NOUSU

Mogwai – Every Country’s Sun

20.09.2017
Rock Action Records | CD
Toimittanut: |
FIILIS: KATKERANSULOINEN

Mogwai on skotlantilainen post-rock-pioneeri, jonka tuorein levy Every Country’s Sun julkaistiin 1. syyskuuta. Bändin yhdeksäs studioalbumi sai oikeutetusti hyvän vastaanoton, vaikka ei juuri onnistunut yllättämään. Albumi vaati useamman kuuntelun, mutta on avautuessaan tunnerikas kokemus.

Levy alkaa himmailevalla Coolverine-kappaleella, joka on kuin pitkän elokuvan alkukohtaus. Syvä basso, efektoidut kitarat ja hitaasti mukaan tulevaan komppi johtavat biisin lopulta tunnelmalliseen ja painostavaan myllyyn. Levyn toinen biisi Party in the Dark on loistavaa indiepoppista ja selkeästi levyn kohokohta. Kitaristi Stuart Braithwaiten vokaalit rikkovat yhtyeelle ominaista instrumentaalikaavaa. Party in the Dark on ehdottomasti Mogwain tuotannon parhaita ja radioystävällisimpiä biisejä. Lähes seitsemän minuuttia pitkä Crossing the Road Material taas on levyn pirteintä antia ja jäi soimaan päähän. Kitaravetoinen biisi on suoraviivaista post rockia särövalleineen ja kaikuineen.

Albumilla on Mogwaille tyypillinen elokuvallinen fiilis. Albumin painostavin raita on aka 47, jota kuunnellessa tuntui kuin olisin kulkenut yksin ydinpommien raiskaamassa erämaassa. 1000 Foot Face puolestaan on eteerinen ja äärimmäisen kaunis. Rauhoittavat lauluharmoniat ja etäinen rumpukomppi luovat turvallisen kuplan, joka on kaukana ahdistavasta maailmasta. Biisi toi mieleen Devin Townsend Projectin Ghost-albumin.

Mogwai koki muutoksen vuonna 2015, kun yhtyeen pitkäaikainen kitaristi John Cummings siirtyi uusiin projekteihin ja jätti bändin. Levyllä kuullaankin tavallaan uusi Mogwai, jonka lähes naiivi soitonriemu kuuluu parhaiten Battered At a Scramble –biisissä. Old Poisons taas on kuin häiriintynyt mollimyrsky. Se on vaarallinen, mutta kaunis. Soitannollisesti Old Poisons on levyn aggressiivisin ja tiukin ralli. Nimikkobiisi Every Country’s Sun kasvaa hiljalleen ja maalailevasti, kunnes se räjähtää eeppiseksi loppusoitoksi. Biisi aiheutti toistuvasti kylmiä väreitä ja kostutti silmäkulmia. Kappale on katkeransuoloinen ja kuulostaa lähes yhtyeen joutsenlaululta.

Vuonna 1995 perustetulla bändillä on kokemusta yli kahdenkymmenen vuoden ajalta ja se kuuluu. Every Country’s Sun on kaunis ja tunnerikas matka, joka toimii parhaiten kokonaisuutena. Minulle levyn teemoiksi nousivat luopuminen, lähteminen ja uusi alku. Mogwai on kuin fiilisgeneraattori.

Levyn biisit noudattavat usein kaavaa, jossa ne kasvavat hitaasti kohti räjähdysmäistä loppua. Se teki levystä ennalta-arvattavan, mutta biisit toimivat niin hyvin, ettei se haitannut. Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki. Every Country’s Sun on mainio ja huikeasti tuotettu soundtrack alkaneeseen syksyyn.


LISÄÄ JUTTUJA:

rautatie Juha Vuorma - Nordic Gothic maalaus