Mohiklaani – Sotapolulla

10.11.2015
Teksti:
Fiilis: Pettynyt

Kun suomipunkit ikoniset nimet kokoontuvat yhdelle levylle, ovat odotukset valtaisat. Kyseessä on kokoonpano joka kantaa nimeä Mohiklaani, ja sen riveistä löytyvät muun muassa Tumppi Varonen, Pelle Miljoona, Vesku Jokinen ja Maukka Perusjätkä.

Otetaan aluksi hyvät uutiset. Levyltä kärkipään tuntumaan nousee heti Otto Grundstömin kappale Yksinkertainen ja ylivertainen, josta lohkaistiin myös esillä ollut musiikkivideo. Kappaleen valttina yllättäen on se, että se tuo mieleen Tehosekotoittimen, vaikka rakenne ja melodia ovatkin perinteisemmän rock’n’roll -kaavan mukaan pelkistetympiä kuin Matti Mikkolan sävellykset. Kärkisijasta kamppaileva Maukka Perusjätkän esittämä Sota soittolistoja vastaan on myös vallan mainio veto. Toimivan osuva punkhenkinen sanoitus Maukan karhean äänen kanssa toimii.
Parempaa keskitasoa edustavat myös Pelle Miljoonan näköinen Puerto Galera sekä Vesku Jokisen aggressiivisempi veto Hakkaa päälle. Yhteistä yllättäen kaikille näille biiseille on se, että Maukan biisiä lukuun ottamatta ne ovat levyn harvoja artistien itse sanoittamia kappaleita.

Sanoituksista päästäänkin sitten huonoihin uutisiin. Mohiklaani on käytännössä kahden muusikon, Kliden ja Piitsin käsialaa. Vastuu sävellyksistä ja suurimmasta osaa sanoituksia lepää heidän harteilla. Lopputulema on se, että kappaleet eivät aivan sovi artisteille, ja sanoitukset ovat auttamattoman kömpelöitä. Joey Luumaen vetämä Jälkeläiset kuulostaa saarnaavalta ja sopisi ennemmin mainosbiisiksi. Jälkeläisiä seuraava tribuuttibiisi Surupussi taas kuulostaa iskelmäkappaleen rammalta rock-versiolta. Häntäpään kertseistä löytyy lisäksi muun muassa kauhea ”Taitaa olla ihanaa olla aina sitruuna-aa”. Mohiklaanikuoron Me tulemme taas on Elämä Lapsille -tyylinen yhteislaulujollotus.

Melkein suututtaa.

Levyn kokonaisvaikutelmasta jää hieman juosten kustu olo; asetelma, missä puuhakaksikko on saanut laatikollisen biisejä, ja jotka on kiireellä suoritettu alta pois artistien toimesta. Onneksi koko levyä ei leimaa sama pateettisen punkpastissin leima, ja muutamalla yksittäiskappaleella saadaan levy osittain pelastettua. Jatkossa, jos sellaista tulee, toivoisin että linjan vedetään yhtenäisemmäksi ja artistien omaa panosta kasvatetaan. Siitähän tässä kuitenkin on kyse?

Mohiklaani
Sotapolulla

Stupido Records
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Soile Yli-Mäyry, Asfalttivalo, Viihdepalatsi ilosaari Royal Blood Yön sankarit: kasvoja punaisen köyden takaa – Teemu Potapoff