärää ääneen. Kaikki planeetat ovat käytännössä toistensa kopioita pienin eroavaisuuksin. Tästä syystä ratkaisu on, että kaikille planeetoille voi laskeutua tutkimaan on hieman outo ja tarpeeton ominaisuus.

Yksi mysteerisistä raunioista.

Yksi mysteerisistä raunioista.

 

Ei niin autio avaruus

Tunnelma maailmankaikkeudesta jonka No Man’s Sky luo, on hyvin ristiriitainen. Sen tuntuma on jotenkin outo ristisiitos sellaisen vanhan pulp-scifin ja saippuaoopperan väliltä. Joka puolelta löytyy olevinaan neitseellisiä eedeneitä, mutta toisaalta ne ovat avaruusolentojen täyttämiä paikkoja, joissa on kaikenlaista löydettävää. Joka puolelta löytyy todisteita älyllisestä elämästä, mutta sitten kuitenkin annetaan vaikutelma autioista planeetoista.

Tätä on hyvin hankala selittää muuten kuin sanomalla, että nyt peli yrittää tarjota pelaajalle ”yksin avaruudessa” -tyylisen selviytymiskokemuksen, mahdollisuuden tutustua outoihin lajeihin, harrastaa kaupankäyntiä ja lisätä annos mysteeristä kadonneiden sivilisaatioiden etsintää. Tuntemattoman outous rapisee melko nopeasti, kun huomaat, löytäneesi jo yli kymmenen 2001: Avaruusseikkailun tyylistä monoliittia samalta planeetalta muiden vastaavien reliikkien kanssa.

Varsinainen kunnollinen sisällön puuttuminen on aika pöyristyttävää. Se hieno tunne, kun menet ensimmäistä kertaa avaruusasemalle ja kuvittelet, että nyt on meininki kuin Babylon 5:sta tai Deep Space Ninestä ja siellä onkin sitten sinua vastassa VAIN YKSI naamaltaan enemmänkin lehmän takapuolta muistuttava ruttuturpa pönöttämässä pöytänsä takana. Hyvää rrkflkf fafrkf fokofr ngrtungr anfnufr grkg vaan sinullekin, sanoo Vaittinen, hypäten keskisormi pystyssä takaisin alukseensa ja painaen hyperavaruuspolkimen pohjaan painuen helvettiin tästä murjusta.

Karujen planeettojen karu totuus

Peli alkaa myös toistaa itseään hyvin nopeasti. Ensimmäinen planeetta, se jolta aloitin, jaksoi viehättää aikansa. Olihan kaikki vielä uutta. Planeetat ovat täynnä kaikenlaista löydettävää, mutta kun ne löydettävät ovat valitettavasti kaikki niin samanlaisia. Siinä vaiheessa kun olet warpannut sen kymmenen tähtijärjestelmän välillä ja vieraillut parilla kymmenellä planeetalla, alkaa pelin karu totuus paljastua: kaikki sisältö on todella geneeristä, joka on tietysti satunnaisesti luodun maailman aiheuttama ongelma.

Hieman vehreämpiäkin planeettoja löytyy.

Hieman vehreämpiäkin planeettoja löytyy.

 

Pelin puolustukseksi voidaan toki sanoa sen laajuus. On aivan todennäköistä, että kokemani parikymmentä tuntia on vain pintaraapaisu sisällön suhteen. Tuonkin ajan sisällä löysin planeetoilta sellaisia pieniä asioita, joihin en muilla törmännyt, mutta silti ne eivät missään vaiheessa tunnu riittävältä. Kuinka pitkän aikaa peliä on pelattava, että sieltä tulee se ällistys ja riemu, kun löydät jotain todella odottamatonta? Ja yksi kysymys mikä mielessäni oli koko pelin ajan, että miksi yksikään planeetta jolla vierailin, ei jäänyt millään erityisellä tavalla mieleen tai että olisin muistellut, että ”aah, se oli se planeetta!”

Mieleenpainuvin kokemus tähän mennessä on se, kun minua vainosi eräällä planeetalla, jota en tarkemmin muista, pirun kiukkuinen heinäsirkan, ravun ja lonkeroöttiäisen näköinen otus sekä hänen lajikumppaninsa. Hemmetin pirulainen tuntui tulevan joka nurkan takaa vastaan ja juoksevan koko ajan seuraten perässä, kuin lihava kissa joka on haistanut katkarapuja.

Selviytymistä vieraalla planeetalla

Yritin jahdata jotain muita aluksia planeetan pinnalla.

Yritin jahdata jotain muita aluksia planeetan pinnalla.

 

Pelimekaniikka nojaa selviytymispelien tapaan paljon siihen, että tutkimusmatkailun ohella etsitään resursseja ja kerätään niitä talteen. Tämän lisäksi kaikkialta löytyy erilaisia reseptejä ja kaavoja, joiden avulla voidaan rakentaa kaikenlaista hyödyllistä tavaraa, päivityksiä ja muuta. Nämä tietysti suorassa suhteessa parantavat mahdollisuuksiasi selvitä ihmiselämälle vihamielisessä ympäristössä.

Peli tarjoaa kevyesti olkapäällä tökkäystä pelaajalle, että tuolla suunnassa on tuommoista ja sitä rataa, mutta mitään varsinaista tavoitetta ei ole, ellei sellaista halua itse itselleen asettaa. Matka universumin keskipisteeseen on yksi tarjottu mahdollinen päätepysäkki, mutta sekin on melkoisen matkan päässä, jos sille haluaa edes lähteä. Useammat pelaajista varmaankin tyytyvät melko päämäärättömään vaeltamiseen ja tutkimusmatkailuun.

