Minna Roininen kannustaa kirjoittajia sinnikkyyteen

Kummia tarinoita

Kirjailija-psykologi Minna Roininen kirjoittaa kummia. Hän julkaisi tänä vuonna esikoisromaaninsa Pimeänkutojat. Aiemmin kirjailijalta on ilmestynyt e-kirja, mutta nyt on ensimmäinen painettu kirja ulkona. Roinisen teosta on luonnehdittu uuskummaksi, joka on melko tuntematon genre Suomessa.

Mitä se siis oikein on?

– Uuskummassa on maagisia elementtejä mukana, Roininen selittää. Se yhdistää kauhua, fantasiaa ja mysteerisyyttä samassa paketissa. Se on toisaalta aika vaikeasti määriteltävä genre, koska uuskumma ei täysin mene kauhun, fantasian tai rikoskirjallisuuden genreihin, vaan muodostaa aivan oman kirjallisuuden lajityyppinsä. Suomessa saatetaan käyttää rinnakkain myös käsitettä reaalifantasia. Uuskumman tarkoitus on tuottaa korkeakirjallista tuotantoa, joka pyrkii mahdollisimman laadukkaaseen ilmaisuun. Kotimaisen uuskumman tunnetuin kirjoittaja lienee Tiina Raevaara.

Esikoisen juuret Karjalassa

Roininen työsti romaaniaan useamman vuoden. Se sai alkunsa, kun Roininen opiskeli ensimmäisiä vuosia psykologiaa Jyväskylässä. Hän sai idean ensimmäisestä hahmosta, mistä kirjoittaminen lähti kulkemaan omia polkujaan. Vaikuttajana oli myös karjalainen esine, puinen lintu. Paikallisen pakanallisen uskomuksen mukaan on pelätty, että ihmiset katoavat nukkuessaan uneen, joten on tarvittu puista lintua suojelemaan tältä uhalta. Roinisella on sukujuuria Karjalassa, mikä johdatti tiedon äärelle.

– Esikoisromaani kertoo suomalaisesta pariskunnasta, joka elää Tukholmassa. Pariskunta on toisistaan vieraantunut, ja he elävät kuin pingviinit ja jääkarhut keskenään. Elämät eivät kohtaa. Heidän rakoileva yhteiselonsa saa täyskäännöksen, kun mies, Simon, ilmoittaa hakeneensa töitä Helsingistä, mistä seuraa riitoja ja eripuraa. Pikkuhiljaa tarinassa alkaa tapahtua kummia, kun unet sekoittuvat todellisuuteen. Alma oivaltaa, että hänen miehensä, sellaisena kuin hän oli suhteen alkuaikoina, on vankina unimaailmassa, josta tämä on pelastettava.

Osuuskunta kirjoittamisen tukena

Roininen on julkaissut teoksensa Osuuskumma kustantamon kautta. Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka on perustettu vuonna 2012. Sen idea lähti siitä, kun haluttiin koota yhteen ihmisiä, jotka haluavat kirjoittaa kummia juttuja. Kustantamo julkaiseekin scifiä, fantasiaa, kauhua ja spekulatiivista fiktiota, joita suuremmat kustantamot eivät välttämättä huoli kustannusohjelmiinsa. Roininen liittyi Osuuskummaan vuosi sitten.

­– Tuntui luonnolliselta julkaista tässä tutussa kustantamossa. Tunnen osuuskunnan väen, ja olen saanut heiltä paljon vinkkejä ja tsemppausta. Luemme toistemme tekstejä, arvioimme niitä ja annamme runsaasti palautetta. Tällä tavalla autamme toisiamme kehittymään paremmiksi kirjoittajiksi. Kirjoittaminen on siten yhteisöllisempää kuin perinteisessä kustantamossa. Pari muokkauskierrosta minulla meni tähän aikaa, koska olen samalla tehnyt psykologin töitä. On upeaa, että joku lukee tekstiä sillä ajatuksella, että tässä on potentiaalia vielä parempaan. Samalla on mukavaa huomata oma kehityksensä kirjoittajana.

