NOUSU

Morbid Evils – Deceases

03.09.2017
Svart Records | CD
Toimittanut: |
Fiilis: Laahustava

morbid evils - Deceases

Morbid Evils on itselleni uusi tuttavuus, joskin mielikuvituksettomasti nimetyn yhtyeen takaa löytyy tuttujakin nimiä. Keijo Niinimaa on varmasti tuttu nimi monelle raskaamman musiikin ystävälle.

Tässä vaiheessa on enää turha pitää verrokkina Rotten Soundia tai Medeiaa, kakkosalbumin Deceases kohdalla ollaan jo nimittäin vähintäänkin polvia myöten tiukassa ja tummassa sludgessa. Orkesterin uusin lapsi hyppää suoraan siihen syvään päähän aiheellaan. Nyt puhutaan kuolemasta.

Kuolema on valtavan iso leikkikenttä. Deceases ottaa uhrikseen tämän tematiikan ja seikkailee rattijuopoista kätkytkuolemiin, terrorismista tuumoreihin ja vihasta itsemurhaan. Kuolemaa ei kätketä mystiikan verhoon, vaan lyödään tylysti eteen. Tähän olisin toivonut erilaista lähtökohtaa, nyt aihetta käsitellään valitettavan heikoilla, osin jopa myötähäpeää herättävillä lyriikoilla.

Ytimekkäät toistonnat lyriikoissa seuraavat biisistä toiseen ja toimivat yllättävän hyvin, mutta ilman vahvempaa ja syväluotaavampaa viitekehystä kerronnalla, jää tarina vajaaksi ja etäiseksi.

Deceases on oikein mainiota tummissa äänimaisemissa vellontaa, vaikkei Morbid Evils tuokaan sludge/stoner doomin piiriin uusia tuulahduksia levyllään. Loppua kohti albumin taso kuitenkin nousee. Tapaus numero viisi nousee soitollaan esiin ja jaksaa kannattaa mielenkiinnon levyn helmeen asti. Abacinated löytää jo rytmin ja komeasti ulvovat kitarat ovat helvetin hieno päätös levylle. Jään vielä kaipaamaan rujompaa ja päälle iskevämpää kitaravallia Meshuggahin malliin, ja ehkä yksi vähän reippaampi biisi toisi eloa kuoleman keskelle.

On selvää, että biisien takaa löytyy osaava ja kokenut ryhmä. Soitanta on komeaa ja vokalistina Keijo Niinimaa osaa hommansa. Paletti on monelta osin kunnossa. Paremmilla biiseillä ja puhuttelevammalla lyriikalla porukka tulee lakoamaan kuin elokuinen vilja.


LISÄÄ JUTTUJA:

ilosaari Royal Blood Myrsky