Resurssien keräilemisen ohella pääsee välillä myös taistelemaan sekä planeettojen pinnoilla, että avaruudessa. Avaruudessa riesana on tietysti inhat avaruuspiraatit, jolloin räiskintä muistuttaa parhaimmillaan jo hyvää toimintaa. Planeettojen pinnalla jouduin lähinnä äkäisten pikkuotuksien ahdistelemaksi ja yleensä helpointa oli vaan yrittää juosta pois tieltä, sillä ampuminen ja tähtääminen oli jotenkin melko vaikeaa ja vaivalloista. Avaruudessa taisteleminen oli helpompaa.

Vy'keehin jannut ovatkin aikamoisia hurmurisotureita.

Vy’keehin jannut ovatkin aikamoisia hurmurisotureita.

 

Valikoiden selaaminen, tavaroiden läpikäyminen ja asioiden rakentelu on myös tehty hieman hankalaksi. Jokainen tehty toimenpide pitää aina varmistaa pitämällä nappia pohjassa, se tekee valikoiden käyttämisestä hidasta ja raskasta. Inventaariojärjestelmässä on myös omituisuuksia, kun esimerkiksi voit napata taskuusi niin paljon plutoniumia, että jalostettuna sillä räjäyttäisi maapallon ainakin kymmenen kertaa taivaan tuuliin ja saisi useamman roistovaltion diktaattorin kusemaan riemusta allensa, mutta samalla yhteen vastaavaan inventaariolokeroon mahtuu yksi harvinaisempi helmi. Toisen jos otat, niin se sitten vie toisen paikan. Resursseja kerätessä inventaario alkaa muutenkin täyttyä kaikesta roskasta, joten olisi kiva jos osa tavaroista menisi suurempiin kasoihin tai niistä pääsisi jotenkin kätevämmin eroon. Omaa pukua päivittämällä tai ostamalla isomman avaruusaluksen tulee toki lisä tilaa, mutta silti sama ongelma tulee jossain vaiheessa vastaan.

Yksi asia mikä ärsytti ainakin itseä suunnattomasti, on se, että kaikkia energialla toimivia laitteita sai olla latailemassa aivan koko ajan. Tämä on tietysti osa selviytymisaspektia, mutta latailu kömpelöjen valikoiden kautta tuntui vaan turhan hankalalta ja sitä sai tehdä aivan liian usein. Louhimissäteet ja aseet olisi ollut kiva voida ladata suoraan pelistä, ilman valikoiden kautta säätämistä. Samalla tuntuu myös järjettömältä, että hirveät hälytykset alkavat toitottamaan elossapitojärjestelmän matalaa virtatasoa, kun ollaan vielä 50%:lla tai jopa 75 %:lla varauksella liikenteessä. 25 % olisin jo ymmärtänyt, mutta nyt hälytellään jo aivan turhasta.

Loputtoman avaruuden haasteet

Avaruudessa voi törmätä hätäkutsuihin.

Avaruudessa voi törmätä hätäkutsuihin.

 

Heti julkaisun jälkeen peli kärsi monista bugeista ja teknisistä ongelmista. Tämän jälkeen peliä on kuitenkin päivitetty melko ahkerasti. Aivan alun jälkeen en ole ainakaan itse törmännyt enää mihinkään peliä kaataviin bugeihin tai muihin vakaviin ongelmiin. Olin kuitenkin pettynyt pelin tarjoamaan piirtoetäisyyteen, joka vaivaa ainakin testaamaani PlayStation 4 -versiota. Nyt tuntuu että monet isommatkin muodot ja objektit ilmestyvät todella myöhässä ruudulle ja pienet yksityiskohdat ovat peittyneinä suttuisiin artefakteihin ennen kuin ne latautuvat ja näkyvät kunnolla.

Hello Gamesille on kuitenkin pakko nostaa hattua kunnianhimoisesta ideasta. Täysin onnistuneita he eivät valitettavasti projektinsa kanssa olleet. Tästä johtuen arvostelussani puututaan lähinnä asioihin, joihin en ollut tyytyväinen. Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä, että peli on aivan liian aikaisin julkaistu tapaus. Tällaisena se tuntuu ylihinnoitetulta ja -hypetetyltä indie-peliltä. Jos peli olisi julkaistu myöhemmin, kaikkien niiden lupailtujen ominaisuuksien kera, uskoisin pelaajilla olevan aivan toisenlainen ääni kelloissaan ja pelin vastaanotto huomattavasti suotuisampi.

Pelissä on paljon lunastamatonta potentiaalia, mutta Hello Games on luvannut päivittää peliä ja lisätä siihen ominaisuuksia. Jos lupaukset pitävät paikkansa, jokin pelin myöhäisempi versio korjannee nykyiset puutteet ja ainakin osittain lunastaa aikaisemmat lupauksensa. Uskoisin että siinä vaiheessa pelille kannattaa ehkä antaa uusi mahdollisuus.

No Man's Sky

Genre: Seikkailu
Ikäraja: 7
Hello Games / Sony
Testattu: PS4
Saatavilla: PC, PS4
Pelattu: Parikymmentä tuntia. Warppailtu pitkin galaksia ja tutkittu tusinan verran planeettoja.


LISÄÄ JUTTUJA:

Mikko Kivinen Lopotti – Tommi Kinnunen