Esikoiskirjailija kuvaa kirjoittamisen helpoimmaksi vaiheeksi raakatekstin tuottamisen. Siinä ei mene pitkään. Tekstiä tulee luonnostaan, kun on valmis aihe päässä. Kaikkein vaikeinta on oman riittämättömyyden tunteen kohtaaminen: pitää vielä muokata ja muokata. Käsikirjoitus ei olekaan niin valmis kuin luuli luovuuden flow’ssa. Tässä auttaa onneksi muilta osuuskuntalaisilta saatu vertaistuki ja ymmärrys prosessin luonteesta.

Muitakin etuja osuuskuntalaisuudesta on ollut. Roininen pääsi itse vaikuttamaan kirjansa kanteen, mikä ei ole tavallista ainakaan suuremmissa kustantamoissa. Hän sai valita kannen tekijän ja he yhdessä suunnittelivat kannen. Lopulta Roininen valitsi luonnosten joukosta mieleisimmän.

– Kannella on todella tärkeä merkitys. Se on osa teosta, taidetta. Olen tyytyväinen kanteen, koska halusin siitä graafisen, kuten se onkin. Tekijä oli tuttu, joten oli helppo selittää omia ideoita ja keskustella niistä.

Kirjoittajaksi kovalla työllä

Roininen korostaa sinnikkyyden merkitystä kirjoittamisessa. Kirjailijaksi haluavan on nähtävä valtavasti vaivaa unelmansa eteen. Täytyy sietää epävarmuuden tunteita. Kannattaa miettiä keneltä kysyy palautetta, koska kaikki palaute ei ole aina hedelmällistä. Roininen pyytää sitä vain valikoiduilta henkilöiltä, luottolukijoilta, joilta saa rakentavia ja asiallisia kommentteja. Nuorempana hän janosi palautetta kaikilta. Jos yrittää kuunnella ja miellyttää kaikkia, teksti lähtee helposti ihan väärään suuntaan, kirjailija selittää. Kritiikki toki auttaa kehittymään, mutta kritiikkejäkin on monenlaisia. On hyvä olla realistisen optimistinen omista mahdollisuuksista. Samalla kannattaa iloita ja olla kiitollinen pienistäkin saavutuksista, eikä odottaa suuria palkintoja ja menestystä. Voi olla mielissään siitä, jos joku on tykännyt omasta tuotoksesta.

Ihan ”pienestä saavutuksesta” ei voida ehkä kuitenkaan puhua, kun Roinisen teos arvosteltiin myönteisin sanoin Helsingin Sanomissa, sattumalta kirjailijan syntymäpäivänä. Arvostelussa todetaan: ”Pimeänkutojien perusteella Roinisella on potentiaalia yltää harvalukuisten kotimaisten kauhukirjailijoiden kaanoniin.” Vastikään myös Suomen Kuvalehti julkaisi arvostelun; sekin hyvin positiivinen.

– Menihän siinä aamukahvit kurkkuun. On ilahduttavaa, että uuskummaa nostetaan esiin merkittävissä julkaisuissa.

Roininen pohtii vielä, kuinka hänestä tuli kirjailija.

– Oikeastaan samasta syystä kuin minusta tuli psykologi. Avoimuudesta ja uteliaisuudesta ihmisiä kohtaan. Harkitsin ensin toimittajaksi ryhtymistä, mutta muutin mieltäni ja hain opiskelemaan psykologiaa. Molemmissa ammateissa tutkitaan paljon, ja niihin liittyy suuri tiedonjano.

Sinnikkyys ja tiedonjano kuuluvat kirjailijan puheesta, koska hänellä on useampi kirjoitusprojekti kesken. Jäämme odottelemaan, mitä uutta ja kummaa häneltä vielä ilmestyy.

Minna Roininen




LISÄÄ JUTTUJA:

kauhuelokuva IK!! 2016 Svart Palm Beach Finland